Artikkelit

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Eilinen oli yksi mukavimpia päiviä koskaan. Eksyttiin ja humalluttiin Haniasta, Haniassa, Kreetalla.

Yesterday was one of the best days ever. We got slightly drunk and lost in Chania, Crete.

 

Vuosi 2016 näyttää muodostuvan kiireisimmäksi koskaan.

ECOTALO/EKOTALO

Yli 20 -vuotisen digijamppailun rinnalle nousee eco-/ekotaloprojektimme, jota vaimoni Pian kanssa olemme jumpanneet jo tovin. Loppuvuodesta 2015 sain projektiin mukaan rakennuttajan, todellisen energiatehokkuusinsinöörin sekä kestävän kehityksen ammattilaisen.

Talo on enemmän eco kuin eko, sillä vaikka se onkin ekotavalla tehty, painopiste tulee olemaan erittäin edullisessa asumisessa.

Olemme vielä kuitenkin alkumetrillä ja suunnitelmat etenevät vielä paperilla, mutta kokonaispaketti alkaa kyllä hahmottua jo pelottavankin todelliseksi 😉 Jahka saamme peruspaketin paperilla kasaan, pitää miettiä rahoituskuvioita tosissaan.

TORPALLE LISÄÄ PARANNUKSIA

1,5 vuotta olemme puuhailleet torppamme, eli ”Vanhan Mamman” parannuksia, ja tämä vuosi tuo niitä paljon lisää.

Auringonlaskupuolelle, eli salin eteläpäädyssä olevan ikkunan tilalle tulee ovi, ja ovesta kulku keväällä rakennettavalle n. 40m2 patiolle. Osa patiosta tulee olemaan katettua tilaa, koska katolle tulee 2-3kW aurinkopaneelisetti.

Lisäksi saunalle tulee lämminvesisuihku erillisen saunavaraajan kautta. Pihahommat jatkuvat myös Piuskin upeilla suunnitelmilla: Erillistä grillialuetta, pensaita ja perennoja on ainakin luvassa.

DIGITYÖT JATKUVAT

Pikku Apuri ja Viidakkorumpu jatkuvat normaalisti. Edessä on 10v.  juhlavuosi, jolloin saat meiltä edukkaita digitöitä. Virtuaalitodellisuus vaatinee tutkimista, ja todennäköistä onkin, että aloittelemme sillä saralla demoilun.

Mielenkiintoisen verkkokauppakonseptin kehitystyöt alkavat myös todennäköisesti alkuvuodesta. Kasassa on jo yli puolet rahoituksesta, ja lupaavia ehdokkaita loppurahoittajiksi on jonossa. Sekin tuonee itselle 10-20% lisätyötä.

KIITOLLINEN

Työaaltojen väleissä pitää sitten ainakin käydä sukeltelemassa Thaikuissa ja vaeltamassa Kreikassa. Onhan siinä taas monta syytä olla kiitollinen.

Kun itse itselleeen kehittää, elämästä tulee (yllätys, yllätys,) itsensä näköistä 🙂

Hyvää Uutta Vuotta 2016. Parantakaa tekin jo hyvää elämäänne, se kannattaa!

Asenneilmastomme on todella synkkä. Media ei muusta puhukaan, kun talousloikista, kilpailukykysijoituksista sekä mustan ja valkoisen (hallitus – oppositio) juupas-eipäs -leikistä. Suomi on juuri nyt masentavaakin masentavampi paikka, jos lukee tai kuuntelee mediakanavia.

Ja ajatelkaa: Mediallakaan täällä ei ole koskaan mennyt näin huonosti. Kannattaisiko siis vaihtaa nega posiin? Hampaattomuus terävään journalismiin? Klikkihuoraus ammattitaitoon?

Jo pitkä viikonloppu Berliinissä teki hyvää apatiamielelle, mutta nyt hyppäämme viikoksi tuttuja tapaamaan Kreetalle. Aivot saavat tuulettua (flunssasta huolimatta) ja mieli lepää – Kreikassa. Vielä ”eilen” se maa oli täältä katsottuna helvetin esikartano?

Tutkija, jonka nimeä en nyt muista (Pollack, Pollock something) julkaisi tutkimuksen, jossa hän seurasi kaikkia yhteiskuntia kautta historian. Mikä menestyi ja mikä tuhoutui. Yksi selvä syy-yhteys löytyi:

Ne yhteiskunnat, joissa puhe oli utooppista, menestyivät. Ne, joissa se oli dystooppista, tuhoutuivat.

On selvää, että nyky-Suomi kuuluu jälkimmäiseen. Jokainen meistä voi omalta osaltaan kääntää kelkan. Ehkä mediakin tulee perässä?

Kuka on vanki?

Kuka on vanki?

Kreetalla tuli taas pohdittua elämää, kun sai koto-Suomesta huonoja terveysuutisia kollegoilta. Suomen työelämän stressaavuus ja pelkkä arjen suorittaminen pisti kirjaimellisesti sydämeen.

Karoshi

Tulin myös katsoneeksi dokumentin Japanin nuorisotyöttömyydestä. Nuoriso kasvatetaan siellä ”tekemään kunniaa vanhemmilleen” niin, että he saavat hyvän koulutuksen vastineeksi ”pitkän uran hyvästä työpaikasta”. Eli normityö ei riitä, saatika pätkätyö, joka on sielläkin nyt se suurin työmuoto.

Selvää on, että monella eivät odotukset täyty, ja vaikka täyttyisivätkin, ihmiset tekevät sen johdosta työtä jopa 15-18 tuntia päivässä. Työttömyyden paine sekä liian kova työtahti stressaa, masentaa ja tappaa siellä 30 000 nuorta vuodessa. Koko ilmiölle on syntynyt oma terminsä, Karoshi.

Mitä jos sinulla olisi vain x-määrä aikaa?

Kaikesta tuosta tuli ajatus mieleen, että jos meillä olisi ”viimeinen käyttöpäivä”. Tietäisimme, että tästä hetkestä olisi esim. kaksi vuotta aikaa. Mitä tekisitte?

  • Poistaisin toimistotyön. Tietotyöläisenä toimisto alkaa olla täysin turha. On toki mukava nähdä kollegoja silloin tällöin, muttei siihen enää tarvita toimistoa.
  • Vähentäisin työn tekemistä. Keskimäärin 2-3 päivää viikossa riittäisi, jos se olisi muille hyväksyttävää. Tämä edellyttää sitä, ettei ole velkavankeudessa.
  • Harrastaisin enemmän rakkautta vaimon kanssa.
  • Juhlisin enemmän elämää ystävien kesken. Bisset Aurajokirannassa, viiniä Kreikassa ja shotit Alpeilla -tyyppisesti.
  • Kuluttaisin jo tienattuja varoja asioihin josta pidän, vaikka ne olisivatkin muiden mielestä turhuuksia.
  • Auttaisin ystäviä enemmän.
  • En miettisi lainkaan taaksepäin enkä liikaa eteen, vain tätä ja huomista.
  • Muuttaisin maaseudun rauhaan.
  • Hankkisin paljon eläimiä, joita ilman elämä on vaan tylsempää.
  • Opettelisin soittamaan soittimia.

Varmaan on monta muutakin, mutta nuo nyt suoraan hihasta. Sitten tarkasteluun. Lopputulos on, että teemme noista jo osaa ja muita järkkäämme. Mites sulla?

Pikku Apuri

Kirjoitin uusimpaan Turkulaiseen näkemyksen kreikkalaisten ystäviemme arjesta:

Kreikka

Kreikkalaisen yrittäjän arkea

Olemme vaimon kanssa käyneet lomallamme muutamia kertoja vaeltamassa Kreetalla, Kreikassa. Paikka on huikea luontokohde jopa 2,5km:iin nousevine vuorineen ja rotkoineen.

Kesän reissulla tutustuimme Agia Marinassa Odysseus Hotellia pitävään Krasoudakin perheeseen, joiden kanssa vietimme loman viimeiset päivät.

Juttu kääntyi luonnollisesti Kreikan ja Suomen taloudelliseen tilanteeseen sekä yrittäjäarjen haasteisiin molemissa maissa.

Krasoudakin perheyritys

Vaimo Katerina hoitaa hotellia ja sen rantabaaria miehensä Giannisin kanssa. Krasoudakin (nimi tarkoittaa viinintekijää) suku sai rantatontin itselleen n. 200 vuotta sitten. Silloin tontti katsottiin Kreetalla ”jämämaaksi”, koska siellä ei voinut kasvattaa esim. oliiveja. Nyt perhe saa huimia tarjouksia ulkomaisilta hotelliketjuilta, jotka himoavat rantatontteja saarelta. Vaan eivätpä suostu myymään.

Nykyhotelli rakennuksineen tehtiin 1986 ja saneerattiin 2006. Suurperhe asuu isossa talossaan samalla tontilla, joten keskipäivän hiljaisina hetkinä voi piipahtaa kotiinsa vaikka ”tupluureille”.

Aitoon perheyritystyyliin myös tyttäret ja vanha mummu Yaya jelppivät arjen askareissa kun ehtivät. Mummulta muuten saa loistavaa yrttitietoutta, jos kreetalainen, maailman terveellisimmäksi todettu ruoka kiinnostaa.

Katerina itse on asunut pitkiä aikoja mm. Kanadassa, ja omaa loistavan palveluasenteen sekä englannin kielen taidon. He todella osaavat pitää vieraistaan huolen.

Perheen tyttäret Nina ja Antonia opiskelevat. Vanhempi tytär (Nina) Heraklionin yliopistossa, jossa viime vuoden henkilökunnasta lähes kaikki on irtisanottu. Valmistuminen on kuusi kurssia vajaa, mutta 87 opettajasta enää neljä on jäljellä ja yliopistoa uhkaa lopetus. Missä siis valmistua? Opinnot ovat maksaneet perheelle paljon ja neljän vuoden opiskeluajan lisäksi melkomoinen summa rahaa on vaarassa valua hukkaan.

Kreikan tilanne

Kreikka onkin Krasoudakien mukaan jo vararikossa. Lisäksi aivovuoto nuorissa, alle 25-vuotiaissa, on hurjaa: Useita satoja nuoria muuttaa muualle elämäänsä rakentamaan – joka päivä!

Rankka taloustilanne näkyi siinäkin, että kaikki kulutus on kotimaista sekä tuotteissa että palveluissa. Ollaan käännytty sisään päin ja tuontihanat ovat tiukassa.

Kaupungeissa järjestetään usein pienimuotoisia työnseisauksia, mielenosotuksia sekä lakkoja mm. kansainvälisten yritysten ovien eteen. Niissäkin plakaateissa kehotetaan suosimaan paikallisia tuotteita. Saarilla, missä turisteja vielä riittää, tilanne on manner-Kreikkaa parempi.

Odysseus Hotellin verkkosivut löytyvät osoitteesta: http://www.odysseusapartments.gr/. Jos varaatte heiltä huoneen, kertokaa terkkuja, saatatte saada Turkulaisen kaverialennuksen.

Jari Liitola, yrittäjä itsekin

IMG_1681_2

Muutamalla läheisellä ystävälläni on isoja ongelmia ruuansulatuksensa ja vatsansa kanssa: ilmavaivoja, painetta, turvotusta, kipuja, jne. Muulla kansalla löytyy kasvavin määrin diabetesta ja muita ruokaperäisiä sairauksia, jo nuorillakin. Kuitenkin jokaisen ystäväni ongelmat häviävät, kun he matkustavat esim. Aasiassa tai Välimeren maissa.

Ruuassamme täällä Suomessa on siis vikaa, muutakin kuin sen ääretön kalleus.

Keskusjohtoiset duopolimme, S ja K, hallitsevat kaikkea ja tekevät ihan mitä lystäävät. Toki olemme pikku hiljaa saaneet lisää luomua heidän jättihalleihinsa, mutta itse uskon tuoreuteen. Me syömme täällä pääosin vanhaa, ”muovitettua” teollisuusruokaa, joka on kyllästetty lisäaineilla, jotta se säilyisi pitkään. Suomen Kuvalehtikin siitä kirjoitti:

Monissa asioissa olemme Euroopan kärkeä, mutta elintarviketavoissamme pihalla. Outo mantra siitä, että suomalainen ruoka on puhdasta ja laadukasta, kuvastaa hämärtyneitä käsitteitä – ja on tarkoitushakuista.

Suomalainen maaperä on Euroopan puhtaimpia, mutta teemme sen raaka-aineista säilöntä- ja lisäaineiden voimalla teollista ruokaa, josta alkuperäinen on puhtaus kaukana.

Niin kauan kuin elintarvikkeita tehdään samoilla periaatteilla kuin rautanauloja, ei voi olettaa, että saa syödä laatua. Jos maksimaalinen voitto on kantava ajatus, saamme syötäväksi mitä hyvänsä.

Muualla Euroopassa kuluttaja voi valita. Hän voi halutessaan mennä ostamaan tuoretta ja lähiruokaa pikkukaupoista. Meillä se vaihtoehto on tuhottu niin perusteellisesti, että viime vuosien yritykset pistää taas pystyyn laadukasta ruokaa tarjoavia lähikauppoja eivät onnistu millään. Noidankehä on valmis, kun ei ole tarpeeksi kysyntää, ei synny tarpeeksi tarjontaakaan. Eikä kysyntää tule lisää, kun ei ole tarjontaa.

VAADITAAN TUORETTA!

Miksi emme voisi saada tuoretta, ostoaamuna tehtyä leipää, illalla kerättyjä luomuvihanneksia, juuri paahdettua kahvia jne.? Maksamme jo nyt maailman kalleimmasta, mutta huonosta ruuasta!

Uskon, että asiakkaiden painostuksesta isot jättihallit lisäävät kyllä pikkuhiljaa tuore- ja luomuvaihtoehtojaan, mutta pienet lähikaupat ovat se ongelma: Ne ovat täynnä teollista sontaa, jota on helppo ostaa. Tuoreus pitäisi saada pikkukauppoihinkin, ja sitä ei saa kuin muuttamalla logistiikkaa ja suosimalla paikallistoimijoita.

Nautimme aina mm. Thaimaasta sekä Kreikasta tuoreen, terveellisen ja hyvän ruuan takia. Esim. Leipä Kreikassa on ihan eri ruokalaji kuin täällä. Koita täällä ”tuoretta”, eli juuri mikrossa sulatettua ja lämmitettyä (pakastettua) jauhomassaleipää. Vihannekset maistuvat ihan oikeasti: tomaatit ja kurkut eivät ehkä muodoillaan hurmaa, mutta niissä on makua! Suomitomaatti tai -kurkku ei maistu juuri miltään.

Mikä meitä estää vaatimasta tuoretta ruokaa takaisin?

Keinoja saada tuoretta ruokaa on huomioarvo esim. laajamittaisen ostoboikotin kautta. Niinpä ehdotankin (näin aluksi) yhtä päivää vuodessa S ja K boikottipäiväksi – sinä päivänä ei saa ostaa mitään ko. toimijoiden kaupoista. Pistetään vaikkapa 9.9. siksi päiväksi.

Pukkasin myös Facebook-ryhmän käyntiin: Tuoretta ruokaa, kiitos! -sivu löytyy nyt sieltä! Levitä tietoa, kiitos.

TORIT JA KAUPPAHALLIT EIVÄT RIITÄ

Ihminen on laiska. Se haluaa ostaa ruokansa mahdollisimman läheltä. Toivottavasti myös se itse ruoka tulisi läheltä, eikä ”Vantaalta ympäri Suomen”. Toki osa meistä jaksaa käydä torilla ja kauppahallissa silloin tällöin, mutta päivittäisruokailu hoidetaan lähikaupasta. Muutos pitää saada lähikauppoihin, ettei jokainen joudu ajamaan autolla lähimpään superhyperjättimarkettiin, kuten meitä nyt ollaan vuosikymmen tai pari opetettu (enkä edes viitsi aloittaa keskustelua niistä ABC-torneista!).

Ihannehan olisi, että Suomeenkin saataisiin Whole Foods Market tmv. ketjuyritys, joka pystyisi haastamaan isot S:n ja K:n nimenomaan ruuan laadulla. Mutta siihen on pitkä matka. Siksi meidän pitää saada SOK ja KESKO miettimään muutakin kuin rahojaan.

Pikku Apuri