Asiantuntija on palkkansa opiskellut

Vanha laivamekaanikko

Törmäsin eilen netissä hyvään tarinaan, jossa ison laivan koneessa oli vika ja sitä olivat koittaneet useat jo saada toimimaan. Lopulta vanha konemestari saapui valtavan työkalulaukkunsa kanssa paikalle ja tuhtasi aikansa koneen parissa. Kävi sen läpi kauttaaltaan, otti sitten ison kumipäisen vasaran ja kumautti kerran – kone käynnistyi.

Laivanomistaja sai parin viikon kuluttua 10 000 dollarin laskun ja kimmastui: “Mitä helvettiä? Sinähän kumautit moottoria kerran ja se oli siinä! Vaadin eritellyn laskun.”

Saamansa piti. Vanhan konemestarin erittelyssä oli kaksi riviä: Vasaralla kumauttaminen 2 dollaria ja tieto siitä mihin paikkaan kumauttaa, 9998 dollaria.

Sisällöntuottajan arkea

Törmäämme lähes päivittäin yllä mainitun “kumaustuspaikan” kyseenalaistajiin.

Yleisvika on se, että nyt 80% asiakkaista luulevat osaavansa mm. graafisen suunnittelun, tekstin teon, netin tekniset asiat ja valokuvaamisen. Juttelemme useasti, että se “loistoidea” vaatii monasti joko esseen pituisen selityksen siitä, miksi ko. asia ei nyt vaan sovellu tehtäväksi sillä idealla, tai se hylätään kauniisti heti, koska keksimme saman ja hylkäsimme sen jo.

Kaikilla aloilla on asiantuntijansa. Vanha perstuntuma taisi olla se, että jotain pitää harjoittaa 10 000 tuntia sen jotenkin hallitakseen? Jos siis opiskelee ja tekee valitsemaansa tointa vaikkapa kahdeksan tuntia päivässä, vaatii se 3,5 vuotta jokapäiväistä työtä, viikonloput ja pyhät mukaan lukien, jotta alkaa hallita hommaa joten kuten. Japanilaisilla puusepillä 35 vuotta.

Hulluinta vielä omalla alallamme on se, että jos minulla on 20 vuoden kokemus alalta, ja olen nyt 20 kertaa nopeampi tekemään töitä kuin nuorempana, yleinen laskutusperuste tai -toive on silti aika, esim. tunti- tai päivähinta.

Eli siis mitä paremmaksi tulen, sitä vähemmän minulle kuuluu työstäni palkkaa?

Eipä silti, kivaa hommaahan tämä on, siistiä sisätyötä kuitenkin.