Suomesta hetkeksi pois, niin taas voi hengittää

Asenneilmastomme on todella synkkä. Media ei muusta puhukaan, kun talousloikista, kilpailukykysijoituksista sekä mustan ja valkoisen (hallitus – oppositio) juupas-eipäs -leikistä. Suomi on juuri nyt masentavaakin masentavampi paikka, jos lukee tai kuuntelee mediakanavia.

Ja ajatelkaa: Mediallakaan täällä ei ole koskaan mennyt näin huonosti. Kannattaisiko siis vaihtaa nega posiin? Hampaattomuus terävään journalismiin? Klikkihuoraus ammattitaitoon?

Jo pitkä viikonloppu Berliinissä teki hyvää apatiamielelle, mutta nyt hyppäämme viikoksi tuttuja tapaamaan Kreetalle. Aivot saavat tuulettua (flunssasta huolimatta) ja mieli lepää – Kreikassa. Vielä “eilen” se maa oli täältä katsottuna helvetin esikartano?

Tutkija, jonka nimeä en nyt muista (Pollack, Pollock something) julkaisi tutkimuksen, jossa hän seurasi kaikkia yhteiskuntia kautta historian. Mikä menestyi ja mikä tuhoutui. Yksi selvä syy-yhteys löytyi:

Ne yhteiskunnat, joissa puhe oli utooppista, menestyivät. Ne, joissa se oli dystooppista, tuhoutuivat.

On selvää, että nyky-Suomi kuuluu jälkimmäiseen. Jokainen meistä voi omalta osaltaan kääntää kelkan. Ehkä mediakin tulee perässä?