Marko Aucklandista toi meille virolaista olutta Turkuun
Joskus taru on huonompi totuutta. Tänään kävi niin. En muistanut kamujen Zoom-muistutusta. Olin herännyt jo klo 4 ja tehnyt 13 tuntisen työpäivän (miinus kahden tunnin ulkolenkin), kun kuulin suihkun jälkeen Whatsupin kutsun. En muistanut lainkaan, että tämä oli SE päivä, jolloin kamumme muualta tapaisivat netissä.
Taustaa: Kun ostimme Hua Hinista condomme, vuonna 2008, tutustuimme Markoon ja Pomiin. Heidän kauttaan taas löysimme tiemme Markon ja Pomin kaveriporukkaan, jotka ovat huipputyyppejä, ihmekös. Vaikka myimme condomme viisi vuotta sitten, he pitävät meidät silti sakissaan.
Nyt eilen perjantaina pidimme virtuaalimööttimme. Kari kutsui Zoom -tapaamiseen, jonka säde ei juuri nyt ollut suuri: Helsinki-Uusikaupunki-Turku, mutta taustatarina on parempi.
Pomin mies Marko on tosiaan rakkaimpia kavereitamme. Mies oli juuri karanteenissa Aucklandissa kolmisen viikkoa, koska oli ollut keikkatyössä kuukausia Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Työ Nokia Networksissa kun vie miestä ympäri palloa. Kotiin Hua Hiniin ei ollut asiaa, joten Dohan kautta lento Helsinkiin kesti 38 tuntia. Lentokentältä valtion kustannuksella kotiin Iittalaan, josta lyhyt matka kaveri-Karin Turun kämpälle, ettei vaan oma äiskä saa virusta. Karilla onneksi on asunto myös Helsingissä, joten varamaja oli vapaana Markolle. Se asunto sijaitsee 100 metriä meidän kaupunkiasunnostamme. Ihan vieressä, täällä Telakkarannassa.
Kun Marko soitti, tuntui todella oudolta, että olemme 100 metrin sisällä juuri nyt, mutta emme voi nähdä? Juuri juteltiin Taivassalo-Auckland -akselilla.
Dogit Zoomaavat.
Dogien iskä, Timo, selittää.
No, Zoom-möötti sujui hienosti, kunnes itsellä loppui alkoholi. Ja eihän suomalaiset kamut perjantaina voi tavata ilman sitä 😉 Lohtua toivat ukikamujemme Kertun ja Timon dogit, joita niin usein olemme patkuttaneet Iittalassakin.
Marko sitten veti hihasta, että jos minä puen kumihanskat ja tulen sen 85 metriä Karin asunnon ulko-ovelle, hän luovuttaa sinne kassin, jossa on tölkkejä virolaista Sakua ja “tiri” Saarenmaa -vodkaa.
Sain nähdä kamuni vaihdossa livenä ja sain juomat, jolloin jatkoimme virtuaali-zoom -tapaamistamme aina yli klo 00:n. Katko kesti vain 4,5 minuuttia. Toki meillä Piuskin kanssa on Plan-Lassen toimittamaa käsidesiä, jolla joka tölkki sai pesun ennen suuta. Hauskaa oli, enemmän kuin olisi ollut ilman.
Kiitos kamut. Ilman teitä ei vaan olisi mitään järkeä jatkaa, edes terveenä 🙂
