Artikkelit

Syystä tai toisesta meille on siunaantunut paljon meitä vanhempia ystäviä, Suomesta ja ulkomailta. Itse asiassa suurin osa on 55-75 -vuotiaita.

Ehkä syynä on jo vuosia sitten lanseeraamani omakroppatutkielma: Jalat parikymppisen, kroppa viiskymppisen ja pää eläkeläisen.

On mahtavaa törmätä jutuissaan ja viisauksissaan kokemuksen seinään. Joskus seinä murtuu, usein ei. Kun on kokenut enemmän, on vaan nähnyt enemmän.

Sitäpaitsi vanhemmat ovat hauskempia. Ei pingoteta koko ajan business-moodissa. Mekin ollaan se vaihe jo ohitettu, joten antaa nuorempien ja kunnianhimoisten supista keskenään siitä, kuinka kiireistä on koko ajan. Ei kiinnosta. Meillä ei ole enää. Superkiireisiä voi käydä hautausmaalla katselemassa.

Joskus nuorempana ajattelin, kun meuhkasimme mukahauskoja ja vanhempi väki naureskeli hieman halveksien, että ”ne ei vaan tajuu”. Tosiasiassa he tajusivat liikaakin. Lähinnä säälistä hymyilivät.

Kiitos

Alison skottilaisena on ihan hulvaton tapaus, kun taas Merjaa Tampereelta en haastaisi edes leikkimieliseen painimatsiin. Erkiltä ja Heidiltä, Tampereelta hekin, tulee aina takaisin pää hiukka kivistäen ja vatsa niin kipeänä nauramisesta, ettei pysty autossa istumaan. Mark, englantilainen skotti, on täysin hulvaton tapaus, mutta silti hyvin viisas. Veljien äidin, Pirjon, ja vaimon isän, Jorman, energiatasoja en pysty ymmärtämään. Jos he pysähtyisivät, luultavasti kuumenisivat pohjaan.

Voi olla, ettei vanhemmista ihmisistä ole koneoppimisen aikakaudelle siirtyessä apua, mutta kaikessa muussa heitä pitää kuunnella. Opit.

Olen 11 vuoden ajan suoltanut yli 2000 kirjoitusta ja varmaan toisen mokoman vapaata laskettelua erilaisissa blogeissa, lehdissä ja somekanavissa. Ihan tarkoituksella olen kokeillut niin vapaata linjaa kuin olen uskaltanut. En ole välttänyt, päinvastoin, puhetta edes uskonnoista tai politiikasta. Olen provosoinutkin ja provosoitunut. Olenkin ihmetellyt, kuinka vähän on tullut negatiivista palautetta vuosien varrella, mutta nyt tuli – läheltä.

Aika moni toimiani seurannut ei tajua sitä, että kirjoitukseni tekevät edelleen sen saman, miksi aloitin kirjoittamisen, palkkaa 3-6 henkilölle kahdessa eri yrityksessä. Siksi aihevalinnat ovat olleet niin laajat. Laajalla verkolla saa kalaa myös rannasta. Kun pistää perseensä penkkiin, tai omassa tapauksessani kun seison työpisteellä, siihen hieman pöydänpinnan alapuolelle, säästää aika paljon maksetussa mainonnassa. Olemme mainontaan investoineet varmasti alle 1000 euroa vuosien saatossa juuri siksi.

Nyt kuitenkin yksi kavereistani oli suoraselkäinen ja soitti. Kertoi, että olenko huomannut kuinka ristiriitaisia osa kirjoituksistani on? Kun tyylilaji on vapaa, en ollut tiedostanut asiaa, huomannut ehkä. Se oli hyvä herätys. Olin, nyt tovin analysoituani, vähän kadottanut itseni yleisen markkinoinnin sisään. Mikä oli omaa ja mikä yrityksen viestiä? Ei ollut rajoja enää, kuten ei ole työtuntejakaan tai kellonaikoja.

Arvostan kaverini soittoa suuresti. Monet muutkin varmaan huomanneet saman, mutta olivat hiljaa.

Syy myös Facebookin

Olen kyllä sitä mieltä, että iso syy on myös Facebookin algoritmin. Jaan kaikki blogijuttunikin Facebookin eri sivuille: henkilökohtaisiin ja yrityssivuihin. Megayrityksen kasvutarve ja omistajien osinkonälkä on tuttu mantra kaikille pörssiyrityksille. Siksipä Facebookissakin sen alkuperäinen toimivuus ja suosion syy on jäänyt raharattaiden alle. Hyvä juttu siitä tässä.

Nyt ruuvataan algoritmiä tiukemmaksi tulokoneeksi. Kaverisi postitukset joko eivät näy lainkaan tai niistä näkyy vain murto-osa. Juuri tuon epäillään tutkimuksissakin herättävän vain eripuraa paitsi meidän ihmisten, jopa valtioiden välillä. Klikkijournalismi siirtyi myös kavereiden väliseen kommunikaatioon.

Vaimentimet päälle

Minun on mahdotonta jättäytyä pois Facebookista, koska teen sinne asiakkaitteni töitä, mutta voin vähentää henkilökohtaista näkyvyyttä ja vaimentaa ”vapaatyyliäni”, kun se osaa harmittaa. Sen aion nyt tehdä ja tarkentaa muutenkin rooliani kahden mikroyrityksen ja ”Jarin” välillä. Isäni varoitti minua liian vapaasti tyylistä jo 2006, mutta tyhmä ei uskonut vanhempaansa silloinkaan 😉

Blogit ovat eri asia, koska yksittäiseen kirjoitukseen merkitään ko. jutun avainsanat. Hakukoneeseen ko. sanoja kirjoittava ihminen haluaakin nähdä aiheesta artikkeleita.

Juuri siksi mm. kirjoitan paljon matka-aiheisia blogijuttuja. Niitä luetaan paljon ja toivon jonkun lukijoista siirtyvän joskus myös tarjouspyyntö -kohtaan sivuillamme. En siis kirjoita pröystäilytarkoituksessa.

Oikeastaan ongelma on tällä hetkellä vain Facebook.

Se alkaa myös minun kohdallani osoittamaan lopun merkkejä. Jo vuosi sitten alkoi näkymään, että ns. somehuuma on ohi. Seurasi arki, tylsistyminen ja nälviminenkin. Niin kävi aikoinaan yleisille keskustelupalstoillekin.

Siksipä yritän levittää tästä edes enemmän positiivista ja hyvää, omaan päähäni ja muillekin. Eikö muuten ole metkaa, että ruoasta on ziljoona sääntöä mitä syödä ja välttää, mutta omaan päähän saa kaataa ihan mitä vaan – vatikaupalla?

Hyvää ja kivaa vuotta 2018. Kissa- ja koiravideot on aina hyvää kamaa!

P.S. Väitteisiin selvityksiä:

Ilmastonmuutos

Vaikka välitän paljon juttuja liittyen ilmastonmuutokseen, tarkoitus ei koskaan ole ollut paasata, vaan levittää arvokkainta mahdollista tietoa.

Olen ihan yhtä paska hiilijalkojen kanssa kuin naapurikin. Sitran testi antoi nolon lukeman 6300kg vuodessa ja Sykkeen laskuri 7222kg, koska iso syntimme Piuskin kanssa on 1-2 Euroopan alueen lentomatkaa vuodessa sekä jatkossa yksi Kanarialle. Niistä tulee 25% tuosta lukemasta. Lisäksi meillä on mökki kesäajan ja ruokapuolellakin saisi mm. enemmän syödä kasviksia.

Politiikka

Jos jollekin jäänyt epäselvyyksiä, niin en kannata mitään yhtä puoluetta. Minusta koko järjestelmä on aikansa elänyt ja pitäisi kiireesti muuttaa. Mm. iso syy on se, ettei neljän vuoden hallitusaikana saa läpi edes yhtä isoa muutosta, kun jo pitää varmistaa oma tulos seuraavissa vaaleissa, vrt. SOTE. Ja sitten tuleekin vasta-aalto, joka vie puntarin janan toiseen päähän. Harvoin kehitytään, ja jos niin tehdään, aivan liian hitaasti.

Uskonto

Uskon, mutten kuulu uskontoihin. Arvostan buddhalaisuuden elämäntapaoppeja ja tykkään kirkkojen hiljaisuudesta. Sen sijaan raamattu on minulle yksi kirja muiden joukossa.

 

Tästä keksihyllyindeksistä tuli mieleen lisäkehut, sillä nythän kaikki valittavat: 1% syystä, 99% ilman syytä – josko kehuttaisikin välillä?

On aivan ihanaa saada asua puolet vuodesta maalla

Mitä ihmettä tekisin Suomessa, jossa olisi vain pääkaupunkiseutu ja muutama suurkaupunki? On mahtavaa herätä pelkkään lintujen lauluun ja köpötellä pieruverkkareilla postilaatikolle hakemaan paikallisaviisi, keittää aamukaffet, ja istua rauhassa ilman yhtään sähköaparaattia.

Jatkaa siitä saunalle, jossa tuikata vesipata tulille, korjata matkalla puuvajan kahva ja tammitynnyrin pohja, ja sitten mennä tietokoneen ääreen töihin hetkeksi. Aina löytyy jotain käsillä tekemistä, oikeaa työtä, ja jollei löydy, vedän sohvalle pitkäksi, pitkäksi ajaksi pötkölleen.

Onneksi en polttanut siltojani ollessani muilla työssä

Mikään nykyelämästämme ei olisi mahdollista, jos olisin kohdellut työkavereitani, asiakkaitani tai pomojani huonosti tai välinpitämättömästi. Kun en niin tehnyt, kaikki nuo mahtavat ihmiset tuovat meille työtä vuodesta toiseen, ja mahdollistavat sen, että saamme elää yrittäjinä, jotka voivat tehdä työtään mistä vain, kunhan löytyy tietokone ja nettiyhteys.

Sattumalle (ja parille tutulle) kiitos oikeista hetkistä

Onko se joku Jumalista, spaghettisellainen tai jopa Allah, universaalinen sattumus (mitä epäilen eniten) tai Kismet, mutta joku voima sai minut vuonna 1990 törmäämään tulevaan vaimooni. Se sama voima pitää meidät edelleen kylkimyyryläisinä.

Sama kaveri tai kaveritar heitti eteeni 1980-luvulla tusinan verran sellaisia ystäviä, jotka ei viereltä häviä edes potkiessa. Sitäkin on jollekin koitettu.

Kiitos myös ex-lentokapteeni Kuosmaselle, joka tuli raahaamaan hunningolle suunnanneen teinin ylös Kärsämäen montusta, ja istutti minut Singaporesta raahaamansa, ensimmäisen PC-koneen eteen.

Saimme vielä bonuksena omakotitalon kokoisen jalkamaton kylmien jalkojemme alle. Kuosmasten löytökoira Bella oli nimittäin suuri ja isosydäminen patja, joka söi loppuikänsä Perezin pizzoja sekä hanhenmaksaa ja pääsi kuolemaan hymy hännässään.

 

Heitän tässä samalla haasteen lukijoilleni: Kehu jotakin, sanallisesti tai vaikkapa blogissasi (tai Facebookin seinällä). Levitetään hetkeksi vaaleanpunaa Suomeen.

Lopuksi vielä vinkkejä elämään Shirley Mansonilta (Garbage-yhtyeestä). Vinkeistä osa tuntui kovinkin fiksulta.
IMG_6358

Mietin eilen, kun ripustin Viidakkorummun verkkosivulle ”olemme täynnä” -lapun, että tämä ihan itse rakennettu elämä on kyllä mahtavalla mallilla. Kaikki on maailman parasta. Olen muuten jo syntynytkin puhtaan sattuman kautta maailman huipulle. Niin olet sinäkin.

the-worlds-best-countries_5029147d28f35_w1500

Ajatelkaas, että:

  • Saa tehdä työtä jonka on itse oppinut, yrityksessä jonka on itse rakentanut, parhaiden kavereiden kanssa. Ja joku maksaa siitä.
  • Kotiin ei sada sisään, siellä on aina lämmin eikä rotat juokse jaloissa.
  • Kaupasta voi ostaa hyvää ruokaa ja sitä saa sieltä ihan joka päivä – liikaakin.
  • Kukaan ei ammu meitä kadulla. (Jääkiekkomailasta voi aina 6.12. saada, jos on ikkuna eikä ihminen)
  • Olemme hyvin terveitä ja sairaanakin pääsemme lääkäriin.
  • Ilmamme on puhdasta ja hengitettävää. (Kokeile käydä oikeassa suurkaupungissa joskus, missä ei näy taivasta)
  • Maksamme itse oman peruskoulutuksemme ja terveydenhoitomme. (Valtaosa maailman kansasta unelmoi, jotta pääsisi joskus kouluun!)

Hei miettikääs, että osa meistä kulkee autolla isoon taloon, vaihtaa urkkakamat ja maksaa kympin sisään, että pääsee juoksemaan betoniseinää vasten kumimatolle?

Tuollaista tuli tällä kertaa mieleen. Aina nuo unohtaa.

P.S. Kun hain dataa tähän juttuun, törmäsin myös tällaiseen: Naisille turvallisimmat maat -karttaan:

Best_Worst_Places_Women

Pikku Apuri