Liikkuva mikrokoon perhemainostoimisto – outo lintu edelleen

Yhteiskunta poliitikkoineen ja sääntöineen jää kehityksestä vuosi vuodelta kauemmas jälkeen. Oli pakko luopua kokonaan päivän politiikan seuraamisesta, koska se on niin taantunutta ja tyhmällä tasolla. Liikkuva mikroyritys on työelämässä spitaalinen.

Arkadianmäellä ei ymmärretä kuin perinteistä työnantaja – palkollinen -maailmaa. Yritys on heille vain sellainen, jossa on satoja tai tuhansia työntekijöitä. Kun edustajat ovat pääosin 50+, kehittynyt työelämä on heille maksimissaan 2000-luvun Nokia.

Olemme työskennelleet nyt viitisen vuotta ilman toimistoa. Syy on yksinkertaisesti se, ettei sellaista tarvita mikrokoon yrityksessä. Jos on tarve, menen tapaamaan asiakasta heille. 99%sti pärjätään ilman kasvokkain tapaamista.

Pidemmissä asiakassuhteissa kasvokkain tapaaminen on kuitenkin hyvän suhteen edellytys. Vain siten syntyy aitoa luottamusta. Projektit voidaan luottamuksen solmimisen jälkeen tehdä etänä.

Pohjois-Teneriffalta Rukan hangille

Sijoitamme sen rahan mitä menisi toimiston vuokraan, liikkumiseen ympäri maan ja maailman. On pysyvästi nomadeja yrityksiä, jotka työskentelevät pääosin Aasian suunnalla, mutta me vaihdamme paikkaa myös kotimaassa. Talvella pitää olla lunta jalan tai lumikenkien alla ja pimeällä sadejaksolla auringon valoa. Silloin elämä on elämisen veroista. Päivät liikutaan ja aamut sekä illat tehdään konetöitä.

Niinpä kohta kutsuu kuukaudeksi Kuopio ja Rukan ympärysalue. Talvi on takuuvarma ja tykkylumipuista saa voimaa. Se maksaa n. 2000€. Manillan toimiston vuokramme Turun Aurajokirannassa oli aikoinaan 1600€/kk. Aika paljon mielummin vietän päiväni kelohonkaisessa pikkumökissä takan lämmössä, mutta meitä on toki moneen junaan.

Pimeän ajan (marras-joulukuun aikoina) olimme taas kuukauden verran Puerto de la Cruzissa, josta teimme vaellusreittejä Keski- ja Pohjois-Teneriffan alueelle. Se kuukausi maksoi 3000€. Ei edes kahden kuukauden vuokran vertaa Aurajokirannassa.

Säästämme kuluja huhti-syyskuun aikana, jolloin emme juuri liikahda Taivassalon torpaltamme mihinkään.

Yhteiskunta ei tajua liikkuvaa mikroyritystä

Politiikassa ja yhteiskunnassa ylipäätään meitä ei ole olemassa. On aivan sama miten meille käy, kunhan emme valu työttömyyskortistoon. Ainoa milloin Sauronin valo meihin osuu on silloin, kun YEL-vakuutusta pitää lapata enemmän pohjattomaan kaivoon.

Olikin korkea aika, että saimme oman järjestön vuoden 2022 lopussa. Olemme kiinteästi mukana MYRY:n (Mikro- ja yksinyrittäjät) toiminnassa ja viestejä levittämässä. Tiistaina osallistun keskusteluun perustulosta, joka on nähdäkseni ainoa järkevä sosiaaliturva ja tuki yrittäjyyteen.

Saan mm. joka kuukausi harjoittelu- ja työpaikkahakemuksia markkinointia opiskelevilta. En voi ottaa heitä työharjoitteluun, koska meillä ei ole kiinteää toimistoa, jossa joku kaitsisi ja ohjaisi heitä 8t päivässä. Sellaiset vaaditaan Suomessa edelleen, vuonna 2023, kun osa porukasta tienaa sillä, että myy virtuaalilenkkareita videopelien sisällä, aidoilla euroilla.

Miksi sitten liikumme?

Kroppaamme liikutamme siksi, että olisi vanhempana kyky vielä liikkua itse. Yritystämme liikutamme siksi, että haluamme kokea ja nähdä kauneutta maailmassa vielä kun olemme terveenä.

Gianluca Vialli on uusin esimerkki. Hän oli kuulu italialainen jalkapallolegenda, joka kuoli tällä viikolla, 58-vuotiaana, syöpään. Näemme ja liikumme, jotta ehtisimme kokea kauneutta mahdollisimman paljon, jos itselle osuisi yhtä huono tuuri liian pian.

Elämä on täynnä arvovalintoja. Osa niitä tekee ja seuraa, osa päättää olla seuraamatta. Jokaisella on omanlaisensa tie ja sen seuraukset.