Artikkelit

Tämä on oikeastaan jatkoartikkeli pariinkin juttuun, mm. tähän.

Olen ollut markkinointialalla nyt 20 vuotta ja sitäkin ennen myynnissä ja markkinoinnissa melkein 10 vuotta. Olen siis nähnyt ja kuullut aikamoisia väittämiä, tehnyt itse monia ja ollut mukana sadoissa. Nyt on tietynlaisiin mitta täysi.

Tekopirteät yritykset

Eniten itseä ärsyttää yritysmaailmassa tekopirteys. Henkilöt, joilla tuntuu aina olevan aurinko nousussa ja kaikki hyvin kaikkialla. Viestintä, joka väittää yrityksellä olevan samoin. Pelkkää bullshittia siis.

En tiedä sitten toimiiko tuo silti useimpiin. Viestintä ja media on muutenkin niin täynnä negatiivisuutta, että jos maailmaa päättää katsoa tsemppikokoomuslaisin lasein, ehkä se menee läpi?

Itseä kiinnostaa eniten ihmiset ja yritykset, jotka näyttävät olevansa – ihmisiä. Välillä nauravia, itkeviä, asiakkaita menettäineitä, surullisia. Eläviä.

Esim. tosi monet peittävät isotkin YT-neuvottelut ja asiakasmenetykset. Aina menee lujaa! Jos nekin kertoisi fiksusti ulos, voisi yritys saada uudenlaista tartuntapintaa. Rosoa.

Taisi olla Duke Ellington, joka määräsi pianonsa aina viritettävän hieman väärin juuri rosoa saadakseen?

Meillä oli hirveä viikko, kun kaupunkielämään taas totutellessa ei saatu nukuttua kuin 1-4 tuntia/ yö. Ei jaksanut mennä ulos, nipin napin toimistolle. Työssä sitten pussit silmien alla ja harmaa sumu iiriksissä hoidettiin kuitenkin viisi asiakaspalaveria sisulla läpi, joista silti kaikista taitaa tulla kauppaa kotiin.

Apuri puki syksyyn

Elämää eri kirjoissaan pyrimme tuomaan entistä rohkeammin sekä tänne Pikku Apuriin että Viidakkorumpuun. Jollei kiinnosta, ei kiinnosta meitäkään. Lukijamääristä päätellen yhä useampia kiinnostaa.

Kyllä mekin tyyliä silti pyrimme vaalimaan, kuten nyt syysilmeemmekin kera. Mun kuvassa ei edes silmäpussit näy 🙂

 

Vaihtelevaa syksyä,

Jari ja Pia

 

Oletteko huomanneet saman? Täytyy nähdä hirveästi vaivaa, jotta suomalaisen yrityksen saa jostakin kiinni suullaan tai edes näppäimistön päähän?

Jopa sähköpostiosoitteet on nyt piilotettu, ettei vaan kukaan moisia lähettäisi.

Lomakkeissa, jos sellaisen löytää, vaaditaan kaikki, sarjanumeroista isoisän syntymäaikaan. Puhelimen päästä löytyy asiakkaita torjuva robotti. Soneralta löysin jopa sellaisen, että sain käskyn odottaa nyt niin muodikasta ”livechattihenkilöä” 20 minuuttia??!

VR palvelee.

VR palvelee.

Kaikki toiminta tähtää siihen, että älä vaan ota meihin yhteyttä. Mallia otetaan Applesta ja Googlesta, kahdesta asiakaspalvelun häpeäpilkusta.

Viestintäyrittäjille tässä maassa riittää työtä. Ensin pitää saada yritykset näkyväksi, jotta ne joskus saataisiin jopa läpinäkyviksi.

ASIAKAS KAIKEN KESKELLE

Jos Tieto tai joku muu ”sabotaasijäteistä” eivät olisi saaneet suuriakin toimijoita Suomessa ansaansa (Vendor lock-in), voisi helposti luoda sovelluksia ja sivuja, joista olisi asiakkaille oikeata hyötyä.

Esimerkkinä tämä loistava Junat.net -sivusto, jonka eräs opiskelija toteutti avoimen datan rajapintana parissa viikonlopussa. Mitä ei Accenturen kymmenien miljoonien laskutuksilla saanut, sai nipulla satasia yhdeltä henkilöltä. Vastaavia esimerkkejä voisi toteuttaa tällainen pientoimijakin vaikka kuinka paljon?

TEHKÄÄ NÄITÄ LISÄÄ

Operaattorit – teillä on kaikki käyttämäni data hallussanne. Kysykää minulta tekstarina, haluanko vaihtaa käyttömäärieni perusteella 10€/kk edukkaampaan liittymään. Liikevaihto vähenisi, mutta en koskaan vaihtaisi teiltä pois.

Pankit – teillä on liikaakin dataani hallussanne. Tarjotkaa todistetusti riskivapaata tai edes pienkoron sijoituskohdetta, digitaalista tärkeiden paperien holvipaikkaa, automaattista laskunmaksatus ja/tai laskutuspalvelua, aitoon käyttötiliini kytkettyä budjettiapplikaatiota jne. jne.

Vakuutusyhtiöt – dataa riittää. Laskekaa omavastuu lähes nollariskittömiltä, kuten minulta, nollaan ja varmistakaa vuosien asiakkuus (yhtiön vaihto tehty liian hankalaksi). Antakaa applikaatio, josta minuutissa voin hakea ja saada esikorvauspäätöksen vahingoissa (kuvat vahingosta saa liitettyä livenä kyytiin).

Ts. Palvelkaa minua datani osoittamaan suuntaan. Älkää olko enää paskahousuja, paetko ja piiloutuko.

Kollega Janne Aucorista kirjoitti hyvin Buffer -nimisestä yrityksestä, joka jakaa avoimesti kaiken: yrityksen palkat, tuotto, lähdekoodi ja paljon muuta.

Ajattelin itsekin avata omaa työnkuvaani palkkoineen ja työaikoineni, jotta saatte hieman perspektiiviä nykyiseen ”työnantaja – palkansaaja -jumitukseen”.

Päästessämme velattomiksi muutama vuosi sitten oli mahdollisuus keventää myös työn tekemistä. Laman tultua se onnistui osin yrittämättäkin, kun yritykset väänsivät peloissaan markkinointihanojaan kiinni. Pidin kuitenkin tahdista niin, että en meinaa sitä korjatakaan.

Yrittäjäksi lähdin vapauden takia, ja nyt ajatukseni onkin se, että pienen palkkani takia minun pitää tehdä välillä vähemmän ”maksettavaa työtä” ja elää enemmän.

Viidakkorumpu maksaa minulle 1500€ kuukausipalkkaa, josta käteen jää 1152€. Tuohon saan lisäksi kilometrikorvauksia Hesa-Tre-Muu maa -myyntireissuista sekä Pikku Apurista tekemäni konsultointi- ja suunnittelutyöt. Kuitenkin käteen jäävä palkka on pieni verrattuna kokemukseeni ja sen tuomaan ammattitaitoon ”ei-yrittäjänä”.

Olen tehnyt markkinointia eri muodoissaan 23 vuotta

Tiedän olevani siinä lähellä ammattilaistasoa, koska muutama yritys on yrittänyt palkata minua vuosien saatossa markkinoinnistaan vastaavaksi 6-8000€:n kuukausipalkoilla.

Saan siis vain osan moisesta palkasta yrittäjänä. Niinpä koitan tehdä osan siitä myös työn määrässä.

Jos olet suuremman yrityksen markkinointipäällikkö, työaikasi on helposti 60+ viikkotyötuntia. Lisäksi saat rampata koko ajan jossakin päin maailmaa. Eli olet siis kotona nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita. Elät työtä varten.

Kun taas (onnistuneena) mikroyrittäjänä elät riittävän laadun takaavaa elämää työskentelemällä n. 20-40 tuntia viikossa. Joskus, kuten usein kesäisin, teen vain kymmentuntista työviikkoa.

Pointtina se, että teen työtä tehokkaasti: En istu palavereissa, en juttele niitä-näitä, vaan teen tuon ajan nopeasti työni.

Iso kiva on se, että en tee työtä silloin kun se ei vaan onnistu.

Sillä sellaisiakin päiviä on, kun pitäisi vaan lukita itsensä vaatekaappiin ja lukea Viisikkoa taskulampun valossa tai Jalluja slipoverissa. Kaikki menee perseelleen, tai muuten vaan vituttaa liiaksi. Onneksi niitä on enää hyvin vähän.

Ja pitää muistaa, että kaikesta työstä yrittäjänä pitää olla kiitollinen, siunattu jopa. Iso osa mikro- ja yksinyrittäjistä saa murto-osan siitä mitä itse saan – joinakin kuukausina ei mitään. Silti he tekevät työtään.

Ja kun laajennetaan perspektiiviä maapallon kokoiseksi, olen rikkaimman 1%:n joukossa – elämänlaadun sekä rahan mittareilla.

IMG_4041

On ihan eri asia vielä mitä kaikkea lasketaan työksi. Esim. ”Vanhan rouvan” (kuva) remppaamista on tehty tänäkin kesänä satoja tunteja. Arvokkaampaa se tuntuu välillä olevan kuin tämä virtuaalihumppa mistä palkkansa saa, ja mitä sanon kun kysytään: ”Mitä teet työksesi?” 😉

Kokeilen nyt itsekin melko suosituksi tullutta livechat -sovellusta.

WordPressillä tehtyihin verkkosivuihin tarjolla on lukuisia hyvät arvostelut saaneita palveluita. Valitsin niistä Zopimin, joka tuntuukin heti selkeältä. Zopimin saa yhdelle ilmaiseksi, mutta useampi ”käyttäjätili” jo maksaakin.

Palvelun kytkeminen verkkosivuille on ammattilaisen puuhaa, tai ainakin puoliammattilaisen. Ei sitä niin helppo ole asentaa ja hioa yrityksen ilmeeseen sopivaksi.

Ohessa näkymiä, miten palvelu toimii:

Näkymä etusivulta silloin, kun olen itse "koneella", eli livetilanteessa.

Näkymä etusivulta silloin, kun olen itse ”koneella”, eli livetilanteessa.

Livetilannekuva 2.

Livetilannekuva 2.

Näkymä, kun minä/ käyttäjä ei ole koneella. Vierailija voi jättää viestin, jonka saan sitten sähköpostiini.

Näkymä, kun minä/ käyttäjä ei ole koneella. Vierailija voi jättää viestin, jonka saan sitten sähköpostiini.

"Poissa koneelta näkymä" 2.

”Poissa koneelta näkymä” 2.

Käyttäjän, eli minun ns. hallintanäkymä ja tilastointi.

Käyttäjän, eli minun ns. hallintanäkymä ja tilastointi.

 

Nyt huomaa hyvin perinteisten markkinointitöiden osalta, että yritykset ovat aivan maassa. Mumistaan hiljaa jotain tarvetta, jolle ei löydy kenelläkään aitoa kiinnostusta.

Samaan aikaan työnnämme tuttujen kanssa pariakin uutta liiketoimintaversoa ylös. Siinä tietysti tunnelmat ovat täysin päinvastaiset kuin normityössä. Päästäisiin jo aloittamaan!

Yrityksiin RE-START -päiväT?

Siitä mieleen juolahti, että jokaisessa yrityksessä pitäisi pitää ns. re-start -päivät. Muutama päivä, jolloin jokainen pääsisi aidosti miettimään omaa sekä yrityksen toimintaa kriittisesti, parantavasti ja laatikon ulkopuolelta!

Paras tulos tulisi, jos ko. päivien ajaksi paikalle saataisiin ulkopuolinen innostaja ja vetäjä.

Lamaannuus nimittäin tulee siitä, että pusketaan rinnettä ylöspäin samalla vanhalla kaavalla. Kaikki vain väsyvät, henkisesti ja fyysisesti. Suomeksi: työ ei ttujakaan kiinnosta!

Koko Suomellekin tekisi hyvää miettiä asioita toisin. Esim. 100 tunnin työnlisäysideat ovat kaukaa historiasta. Ne eivät ratkaise mitään, vaan vain pahentavat pahaa oloa.

Pikku Apuri

 

 

 

Ammattini takia olen aktiivinen sosiaalisen median kanavissa. Viime aikoina on tullut huomattua jonkinlainen trendi. Kun päämediat suoltavat ulos pelkkää pahaa oloa, eli negatiivista uutisointia, on osa ihmisistä alkanut postittamaan ja vaatimaan vain kivoja ja positiivisia juttuja. Voisiko trendiä sanoa Cheekismiksi?

Suuren veden takana vain positiivista uutisointia harjoittava Upworthy keräsi ensimmäisen vuotensa aikana huimat 22 miljoonaa lukijaa. Suomessa ei silti taida väkeä riittää vastaavaan palveluun?

Saavutan nyt 1000 blogipostin rajan.

Vuodesta 2005 aloitettu aktiivinen bloggaaminen on johtanut siihen, että meillä on omia asiakkaita. Google kun löytää noiden 1000 postin asiasanoja melko tehokkaasti. Valtaosa asiakkaistamme tuleekin verkosta. Mutta se siis vaati kahdeksan vuotta aktiivista kirjoittamista. Useimmat yritykset ohittavat oman markkinointityön rahalla – mainoksin.

Jos haluaa hyväksi golffariksi, ei tarvitse lyödä kuin miljoona palloa. (kaverimme ja golf pro, Mark Roast)

 

1470022_10152037360396605_1868391708_n

Olen myös tieteen seuraaja ja ystävä, ja sillä saralla ei helppoja vastauksia ole. On vain epäkohta tai väite, jota sitten aletaan vänkäämään suuntaansa. Prosessi on jatkuva, kunnes saavutetaan pitävä näyte useammasta lähteestä ja vertaistutkimuksin. Ja senkin jälkeen prosessi jatkuu.

Olen myös sitä mieltä, että kaikki epäkohdat pitää nostaa esiin, olkoonkin huonoja, koska siten ne oikenevat (vertaa case: KEVA juuri nyt). Negatiivisuus ilman ratkaisuehdotuksia on kuitenkin vain pahan olon rummutusta.

Välinpitämättömyyttä ja taputtajat

Työmme puolesta kirjoitan auki normaalisti arkoja ja piilossa pysyviäkin asioita, kuten esim. yrityksemme tulostietoja ja niiden taustoja. Ne keräävät hyvin paljon lukijoita, mutta vain murto-osa lukijoista kertoo niistä julkisesti pitävänsä (tykkäämiset), saatika kommentoi julkaisua.

Suurelle osalle vierusyritykseen liittyvät kirjoitukset vaativat henkisen kynnyksen ylitystä.

Kynnykset monistuvat ja alkaa kierre. En osallistu hänenkään yrityksensä asioihin, enkä tue – kuin alamäessä.

Välinpitämättömyys syö jokaisen tuloja.

Toisaalta, ihminen on juuri sellainen digimedian ulkopuolellakin. Naapurin auto-ostos vie talouttamme eteenpäin ja perheet vararikkoon.

Yleensä hyvää työtä tekevät saavat asiakkaita. Vaikkei niistä avoimesti kerrotakaan, niin tuleville asiakkaille kerskutaan niin, että Keynotet ja Powerpointit ovat haljeta liitoksistaan. Muistan hyvin vielä vanhaa työuraani. Yleisin lause taisi olla: ”Tehdään me yhdelle isolle matkapuhelinvalmistajallekin töitä. Nimeä emme vaan saa mainita”. Noin sanoivat kaikki media-alan yritykset 90- ja 00-luvulla. Ja töitä tuli, kunnes matkapuhelimet meni.

Pikku Apuri

mad-men-opener

Tupa-aakka, viina ja villit naiset (Mad Men)

Suomi on pysähtynyt ja lamaantunut. Ei ihme, sillä saamme siitä satoja viestejä aivoihimme joka päivä.

Omassa työssä olen kesän ympärillä tavannut kaikenlaisia asiakkaita:

  • Yrityksiä, jolla on loistava tuote, muttei tarpeeksi rohkeutta markkinoida sitä uudella tavalla,
  • kulttuurin parissa puurtavia, joilla on oikeasti mielenkiintoa saavuttaa suurempi yleisö,
  • aloittavia yrittäjiä, joilla on erilainen ja rohkea visio mihin tähdätä ja sitten
  • perusyrityksiä, jotka sulkevat kaiken kehityksen. Tyytyvät vain potkimaan ihmisiä ulos ja ”tehostamaan” toimiaan.

Nyt on aika ja paikka erottua. Perusmediat tappelevat Don Quijoten tavoin kuviteltuja vastustajia vastaan. Ainoastaan digitaaliset keinot kehittyvät ja kasvavat.

Olen aina kehottanut asiakkaitani muuttamaan yrityskulttuurinsa avoimeksi, sisään ja ulospäin. Se vaan on lähes kaikille liian suuri muutos. Haluamme edelleen bongata hyvän tuotteen tai palvelun hyvään hintaan, mutta aito kiinnostus siihen mitä ja miten yritys tekee työnsä on avain.

Pitäisi kertoa viikottain, elävin ja pysähtynein kuvin sekä tietysti kirjaimin, millaista on ollut. Pitää julkista päiväkirjaa yrityksestä ja sen ajatuksista.

Mutta tee nyt Matti Metsäläisestä runotyttö. Kummelin veljesyrityssketsin ”Mee sinä helvettihin siittä, ei tartte auttaa!” -on 99%:lle suomiyrityksistä osuvampaa:

Mad Men are no more

Evoluutio ja eroosio kyllä siivoavat kehittymättömät pois nurkista, samoin ylinälkäiset. Heitä ei Suomessa toimiminen kiinnostanut alunperinkään, vaan koko maailma.

Autan tuossa välissä yrittäviä. Kanavia on. Ideoita on. Rohkeita asiakkaita ei niinkään.

Onnistuminen vaatii yritystoiminnan muutoksen, lisäresurssin sen markkinoimiseen ja paljon omaakin työtä. Markkinoinnin ulkoistus jollekin toimistolle on mennyttä aikaa. Kaikki Mad Men -sarjan esikuvat kuolivat jo vuosia sitten päivittäin juomaansa viskiin, giniin ja kolmen askin tupakkavauhtiin.

Pikku Apuri

content-marketing-infographic-2013-trends

Mitkä uudet kanavat passaavat mihinkin tarkoitukseen?

Muutos on päällämme. Asiakkaat, eli yrityksen tuotteiden ja/tai palveluiden ostajat ovat jo siirtyneet seuraamaan digitaalisia kanavia, alalla kuin alalla. Silti monessa yrityksessä tehdään edelleen markkinointia, kun olisi ”nineteenninetynine”.

Muutos koskee yrityksen koko toimintatapaa

Ennen joku, eli sihteeri tai markkinointihemmo, hoiti sen sanottavan mitä toimitusjohtaja ovenraostaan käski. Se ”laskettiin ulos” ajankohtaista -palstalle, yrityksen omille kotisivuille. Siellä sitten lukee edelleen esim. ”Muista vaihtaa kesärenkaat – 2.3.2008″ tai ”Olimme messuilla ja väkeä riitti”.

Tuon lisäksi pannaan edelleen pari ilmoitusta paikallislehteen, käydään kerran siellä ”väkimessuilla” ja tuupataan yrityksen tiedot ”keltaisille sivuille”. Ja ihmetellään miksei jampat ja jampattaret osta?

Viime vuonna aloitti nousunsa sisältökeskeisen markkinoinnin aika. Nyt kaikkien tekijöiden pitäisi useasti viikossa viestiä ulos erilaisista kanavista, kanavien omin vahvuuksin. Miten moinen voisi edes olla mahdollista, kun monessa yrityksessä ”ollaan vain töissä”? Monelle on aivan se ja sama mitä yrityksen omistajat touhuavat, kunhan eivät häiritse minua.

Sitoutuminen on laman jälkeisessä yt-yritysmaailmassa romutettu – ja juuri nyt sitä tarvittaisiin!

Miten sitten toimia?

B2C-Content-Marketing-2013social-media-use

Suosituimmat uudet markkinointiväylät kuluttajamarkkinoinnissa.

Social-Media-Chart

Mihin ohjataan panostuksia jatkossa, eli rahaa.

Ensin kotipesä kuntoon. Mm. Viidakkorummussa teemme avoimen lähdekoodin WordPress-sivustoja, jotka toimivat kaikissa päätelaitteissa (puhelimet, tablettikoneet jne.), ja joihin saa kytkettyä uudet kanavat saumattomasti kiinni. Voi toki käyttää muitakin, mutta WP on monelle paras.

Alunperin blogialustasta kohti julkaisujärjestelmää noussut suosikki toimiikin erinomaisesti blogimoottorina. Kun kirjoitat artikkelin ja julkaiset sen, saadaan se automaattisesti ohjattua suosituimpiin sosiaalisen median kanaviin (Twitter, Facebook, jne.).

Lisäksi olen muutamien asiakkaidemme kanssa sopinut, että hoidan aluksi asiakkaan tiedotuksia suosituimmissa sosiaalisen media kanavissa ja toki verkkosivuillakin. Selitän ja opetan samalla heille miten toimitaan: reagoidaan erilaisiin jokapäiväisiin uutisiin, kerrotaan onnistumiset ja miksei välillä epäonnistumisetkin. Läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä, arvopohjaa, iloa ja surua.

Pikkuhiljaa sieltä sitten on ilokseni alkanut asiakkaan omakin viestittely. Sitä lisää heti se että joku reagoi. Eli sisällön pitää olla kiinnostavaa. Content really is the king.

Mittarit

Mittaaminen on tärkeää kun alkutavoitteet on asetettuna. Lähde vaikka siitä liikkeelle, että pyri saamaan tietty määrä kommentoijia, ja vielä parempaa, jakajia, postituksillesi. Tarkastele kuukauden välein kontaktimääriä, ja muuta viestiesi sisältöä rohkeammaksi jos ei tavoitteet täyty.

Siitä se lähtee, oppimalla kuten kaikki muutkin asiat. Tärkeää on, että aloitat uudenlaisen markkinoinin viimeistään nyt. Siten et jää ihan jumboksi, vaikka juna jo kulkeekin kohisten ohi.

Onnea koitokseen!

Pikku Apuri