Artikkelit

Nyt sitten alkaa se viimeinen työvaihe nelivuotisessa torpan kunnostuksessa. Avaamme ulkovuorauksen ja kurkkaamme hirsien kuntoa tuvan puolelta.

Revin ulkovuorauksen auki ikkunoiden alta (kuvat yllä), sillä siellä näin vanhoissa torpissa on taatusti mössöhirttä vaihdettavaksi.

Katsomme joka sivun runsaan metrin korkeudelle asti. Ylhäällä on kyllä kuivaa ja kunnollista hirttä.

Tässä hirressä oli kivikova ydinpuu jäljellä, mutta ympäriltä kaikki syötynä. Ehtiihän sitä yli sadassa vuodessa nakertaa.

Aivan ikkunan alta oli täysin syöty ja laho. Tästä näkee kuinka tärkeää on ohjata oikealla tavalla tehdyin tippalistoin vesi ikkunalta pois.

Ja löytyihän sieltä hirttä vaihdettavaksi (kuvat yllä).

Pari hirttä aivan ikkunan alla olivat pelkkää jauhoa, jossa oli kyllä kova sentin paksuinen kuori. Puukolla, Feinillä tai moottorisahalla viat ainakin selviävät tekemällä pieniä iskuja hirsiin, mutta koputtamallakin kuulet moisen kyllä sävellajista 🙂

Runsaassa sadassa vuodessa voi ehtiä hirttä syömään, mutta silti talo on vaihdon jälkeen kunnossa. Miten on monen 50+ -vuotiaan elementtitalon laita?

Pitää seuraavassa töllissä tehdä hirsitsekkaus ensin, ei viimeiseksi.

Kun hirret on Restartin superammattilaisten toimesta vaihdettu, avataan tuvan lattia (kuva yllä) ja katsotaan multipenkin kunto ja vaihdetaan tarvittavat lankut.

Urakan seuraaminen jatkuu seuraavassa blogissa, jossa näet mm. ”kengitystä livenä”.

Nyt kuusi viikkoa polttamatta ja alakuloinen olo, josta viimeksi kirjoitin, alkaa vasta nyt väistyä. Dopamiinipuutos tuntui tosissaan.

Jos katsoo tupakoinnin lopetuskaavioita, ne nostavat vain positiiviset asiat esiin. Missään ei mainita kahta yleistä negatiivista seurausta: Painosi nousee vähintään 5kg:aa ja saatat tippua alakuloon tai lievään masennukseen, kun aivokemiasi muuttuu.

Itselle kävi juuri noin. Minulla ei ollut ongelmia lopettaa tupakointia. Itse asiassa se oli todella helppoa, mutta en osannut odottaa masennuskautta. Mikään ei huvittanut, olla vaan möllötin. Onneksi sain tarvttavat työt tehtyä, juuri ja juuri.

Nyt muutaman päivän olen tuntenut oloni taas normaalimmaksi. Jaksaa jo liikkua ja aktivoitua. Elämä palaa aivoihinkin.

Muuten lopettaminen tuntui monessa hyvässä: keuhkoista aukeni kokonaan uusi ovi ja happi kulkee aivan eri tavoin. Haju- ja makuaistit paranivat – tai huononivat, miten sen haluaa ottaa, että maistaa ja haistaa kaiken paremmin. Osa ruoista jota söi ennen ei mene enää alas.

Peruskaavio lopetuksesta on aina tämän tyyppinen (alla). Tuohon pitäisi ehdottomasti lisätä myös mahdolliset negatiiviset oireet, sillä moni voi aloittaa polttamisen uudelleen, koska ei tiennyt moisista.

 

 

 

 

 

Kaikki kestää aikansa ja nyt näyttää, että Facebook alkaa pölyttyä sekä kuihtua.

Aika moni on kyllästynyt antamaan tietojaan täysin moraalittomalle toimijalle, kuten tästä jutusta käy ilmi. Jopa 400 000 suomalaista on lähtenyt palvelusta kesän aikana! Nyt taas rakennetaan parempia ”Facebookeja”, jopa täällä Suomessa.

Diasporahan on pitkään yrittänyt olla se puhdas yhteisösivusto, mutta eipä siitä paljoa juttua kuule. Tässä juttua Diaspora -projektista.

Ylen jutussa mainittu Mydata.org -yhteisö on perustettu oikeudenmukaisempia ohjelmistoja tukemaan.

Ja tottahan se on. Oma Facebook -feedini on jo pitkään ollut täyttä paskaa ja roskaa täynnä. Kavereiden päivitykset ovat loistaneet poissaolollaan, joten käyttöni on romahtanut.

Asiakasmainontaa SoMessa

Itse teen ja hoidan muutamille asiakkaille markkinointia verkossa, mm. Googlessa, Facessa ja Instagramissa.

Tilastoista huomaan, ettei Facebook enää toimi kuin paikallisissa kampanjoissa, paikallisille yrityksille. Instagram ja Google määräävät tahdin. Kuvakeskeisyys on siis edelleen nousussa ja pitkät tekstimassat laskussa. Kultakalojakin lyhyempi ihmispinna palaa kohta puhki.

EDIT: Kaveri huomautti aiheellisesti, että Facebookin pitää pinnalla enää todella hyödylliset ryhmät, kuten esim. Pelastetaan vanhat talot ja Messenger-viestittely (mm. kaukotuttujen kanssa).

Aloitin jo viime vuonna uudistamaan Wihannon verkkosivuja. Nyt siellä on hyvät pohjat, mutta ammukset vielä uupuvat.

Nyt jatkamme urakkaa yhdessä, kun Pikku Apuri saa Wihannon markkinoinnin tehtävät itselleen, ainakin vuodeksi. Wihanto on siis uusin vuosisopimusasiakkaamme.

Suunnittelemamme mainonnan linja meni läpi ja se näkyy jatkossa vahvasti niin printtipuolella kuin verkossakin. Verkkopuolella avataan Google- ja SoMe -mainonta.

Kiva kun päästään tekemään yhdessä hyvää!

Teemme Piuskin kanssa tällaisen. Kumpikin vastaa omansa ja sitten istumme miettimään, miten asiat totutetaan käytännössä. Suosittelen kaikille pariskunnille.

Jos saisit valita ihan mitä vaan

  1. Mitä haluat tehdä työksesi 2020-luvulla?
  2. Miten ja missä haluat elää 2020-luvulla?
  3. Mitä haluat harrastaa 2020-luvulla?
  4. Haluatko tehdä matkoja tai pitkiä matkoja? Mihin? Miten? Koska?

Ei ole muuten helppoa

Olemme nyt parisen viikkoa miettineet tahoillamme. Jo ensimmäinen kysymys on iso.

Tässä vaiheessa ikää ja uraa voi jo miettiä mielihalujen, ei taloudellisten pakotteiden ohjaamana. Itselle työn merkityksellisyys on ydinsana.

Kakkoskysymyskään ei ole helppo. Haluaako asua Suomessa, ja jos, niin missä? Maaseudulla ja kaupungissa kuten nyt, vai vain yhdessä paikassa?

Voimme tehdä työmme missä vain, mutta en usko vielä siihen, että saisimme näin hyvin asiakkaita jos asuisimme esim. Lapissa. Moni haluaa kuitenkin edelleen nähdä naamatusten, ei vain Google Hangoutsin tai Skypen kautta.

Ulkomaille muutto on aivan yhtä helppoa kuin muutto Lappiinkin. Jos uskoo saavansa asiakkaita mistä vain, työ ei pidättele ketään.

Harrastuskin voi jopa määrittää työn, tai ainakin se voi vaatia tiettyä paikkaa, mutta se lienee näistä helpoimpia vastattavia.

Matkustaminen on sitten se helpoin vastattava, kun on jo paljon ehtinyt sitäkin tehdä. Ja ilmastonmuutoskin mietityttää matkustamisen taustalla.

”Käymällä listan läpi molempien osalta osaamme ottaa toisen paremmin huomioon ja voimme tehdä suunnitelmia molempien tulevaisuudentoiveiden eteen.”

On taas kuulunut tovi musatyrkyistä, joten tässä mitä alkuvuoden aikana on tullut keräiltyä listoille. Sitä samaa soul-americana-country-blues-rock -keitosta kaikki tyyni.

Huhhuh. Samalla kun olemme hyppineet silmäpusseillamme narua, olemme saaneet hurjasti aikaankin.

Pia vääntää 500m2:n myymälätilaan ihan kaikki matskut, pienemmistä tarroista työhuppareiden kautta lipputangon lippuihin. Itse sain 1. version sivustosta auki tänään. 

Kaikki turha pois

Kevyellä, osin humoristisellakin tekstityylillä, josta tulee Boksishopin linja, tuodaan vain olennaiset asiat esiin. Ja koska myymälä on kesken, ainakin muutaman viikon, emme esittele sitä työtä vielä.

Boksishopissa pääsee toteuttamaan vuosien unelmaani, avoimuutta. Kaikki tullaan kertomaan todella rehellisesti, kun omistajat uskovat linjaani.

Verkkosivuihin tulee jättimäisen iso kokonaisuus seuraavien kuukausien aikana, kun kaikki 30 päämiestä saavat omat sivunsa, joissa näytetään jokaiselta se oma shoppi, ja jonne päämiehet voivat julkaista omat kuukausittaiset tarjoustuotteensa. Mutta sitä ei ehdi edes miettiä vielä.

WordPress oli tietenkin valintamme sivujen tekniseen taittamiseen ja rakennusalustaksi. Työ jatkuu.

Facebook– ja Instasivut ovat myös jo auki. Niitä hoidamme myös. Twitteristä olen kaavaillut asiakaspalvelukanavaa, mutta sen tehokkaaseen toimintaan ei vielä ole resursseja.

  • Asiakas: Boksishop / Partia Group
  • Vuosisopimusasiakas
  • Työn kesto: Vuosia. Verkkosivuston osalta n. 6 kuukautta. Tämä versio 3-4 viikkoa.

Kevät tulee, ja niin tulee Boksishopkin!

 

iPhonella.

Etusivua.

No jopas oli kätevää!

 

  • Latasin iPhoneen Scannable -ohjelman, joka on yhteydessä jo omistamaani Evernote -ohjelmaan.
  • Levitin Joulukuun kuitit pöydälle.
  • Käynnistin Scannablen ja kuljetin puhelinta jokaisen kuittitositteen päällä, ohjelma tarkensi kuitin ja ”otti kuvan”, jonka jälkeen jatkoin seuraavaan.

  • Lopputulemana on yksi PDF-asiakirja, jossa minuutissa kuvaamani tositteet.
  • Lähetin sen suoraan kirjanpitäjälleni Evernote -ohjelmasta, jonne tuo PDF-tallentuu.

  • Nyt minulla on iPhonessa Kirjanpito -kansio, jossa siis kaksi ohjelmaa. Ei enää paksuja kirjekuoria postin kautta mihinkään. Piti aloittaa tämä jo kauan sitten, mutta en vaan saanut aikaan ennen tätä päivää.

Teimme Piuskin kanssa elossa olevan kolmen vanhempamme kanssa erittäin hyödyllisen sopimuksen nimeltään edunvalvontavaltuutus. Lue tästä lisää.

Siinä varaudutaan siihen, jos jollakin vanhemmista alkaa normaalia enemmän heittää yläkerrasta, tai jos vaan sattuu jotakin, jonka takia asioiden hoito on ylivoimaista. Silloin ko. sopimus kiikutetaan maistraattiin, jossa asia tutkitaan asiantuntijoiden taholta. Jos asia on totta, joku valtuutetuista (varsinainen ja/tai varavaltuutettu) voi hoitaa vanhempansa asioita jatkossa.

Sillä vältytään aivan älyttömältä byrokraattiselta säädöltä kun aika koittaa. Tehkää tekin heti moinen!

Muistiliiton sivuilta saa hyvän pohjan, jonka pohjalta omammekin teimme.

Virallinen kuvaus

Mikä on edunvalvontavaltuutus?

Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi.

Valtuutuksen laatiminen

Valtuutus tehdään kirjallisesti sille säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen. Valtakirjalla henkilö (valtuuttaja) nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan. Valtuutetun tulee suostua tehtävään.

Valtuuttaja määrittelee itse ne asiat, jotka valtuutus kattaa. Hän voi oikeuttaa valtuutetun huolehtimaan esimerkiksi omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioistaan sekä itseään koskevista asioista kuten terveyden- ja sairaanhoidostaan. Valtuuttaja voi itse myös määritellä, miten valtuutetun toimintaa valvotaan. Valtakirjan laatimisessa on hyvä pyytää apua asiantuntijalta.

Valtuutuksen vahvistaminen

Valtuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on sen vahvistanut. Valtuutettu voi pyytää vahvistamista, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Useimmiten vahvistaminen edellyttää lääkärintodistusta valtuuttajasta. Myös jo vahvistetun valtuutuksen mahdollinen peruutus on vahvistettava maistraatissa.

Valtuutetun tulee tehtäväänsä ryhtyessään antaa maistraatille luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet hoitamaan.

Olen nyt 10+ vuotta ollut pienyrittäjä Varsinais-Suomessa, jossa olen syntynytkin. Tunnen tämän heimon. Vaan millainen se onkaan?

Tykkään pirusti tästä vaiheesta, kun kehittää innoissaan uutta palveluideaa johon uskoo ja luottaa ja ei malta odottaa sen valmistumista. Ei siitä maailmanmenestystä tule, mutta josko toisi lisäleipää vaikka kymmenelle ja auttaisi satoja?

Mutta kun päästään palvelun demovaiheeseen, siihen kun alkaa näyttää sitä muille, muistaa että on Suomessa, tarkemmin vielä Varsinais-Suomessa.

”Noita nyt on maailma täynnä”. ”Ei kannata koittaa, Googlet ja Facebookit on liian ylivoimaisia”. ”Ihan sama mitä täällä Suomessa tekee kun Kiina ratkaisee kumminkin”. ”Kui sää voit jaksaa tommost enää eres yrittää?” ”Ihan kiva”.

Lisäksi kilpailijaa tai kaveria harvoin tuetaan, lyödään kyllä.

Kun eliniän kypsynyt kyynisyys kohtaa mustahkon huumorin värittämän skeptisyysjanan päätepysäkin, olet saapunut Varsinais-Suomeen.

Jos täällä saa kommentin: ”ei paskempi”, tietää että tällä on mahis. Ajatelkaa, että tuosta ilmapiiristä ja asenteesta huolimatta täälläkin osassa Suomea joku silti pystyy palkkaamaan lisäjengiä töihin. Se on kova juttu.

Ei kait tästä syksyst enää paskempi voi tulla? (tuo on siis kehu)

Manillan tehtaalla pajaansa pitävä Holmbergin Petri soitteli ja pyysi käymään. Yhdessä muiden kultaseppien kanssa he perustivat todellisen käsityötaidon luksusliikkeen, Midaksen, jonka myymälä avattiin 30.9. Turkuun, Linnankadulle.

Mitä tehtiin?

Mietimme kauan minkälainen setti avajaisiin tehdään ja päädyimme lopulta tekemään:

Tulokset

Verrattuna esim. yksittäiseen pieneen etusivun ilmoitukseen Turun Sanomissa, aloituskampanjan mediamaksut saatiin 50% edukkaammin ja tulokset olivat:

  • Facessa julkaisun näki kahdessa viikossa vajaa 13 000 asiakasta
  • Mainos kohdennettiin 50km:n säteelle Turun keskustasta, 25-65+ -vuotiaille naisille ja miehille
  • Sähköposteja saimme kerättyä n. 2000, joista 50% on antanut luvan markkinoida kerran kuukaudessa jatkossakin
  • Mediaan, eli Facebookin maksuihin meni 180€ ja radioon inan enemmän

Seuraavaksi valmistaudumme julkaisemaan varsinaiset verkkosivut ja hieman myöhemmin Midaksen verkkokaupan. Pysy kuulolla ja tilaa itsellesi oma kampanja:

NAPPAA MEITÄ HIHASTA

Sähköpostita
Soita (+358)408275658

Facebook
LinkedIn
Instagram
Twitter

Kun on tarpeeksi kauan tehnyt lujaa töitä ja säästänyt sen mitä ihminen tarvitsee turvakseen, on velvollisuus nauttia ajastaan heti – ei sitten joskus.

Tausta

Olemme viitisen vuotta saaneet ottaa vaimoni kanssa vapaammin, koska saimme ajoissa jo asunnot velattomiksi. Olen monesti kirjoittanut, kuinka aloimme jo 90-luvulla noudattamaan simppeliä budjettilomakkeen kuria. Elimme silloin, suuremmilla palkoillakin, kuin nyt. Kuukausimenot rutistettiin 1000-1500€:oon kuukaudessa. Siitä jäi sitten väkisinkin paljon lainojen maksuun ja säästöön. Tämä tasan viisi vuotta sitten kirjoittamani budjettipohja-blogijuttu on edelleen ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni.

Hullua on se, että mitä vapaammaksi pyrimme, sitä enemmän saamme työtä tehdäksemme.

Nyt

Nytkin tämä syysalku on juostu aivan hulluna uusien asiakasprojektien kimpussa. Upeaa on katsoa, miten vastikään yrittäjäksi Pikku Apuriin hypännyt Pia tekee yhdessä kanssani isoa kampanjaa koko Pohjoismaihin ja muutamaa vaativaa myymäläsuunnittelua.

Päätimme hyvin yksinkertaisesta perussäännöstä jo aiemmin:

Kun työtä tulee, se hoidetaan ekstrahyvin, koska tulee aikaa jolloin sitä ei ole.

Olemme jo päättäneet, että jahka pahin kiire hellittää, lennämme lämpimään ja myös tutkailemme viileämpiä kaupunkikohteita Euroopassa. Monelle on edelleen epäselvää se, että tietotyöläinen, joka tekee työnsä kannettavalla tietokoneella, ei tarvitse toimistoa, saatikaa pomoa kello kaulassa vahtimaan.

On käsittämätöntä, että Suomen tasoisessa hyvinvointikehdossa käytämme voimiamme aikuisten ihmisten holhoamiseen. Suoritamme edelleen työaikaa, emme työn tuloksiin perustuvaa tulosta.

Tavallaan elämme jo nyt eläkeaikaa, sillä jos saamme elää eläkeikään, eläkkeemme ovat niin pieniä, että meidän pitää tehdä työtä ehkä edelleen? Kiitos vain ahneet polvet edellämme. Ja polville meidän jälkeemme – jääkö mitään?

Aika

Normaali työaikani on hankalaa määritellä, koska olen oma pomoni, mutta se menee suurin piirtein näin – peruspäivänä, ei kiireaikoina:

  • Herään yleensä klo 6-7 aikaan (joskus klo 3-5), jolloin luen lehdet ja uutiset. Siihen menee n. tunti.
  • Sitten avaan sähköpostit ja teen kiireisimmät työt, joita asiakkaat ovat illalla vaatineet/ toivoneet. Siihen menee n. 30 minuuttia – tunti.
  • Siirryn toimistomme Manillaan, koko 240 metriä pitkän työmatkani. Olen siellä yleensä klo 8-9.30.
  • Teen lujasti töitä klo 8/9 – 13 välisen ajan. Saan siinä enemmän aikaan, kuin ”töissä” ollessani kahdessa työpäivässä.
  • Iltapäivästä tulen kotiin syömään lounaan yhdessä Pian kanssa. Sen jälkeen pyrimme lähtemään pitkälle kävelylenkille (2+ tuntiselle).
  • Lenkin jälkeen (ja joskus sen aikanakin) katson taas postit – onko jotakin kiireellistä?
  • Jollei ole, saatan ottaa hetken iisisti, esim. lukea kirjaa ja nukahtaakin.
  • Joskus klo 17-19 teen viimeiset työt ja saatan jo tehdä seuraavien päivien pohjiakin, jos tarmo riittää (onpahan sitten vähemmän edessä).
  • Ilta rauhoitetaan muille askareille.

Jos tuosta nyt laskee, niin varsinaisia työtunteja tulee päivässä 4-8 välillä. Väittäisin, ettei tietotyöläinen pysty tekemään luovaa työtä kuin maksimissaan 5-6 tuntia niin, että jälki on tasokasta.

Sitten tulee päiviä, kun olen jo tehnyt sen päivän työt aiemmin tai asiakas venyykin kommenteissaan, materiaaleissaan tmv. Silloin pidän vapaata työstä, lukuunottamatta postin lukuja. Viikonloppuisin en tee maksullista työtä, mihin huom. en laske blogikirjoituksia ja omaa markkinointia. Niihin menee helposti 4-6 tuntia viikossa.

Joka tapauksessa koitamme pitää, varsinkin torppakautena, eli toukokuu-syyskuun loppu, kolmipäiväisiä viikonloppuja. Lisäksi vapaapäivät menevät torppatöissä.

Ja torpalla asuessamme meillähän on ihan omanlaisensa työrytmi, eli sadepäivät ja kuumimmat jaksot tehdään maksullisia tietokonetöitä – muuna aikana ei.

Kun olemme matkoilla, teemme oikeastaan torppasäännöillä töitä, eli sadekuuroajat sekä keskipäivän kovimmat uv-ajat, eli klo 12-15 (melanoomasta jäänyt viisaus). Muuten olemme täysin vapaana tekemään mitä huvittaa.

Voin kertoa, että en pystyisi parempaa suunnittelemaan. Vaikka saisin lottovoiton, en osaisi olla aloillani. Tekisimme aivan samoin töitä kuin nytkin.

Muuten: Tämä teksti kirjoitettiin Gregg Allmanin viimeiseksi jääneen albumiin tahtiin. Iso suosittelu! Greggkin koittaa siinä kertoa, että eläkää kun elätte, älkää silloin kun kuolema jo kolkuttaa tuvan laseihin.

Tämä on oikeastaan jatkoartikkeli pariinkin juttuun, mm. tähän.

Olen ollut markkinointialalla nyt 20 vuotta ja sitäkin ennen myynnissä ja markkinoinnissa melkein 10 vuotta. Olen siis nähnyt ja kuullut aikamoisia väittämiä, tehnyt itse monia ja ollut mukana sadoissa. Nyt on tietynlaisiin mitta täysi.

Tekopirteät yritykset

Eniten itseä ärsyttää yritysmaailmassa tekopirteys. Henkilöt, joilla tuntuu aina olevan aurinko nousussa ja kaikki hyvin kaikkialla. Viestintä, joka väittää yrityksellä olevan samoin. Pelkkää bullshittia siis.

En tiedä sitten toimiiko tuo silti useimpiin. Viestintä ja media on muutenkin niin täynnä negatiivisuutta, että jos maailmaa päättää katsoa tsemppikokoomuslaisin lasein, ehkä se menee läpi?

Itseä kiinnostaa eniten ihmiset ja yritykset, jotka näyttävät olevansa – ihmisiä. Välillä nauravia, itkeviä, asiakkaita menettäineitä, surullisia. Eläviä.

Esim. tosi monet peittävät isotkin YT-neuvottelut ja asiakasmenetykset. Aina menee lujaa! Jos nekin kertoisi fiksusti ulos, voisi yritys saada uudenlaista tartuntapintaa. Rosoa.

Taisi olla Duke Ellington, joka määräsi pianonsa aina viritettävän hieman väärin juuri rosoa saadakseen?

Meillä oli hirveä viikko, kun kaupunkielämään taas totutellessa ei saatu nukuttua kuin 1-4 tuntia/ yö. Ei jaksanut mennä ulos, nipin napin toimistolle. Työssä sitten pussit silmien alla ja harmaa sumu iiriksissä hoidettiin kuitenkin viisi asiakaspalaveria sisulla läpi, joista silti kaikista taitaa tulla kauppaa kotiin.

Apuri puki syksyyn

Elämää eri kirjoissaan pyrimme tuomaan entistä rohkeammin sekä tänne Pikku Apuriin että Viidakkorumpuun. Jollei kiinnosta, ei kiinnosta meitäkään. Lukijamääristä päätellen yhä useampia kiinnostaa.

Kyllä mekin tyyliä silti pyrimme vaalimaan, kuten nyt syysilmeemmekin kera. Mun kuvassa ei edes silmäpussit näy 🙂

 

Vaihtelevaa syksyä,

Jari ja Pia

 

Kiitos Saivosalmen Annan, sain hältä lyhyen ilmaisjakson Bookbeat -sovelluksen kokeilemiseen. Olen nyt kokeillut sovellusta runsaat pari kuukautta ja ohessa lyhyt kommentointi.

 

Palveluun rekisteröidytään ja annetaan maksutiedot (täällä). Appstoresta sen sai ladattua (Applen) puhelimeen ja tablettiin. Nyt olen lukenut läpi kahdessa kuukaudessa yli 10 kirjaa ja kokemukset ovat.

+

  • Helppo käyttää, joko lukea kirjat kirjoina tai kuunnella ne äänikirjoina (itse luen, olen siinä ns. vanhanaikainen otus)
  • Palvelussa riittävä määrä kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta

  • Liian kallis kun arki koittaa. 16,90€/kk on hintava, jos kilpailijat (Spotify, Netflix ja HBO jne.) myyvät kuukausitarjontaansa alle 10€:lla.
  • Vaatisi nopeasti ns. ”perheliittymän, jossa minimissään kaksi henkilöä voisivat jakaa kuukausikulunsa saman ip-osoitteen sisällä.
  • Syö paljon virtaa iPadiltä kun lukee kirjaa. Helposti menee 3-4 tunnissa puolet akusta. Se on liikaa, vaikka olen vähentänyt ruudun kirkkauden minimiin.