Yrittäjän haasteet | Pienimpiä yrittäjiä lahdataan, osa 2: Miten korjata tilanne?

Kirjoitin pari viikkoa sitten blogin meistä mikroyrittäjistä, jota on jo yli 2000 lukenut. Siinä kerroin surusta mitä tunnen, kun oma maa lahtaa pienimpiä teuraaksi. Nyt muutamia ajatuksia siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä?

Pitää palata isoon kuvaan: Miksi kukaan haluaa yrittäjäksi? Mitkä ovat ne perimmäiset syyt?

Yrittäjän haasteet | Pienimpiä yrittäjiä lahdataan, osa 2: Miten korjata tilanne? | Mainostoimisto Turku | Pikku Apuri

Kerroin syistä jo vuonna 2017 edellisen yritykseni Viidakkorummun loppuaikana.

Suurin on vapaus ja tehdä työnsä omalla tavalla. Voit tehdä töitä paljon tai vähän, riippuen päivästä kuin ihmisestäkin. Mahdollisuus oppia koko ajan uutta. Tehdä siitä tuloa missä on hyvä. Luoda kokonaan uutta.

Eräs nuori maatilallinen sanoi maatalousyrittäjyyden olevan elämäntapa. Sanoisin omaehtoista yksin- ja mikroyrittämistä samaksi.

Haluamme kantaa ainakin oman painomme. Jos homma toimii, kannamme myös kavereidemme yrittämistä jakamalla työtä.

Miksi tukea meitä pienimpiä yrittäjiä?

Jottemme kaadu valtion miljardikustannukseksi. Jos 50 000 meistä 300 000 kaatuu, se tietää valtiolle 750 miljoonan lisäkustannusta.
Jotta meistä nousee tulevaisuuden suuria yrityksiä. Kukaan ei synny valmiiksi menestykseen.

Miten korjata tilanne? Miten tukea pienimpiä?

1. Perusturva voimaan

Suurin ongelma meillä mikro- ja pienyrittäjillä on se, ettei meillä ole mitään sosiaaliturvaa. Ja ennen kuin joku ei-yrittäjä alkaa näsäviisastelemaan, että onhan teillä turva, niin ei kukaan yrittäjä halua tuhota kuukausia kestävässä prosessissa omaa, huolella perustamaansa yritystä, jotta saisi sen perusturvan.

Mitä jos yrittäjilläkin olisi samanlainen perusturva kuin muilla? Jos tulee kuukausia kun ei kauppa käy, saisi hakea perusturvaa esim. työmarkkinatuen muodossa. Se lienee nafti 600€/kk. Sitten perusturvakuukausille olisi vaikka maksimimäärä? Turva voisi olla tilanteita varten, jossa ulkopuoliset syyt ovat tilapäisesti tuhonneet myynnit (kuten Covid taannoin) tai lisäkoulutus on avain yrityksen parempaan huomiseen, eli se olisi myös koulutustuki yrittäjälle.

Olen vuosia puhunut myös pysyvästä perustulosta ja ennustanut, että se tulee viimeistään sitten kun on pakko. Se pakko lähenee päivä päivältä. Kun Suomessa on yli 300 000 yksin- ja mikroyrittäjää, mikään työttömyysvirasto ei kestä heidän saapumistaan ovelle.

Poisverotettava perustulomalli / negatiivinen tulovero antaisi turvan niille kenellä menee tilapäisesti huonosti. Kun kauppa käy, perustulo verotetaan automaattisesti pois.

2. Yrittäjien eläkemalli pitää uusia

Tätä on turha kirjoittaa uusiksi, kun se löytyy suoraan Mikro- ja yksinyrittäjät ry.:n sivuilta:

YELiä ei ole rahastoitu. Se on kroonisesti alijäämäinen, eikä alijäämää pystytä korjaamaan maksuja korottamalla eikä valtio voi ikuisesti maksaa vajetta. Vain rahastointi voi pelastaa järjestelmän pitkällä aikavälillä.
Työtulon käsite on vanhentunut, erittäin epäselvä ja kohtelee yrittäjiä eriarvoisesti keskenään. Vanha vertailu täysipäiväisiin palkansaajiin ei toimi enää nykyajan Suomessa, jossa on suuri määrä erilaista yksin- ja mikroyrittäjyyttä, kevytyrittäjyyttä, freelancereita ja jossa liikutaan palkkatyön ja yrittäjyyden välillä ja välimaastossa. Yrittäjyys on muuttunut reilussa 50 vuodessa. Työtulo on fiktiivinen arvio siitä, paljonko samaa työtä tekevä palkansaaja saisi palkkaa, jos tekisi työt yrittäjän puolesta. Tämä käsite ei ole nykypäivää vaan asettaa kymmenet tuhannet yrittäjät maksamaan eläkemaksuja ansainnasta, jota eivät oikeasti saa. Eikä yrittäjän ja palkansaajan työtä voi mitata samoilla kriteereillä.
YEL-maksut ovat kohtuuttoman suuria yksin- ja mikroyrittäjien todelliseen ansaintaan nähden, johtuen työtulon käsitteestä, eivätkä maksut takaa edes minimi-eläkettä tai kohtuullista sosiaaliturvaa. Pienituloiset yrittäjät ovat aina takuueläkkeen alla, elleivät ole palkkatöistä onnistuneet kerryttämään eläkettä pohjalle. Liian suuret maksut tekevät yrittämisen ja yritystoiminnan kasvun mahdottomaksi.

Millä YEL korjataan?

Rahastoidaan, kuten TyEL. Eläkevarat pitää saada tuottamaan. Tämä ei ole nopea ratkaisu mutta pitkällä aikavälillä tuotot takaavat järjestelmän kestävyyden eikä systeemi perustu enää vain maksukorotuksiin ja valtion tukeen. On ajateltava seuraavaa yrittäjäsukupolvea. Rahastointiin on useita ratkaisumalleja, valtion EI tarvitse maksaa kaikkea.
Työtulon käsite on hylättävä. Eläkkeen tulee kertyä todellisen ansainnan mukaan, eikä kuvitteellisen vertailun mukaan palkansaajan työnkuvaan, palkkaan ja työaikaan. Myös sosiaaliturvan tulee määräytyä yrittäjän todellisen tulotason mukaan, jotta se on oikeudenmukainen.
Sosiaalista oikeudenmukaisuutta tulee lisätä sisällyttämällä YEL-maksuihin pientä progressiota yrittäjän ansainnan mukaan, jotta pienituloisemmat eivät joudu maksamaan kohtuutonta osaa ansainnastaan. 24-25% on liian paljon pienituloisille yksin- ja mikroyrittäjille.
Lisää vapautta järjestelmään pakollisen minimimaksun päälle. Eläke- ja sosiaaliturvan kivijalka pitää säilyttää sekä kollektiivinen sosiaalivakuutus, joka on hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Mutta yrittäjällä pitää olla mahdollisuus myös parantaa omaa henkilökohtaista eläkettään ja sosiaaliturvaansa pakollisen minimin päälle, koska järjestelmän oma tuotto on olematon.

Siinä ne kaksi suurinta. Vain nuo pitää korjata. Ei luulisi olevan ongelma valtiolle, joka antaa vapaaehtoisesti yritystukina kaksi miljardia joka vuosi. Rahoitetaan nuo leikkaamalla tyhmät tuet pois.

Bonuksena ajatus suomalaisille

Mitäs jos jo syntymässä henkilötunnus olisi samalla y-tunnus.

Jokainen saisi timanttisen arvomerkin sekä kultaisen viirin, niin ei tarvitsisi sitten hampaat irvessä kaahata linjakkailla mustilla autoilla tapaamisesta toiseen kilvoittelun perässä? Ei tarvitse paukutella henkseleitä, koska se on aivan turhaa. En tiedä ketään kuka rakastaa kuulla toisen itsekehua.

Kivaa kesää kaikille, mutta eritoten meille sitkeille mikro- ja yksinyrittäjille!