Reetta Räty: Rahasäkkiä arvokkaampi ajatus (Image)

Julkaisen täällä uudelleen itselle todella tärkeitä ja osuvia juttuja. Suosikkitoimittajani osui uusimmallaan taas maaliin:

—

Viisi vuotta yrittäjänä ovat opettaneet Reetta Rädylle esimerkiksi sen, että hän voi tehdä työkseen mitä mieleen juolahtaa.

TEKSTI Reetta Räty KUVAT Anja Reponen

Heinäkuussa tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun irtisanouduin palkkatyöstä ja perustin yrityksen kahden ystäväni ja kollegani kanssa. Ensimmäinen ajatus: elämäni nopeimmat viisi vuotta. Toinen ajatus: en yhtään tajunnut, mitä tulimme tehneeksi. Kolmas ajatus: tämä kantaa, näinkin voi elää, jee!

Kun perustimme firman, en tiennyt yrittämisestä juuri mitään. Yrittäminen ei sinänsä ole vaikeaa. Vakituinen palkkatyö on melko uusi keksintö, ja yrittämistä voi kutsua myös itsensä elättämiseksi omalla työllään. Siihen pystyy ilman yrittäjyyslukion käymistä.

En tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa aloittaessani. En myy yksittäistä tuotetta tai palvelua, joten numerot olisi pitänyt keksiä. Suunnitelma olisi ollut toive. Välillä törmään yrittämisen alkumetreillä kirjoittamiini tarjouksiin tai ideoihin. Apua, miten huonoja! Olen siis oppinut vaikka mitä.

Suomessa julistetaan kiusallisen paljon yrittämisen autuutta. Minusta yrittämiseen uskovat voisivat puheiden sijaan osallistua projektiin käyttämällä innolla kahviloita, woltteja, kauneushoitoloita, ravintoloita, autovuokraamoja, hierojia, ompelijoita, lastenhoitajia, vaatelainaamoja, kotisiivousta, mitä ikinä keksivät – sen sijaan, että kaavailevat yrittäjien pelastukseksi ”lisää joustavuutta” tai ”uusia rahoitusratkaisuja”.

Suomalaisen sinnikkyyden ajatellaan olevan hyväksi yrittämisessä, mutta se voi olla myös kauhea ansa. Emme osta muilta vaan teemme itse. Raha ei kierrä.

Tarkoitan tätä: kokoomuslainen valtiovarainministeri haluaa toimittajan ja kuvaajan läsnä ollessa silittää itse paitansa (HS 3.3.2018). Oletus lienee, että me alamaiset ihailemme miestä, joka ”tekee pitkää päivää aamusta yöhön” ja hoitaa silti kaiken itse. Itse silitetyssä paidassaan valtiovarainministeri kiirehtii palauttamaan dvd-elokuvia ja puhumaan Varsinais-Suomen yrittäjille. Hän toimii kuten monet kaltaisensa. Palvelusektori nousuun ja yrittäjyys kunniaan, mutta ei minun rahoillani!

Vasta yrittäjyys on saanut minut kunnolla huomaamaan yrittäjät ympärilläni. Meitähän on kaikkialla. Samaan tapaan huomaa, miten palkkatyökeskeistä työtä koskeva journalismi ja muu yhteiskunnallinen keskustelu on. Kikyt, lomat, eläkkeet, työsopimukset, verot, kaikki käsitellään palkkatyön näkökulmasta. Yksinyrittäminen ja pienyritykset – yritysten ylivoimainen enemmistö – ovat kuriositeetteja tai ”yrittäjyystarinoita”.

Koen ulkopuolisuutta työelämäkeskusteluissa, joissa 1) pomo on mikromanageri, 2) työtä on liikaa, 3) sääntö tai menettelytapa estää järkevät ratkaisut ja 4) menestystä on hierarkiassa yleneminen. Minulla ei ole pomoa, en erottele työtä ja vapaa-aikaa, sovin kaikesta itseni kanssa, pitäisikö ylentää itsensä huomenna?

Yrittäjänä eläminen on muuttanut suhdettani rahaan, vapaa-aikaan ja vapauteen. Saatan ajatella tapaamisessa, ketkä täällä ovat palkkatöissä ja mitä sessio heidän työantajalleen maksaa, jos istumme tunnin – tai kolme. Arvostan lörpöttelyä enemmän kuin työksi naamioitua pseudotyötä.

Teen paljon töitä, mutta ongelma ei ole työn määrä vaan siitä mahdollisesti aiheutuva stressi ja paine. Yritän säädellä stressiä, en niinkään työmäärää.

Yrittäminen ei riitä, pitää saada aikaan (ruotsiksi yrittäjä on företagare, aikaansaaja).

Hyvä idea, mutta kuka tästä maksaa?

Loistava idea, ihan sama saadaanko rahaa, tehdään!

Raha on vapaa-aikaa ja mahdollisuus työllistää joku muu. Välillä se tuntuu myös oman ammattitaidon mitalta. Yrittäminen ei ole tuoton maksimointia. Sen sijaan monet yrittäjät etsivät balanssia työn ja levon, kasvun ja riskin, vapauden ja turvallisuuden, kaupallisuuden ja merkityksellisyyden rajoilla.

Sitten on vapaus. Miten sen selittäisi? Moni yrittäjä tekee aika perinteistä työviikkoa ylitöineen. Vapaus on potentiaalinen mahdollisuus tehdä mitä vain, milloin vain, kysymättä keneltäkään.

Kuvittelin ennen, että omat vaihtoehtoni ovat tehdä työtä median parissa joko työsuhteessa tai yrittäjänä. Nykyään ajattelen, että voisin tehdä työkseni mitä mieleen juolahtaa missä tahansa. Tämä ajatus on arvokas kuin rahasäkki, ehkä arvokkaampi.