Kollega Janne Aucorista kirjoitti hyvin Buffer -nimisestä yrityksestä, joka jakaa avoimesti kaiken: yrityksen palkat, tuotto, lähdekoodi ja paljon muuta.

Ajattelin itsekin avata omaa työnkuvaani palkkoineen ja työaikoineni, jotta saatte hieman perspektiiviä nykyiseen “työnantaja – palkansaaja -jumitukseen”.

Päästessämme velattomiksi muutama vuosi sitten oli mahdollisuus keventää myös työn tekemistä. Laman tultua se onnistui osin yrittämättäkin, kun yritykset väänsivät peloissaan markkinointihanojaan kiinni. Pidin kuitenkin tahdista niin, että en meinaa sitä korjatakaan.

Yrittäjäksi lähdin vapauden takia, ja nyt ajatukseni onkin se, että pienen palkkani takia minun pitää tehdä välillä vähemmän “maksettavaa työtä” ja elää enemmän.

Viidakkorumpu maksaa minulle 1500€ kuukausipalkkaa, josta käteen jää 1152€. Tuohon saan lisäksi kilometrikorvauksia Hesa-Tre-Muu maa -myyntireissuista sekä Pikku Apurista tekemäni konsultointi- ja suunnittelutyöt. Kuitenkin käteen jäävä palkka on pieni verrattuna kokemukseeni ja sen tuomaan ammattitaitoon “ei-yrittäjänä”.

Olen tehnyt markkinointia eri muodoissaan 23 vuotta

Tiedän olevani siinä lähellä ammattilaistasoa, koska muutama yritys on yrittänyt palkata minua vuosien saatossa markkinoinnistaan vastaavaksi 6-8000€:n kuukausipalkoilla.

Saan siis vain osan moisesta palkasta yrittäjänä. Niinpä koitan tehdä osan siitä myös työn määrässä.

Jos olet suuremman yrityksen markkinointipäällikkö, työaikasi on helposti 60+ viikkotyötuntia. Lisäksi saat rampata koko ajan jossakin päin maailmaa. Eli olet siis kotona nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita. Elät työtä varten.

Kun taas (onnistuneena) mikroyrittäjänä elät riittävän laadun takaavaa elämää työskentelemällä n. 20-40 tuntia viikossa. Joskus, kuten usein kesäisin, teen vain kymmentuntista työviikkoa.

Pointtina se, että teen työtä tehokkaasti: En istu palavereissa, en juttele niitä-näitä, vaan teen tuon ajan nopeasti työni.

Iso kiva on se, että en tee työtä silloin kun se ei vaan onnistu.

Sillä sellaisiakin päiviä on, kun pitäisi vaan lukita itsensä vaatekaappiin ja lukea Viisikkoa taskulampun valossa tai Jalluja slipoverissa. Kaikki menee perseelleen, tai muuten vaan vituttaa liiaksi. Onneksi niitä on enää hyvin vähän.

Ja pitää muistaa, että kaikesta työstä yrittäjänä pitää olla kiitollinen, siunattu jopa. Iso osa mikro- ja yksinyrittäjistä saa murto-osan siitä mitä itse saan – joinakin kuukausina ei mitään. Silti he tekevät työtään.

Ja kun laajennetaan perspektiiviä maapallon kokoiseksi, olen rikkaimman 1%:n joukossa – elämänlaadun sekä rahan mittareilla.

On ihan eri asia vielä mitä kaikkea lasketaan työksi. Esim. “Vanhan rouvan” (kuva) remppaamista on tehty tänäkin kesänä satoja tunteja. Arvokkaampaa se tuntuu välillä olevan kuin tämä virtuaalihumppa mistä palkkansa saa, ja mitä sanon kun kysytään: “Mitä teet työksesi?” 😉