“Asiakasrajapinnassa” pitää olla pitkä pinna – eilen läikkyi yli
Mediassa on ollut paljon juttua kassa- ja puhelintyöntekijöiden päivistä. Ihmiset huutavat ja kiukuttelevat pahaa oloaan heille. Nyt avaan eilisestä ylilyönnistä omaa elämääni. Samaa paskaa valuu tännekin, torpan rauhaan.
En muista koska itselle olisi lyönyt yli viimeksi. Eilen niin kävi, kun join liikaa viskiä. Olen koittanut vältellä väkevien juomista, koska sitä en ole koskaan osannut. Eilen se läikkyi yli ja torpalla oli vain yksi ihminen sitä vastaanottamassa.
Taas kerran meillä oli mahtava ilta. Bruce soi ja nautittiin. En itse edes muista, niinhän siinä käy, että viskilasi vaihtui uuteen liian tiuhaan. Mutta se, mitä sen jälkeen tapahtui, vaatii päivänvaloa.
Olen 30 vuotta ollut ns. asiakasrajapinnassa. 1990-luvulla Novoshopin tietokonemyymälässä minä olin erikoistunut pahoihin ihmisiin. Eli kun hullu tuli myymälään, minä hoidin sen, koska olen varustettu poikkeuksellisen pitkällä pinnalla.
Vaan nyt, 50 vuotiaana, en ole enää sama Jari. Kuoleman kokemus vei pitkän pinnan. Nyt vihaan narsisteja, mulkkuja ja hulluja.
Olen kauan jo sanonut julki, ettemme tee mulkkujen kanssa työtä. Vaan niin se välillä menee, että rahasta joutuu senkin rajan ylittämään.
Ei ole sattumaa, että pienet koirat räksyttävät. Isommat taas usein katselevat, että mitähän tuokin tuossa keuhkoaa ja kävelevät ohi. Ihan samaa näen täältä 193cm:n korkeudesta, ihmisnäkökulmasta. Anna mulle nainen tai itsetuntoinen mies, ei ongelmaa, mutta annas olla, kun ongelmainen mies tulee eteen kukkoilemaan. Kaikessa pitää vertailla. Sähköpostikin on vertailutyökalu. Kun olen tämän pienen perhemainostoimiston veturi, niin se kaikki osuu minuun.
Vaikka melanooman jälkeen päätin toisin, niin vieläkin itsellä on liian pitkä pinna. Mutta kun esimerkiksi juon liikaa viskiä, kuten eilen, se paska nousee pintaan ja sitä vastaanottamassa on rakas siellä kotona. Suomi on maailman ykkönen, henkisessä ja fyysisessä kotiväkivallassa. Paskaa kaadetaan puolison syliin. En onneksi ole väkivaltainen, mutta kun se musta paha olo nousee pintaa, osaan minäkin olla suustani häijy kuin perkele.
Siksi kirjoitan tämänkin ulos. Koittakaa välttää narsisteja tai muuten itsetuntonsa kanssa taistelevia ihmisiä. He aiheuttavat vain pahaa, joka sitten kantautuu kotiin. Meillä on kova työ edessä, koska Covid-pandemia ajaa meidät nyt mustan räntäsateen alta koteihimme, jossa jo nyt paukkuu yli muuallakin kuin täällä torpalla. Nyt sitä viinaa vähemmälle. Se ei ole ole lääke, vaan katalyytti.
Haluan nostaa kahvimaljan kaikille meille, ketkä olemme työn takia muiden ihmisten pommitettavana. Kaikki palvelualan työntekijät, kassatyöntekijät ja projektipäälliköt jne. Älkää nielkö sitä paskaa. Antakaa heti takaisin, kun on se paikka. Sitä ei saa viedä kotiin.
P.S. Rakas tuttumme, berninpaimenkoira Dora nukkui pois tällä viikolla. Ei ole siis sattumaa, että artikkelin kuva on parhaalta viikoltamme 2020, kun pääsimme hoitamaan Salen ja Minnan paratiisiin kahta unelmakoiraa. Hyvää matkaa, Dorajevitsh. Tässä vielä siltä viikolta video: