Yrittäjän haasteet | Pienimpiä yrittäjiä lahdataan juuri nyt

En muista 18 vuoden yrittäjäuraltani kauheampaa aikaa ammatillisesti. Meitä rutistetaan teknologisen vauhdin prässissä, mutta kauheinta on se, että Suomessa pienyrittäjät joutuvat taistelemaan omaa maataan vastaan verisimmin! Kun ei ole mitään tajua perusasioista, tapetaan jopa 100 000 yksin- ja mikroyrittäjää seuraavan vuoden aikana.

Kuulun Mikro- ja yksinyrittäjien hallitukseen ja eilisessä kokouksessa pääsi melkein poru. Olen kymmensien tuhansien pienimpien yrittäjän kanssa juuri nyt ahdistuneempi kuin koskaan ennen.

Aiempien hallitusten kanssa sai tottua siihen, ettei kukaan kuule saati ymmärrä, mutta tämän nykyinen ihan aidosti tappaa pienimpiä yrityksiä mm. saadakseen halpatyövoimaa. Tämä on kuultu ihan sieltä päähevosten suusta.

Yrittäjistä halpatyövoimaa -ideologiassa on vain pari dilemmaa:

Kauan yrittäneet eivät suostu edes pakosta jonkun jätin halpatyövoimaksi. Se maailma kuoli jo.
Kukaan ei palkkaa yrittäjää. Se oli itselle uusi tieto, mutta nyt olen sen kuullut kymmeniltä kollegoilta.
Näihin vielä killeri: Suomessa ei palkata yli 50-vuotiaita mihinkään. Outoa on, että olemme sosiaalimaksuiltamme kalleimpia tekijöitä, mutta aito syy on outo ajatus meistä “vanhoista ja kuluneista raakeista”.

Tulot vastaan vapaus?

Me pienimmät yrittäjät olemme oppineet tulemaan toimeen vähällä. Emme pysty nostamaan suuria palkkoja. Vapaus on meille ykkösasia, vaikka toki tuloja sen verran pitää tulla, että arki pyörii. Säästämme yhteiskuntaa kuluiltamme. Ostamme tarpeita muttemme kuluta etuuksia.

Mitä pienempi yritys, sitä vahemmän palkkaa.

Suomen Yrittäjien kyselyssä 15% ilmoitti ansiokseen alle 20 000€ vuodessa. Meillekin suurin syy tehdä työtämme yrittäjinä on vapaus. Mutta meillä ei olekaan enää lainoja eikä muita suuria menoja. Kaikki on leikattu minimiin. Siksi voimme olla vapaampia. Suurin syy pieniin tuloihin on kuitenkin yhteiskunnan rakenteet. Puheenjohtajamme Liisa Hanén kirjoittaa hyvin:

Suurin syy pienituloiseen yksinyrittäjyyteen EI ole osaamattomuus, vaan rakenteet:

💣 Kymmenet tuhannet yksinyrittäjät toimivat alihankkijoina isommille yrityksille ja julkiselle sektorille, osana vienti-, palvelu- tai tuotantoketjuja. Siellä ei ole mitään neuvottelukanavaa palkkioille, kaikki hinnat ja muut ehdot sanellaan. Yksinyrittäjä on alisteisessa asemassa ja joutuu ottamaan pienet palkkiot, pitkät maksuajat ja muut ehdot annettuna. Yksinyrittäjien avulla kustannuksia voidaan painaa alas, kun lopputuotteen tai palvelun hintaa ei voi nostaa, tai pitää leikata.

💣 Kuluttajapuolella hinta ratkaisee. Isommat yritykset ja ketjuliikkeet voivat myydä halvemmalla ja ne määrittävät markkinoiden hintatason. Palvelulle ja tuotteelle voidaan luoda kyllä lisäarvoa ja nostaa hintaa, mutta vain rajatusti. Etenkin koska kuluttajista kilpaillaan globaalisti (lue: kiinakaupat ja amazonit.)

Pelkoni on, että nyt kun YEL-maksut nousevat, yleinen alv kiristyy ja alvin alarajahuojennus poistuu, yhtä aikaa taantuman kanssa, tämä tuhansien pienituloisten yksinyrittäjien joukon selkä katkeaa. Eikä kukaan ole arvioinut tätä valtion talouden kannalta.

Paska nousee ylöspäin

Tässä asiassa paska nousee ylöspäin. Jos meidät pahnanpohjimmaiset tapetaan, kuolee helpommin myös se seuraava osasto – meiltä työmme ostaneet.

Kuulostaa oudolta, mutta enemmän todelta joka päivä: Onko päättävissä kerroksissa lainkaan laskettu mitä maksaa, jos 100 000 yksin- ja mikroyritystä tapetaan seuraavan vuoden aikana?

Eräs mittari on 15 000€/ henkilö erinäisinä kuluina. Se tekisi kivat 1,5 miljardia euroa lovea budjettiin – sen sijaan, että me 100 000 tuotamme lisätuloa, joka päivä.

Mitä voimme tehdä enemmän Pikku Apurina?

Olemme Pian kanssa viilanneet vuosien saatossa kaikki kulumme aivan minimiin. Yksityistasolla ja yrittäjinä.

Suurin kulumme ylivoimaisesti on aivan järkyttävät YEL-maksut, joka meillä on yhteensä 800€/kk. Se on valon kantamista tupaan säkissä (lue lisää MYRY:n sivuilta).
Nyt syksyksi niputamme laskutuksen, kirjanpidon ja pankkipalvelut edullisempaan kasaan. Niiden osuus on jatkossa n. 200€/kk.
Adoben ammattiohjelmistot maksavat n. 80€/kk.
Puhelin ja nettikulut ovat meiltä kahdelta n. 100€/kk.
Palkkoja olemme nyt nostaneet 1000€/kk/hlö, joka riittää meille hienosti.

Olemme vuosia toimineet jo näin ja saaneet yritykselle pienen pesämunan kerättyä, jolla pärjäämme tiukkojen aikojen yli. Ei se silti siihen riitä, kun valtio korottaa koko ajan kaikkia maksuja, joita ei pääse karkuun eikä voi viilata. Samaan aikaan asiakkaat ovat varovaisia eivätkä enää tilaa kuten ennen.

Suomalaiset yrityksethän ovat sellaisia, että kun pitäisi markkinoida kukaan ei tee mitään. Odotellaan pää kainalossa, josko paha kävelisi ohi? Muualla juuri silloin tehdään järkeviä iskuja, viilataan läskit organisaatiosta pois. Tuunataan ja otetaan markkinaosuuksia haltuun.

Jos mekään, jotka olemme viilanneet vuosia kaiken minimiin emme enää pärjää, miten joku toinen voi? Töihin emme enää yrittäjinä pääse, niin jäämme silloin työttömiksi – vastoin omaa tahtoamme. Teemme harmaataloutena lisäansioita kuten muutkin jo tapetut.

Onko tällaisessa hulluudessa järkeä? Ei tietenkään, mutta kun kukaan ei kuuntele, saati tee oikeita toimia. Ei kysytä meiltä mikroyrittäjiltä, jotka tiedämme asiat pienimpien yritysten osalta paremmin kuin kukaan muu.

Yrittäjän haasteet | Pienimpiä yrittäjiä lahdataan juuri nyt