Loistava Kaaron Jani kirjoitti asiasta, jota itsekin pohdin paljon, Hesarin kolumnissaan.

Onko tämä merkitysten katoaminen merkki siitä, että ne muuttuvat, kapenevat tai lakkaavat olemasta tässä jatkuvassa kulttuurisessa nahanluonnissa? Tällä hetkellä länsimaiden hurja kulttuurinen muutos tuntuu muuttavan lähes kaikki merkitykset kysymykseksi kustannuksista, mikä kaventaa ihmisenkin merkityksen taloudelliseksi ilmiöksi.

Maksoimme lainamme pois joitakin vuosia sitten, ja alkuvaiheen euforiahetken jälkeen elämä alkoikin yllättäin tuntua päämäärättömältä.

Ei ollut enää ruoskaa, joka ajoi meitä vuosia. 20 vuotta teimme molemmat töitä burnoutiin asti, noudattaen samalla todella tiukkaa elobudjettia. Kun siitä vapautui, ei tullutkaan loppumaton huokaus ja ilo.

Ja nyt ei ruoskan sijaan ole oikein porkkanaakaan, joten “pelkkä oleminen” tuntuu oudolta. Säästämme hiljakseen Suomen alasajon varalle, vai?

UUSI LAINA VAI MERKITYKSELLISEMPI TYÖ?

Kaverin kanssa juttelimme, että ehkä pitäisi ottaa uusi tavoite ja pieni laina, ihan vain sen takia, että työn tekemisellä olisi taas tavoite – pikkuruoska.

Henkistä laiskuuttakin tällainen valkoisen miehen ongelma on. Siksi koitan koko ajan kehittää uutta, yhteiskunnallisestikin merkityksellistä liiketoimintaa. Sellaista, joka synkkaa nykyarvojeni kanssa. Nyt tärkeältä tuntuu ratkaista tavallisten ihmisten ongelmia ja haasteita, kuten mm. liian kallista asumista. Olisi mahtavaa, jos voisi auttaa muitakin sen sijaan, että tekee vain kuukausittaisen peruspalkan itselleen.