Artikkelit

90-luvun lama teki minusta sairaalloisen saneeraajan

Kun 90-luvun alkupuolella, koulun ohessa, aloitin varsinaisen työurani Länsikeskuksen Novoshop -myymälässä, Suomi oli syvässä lamassa. Lähes kaikki kaverini olivat työttömiä. Ja Kokoomuksen yritys-setien ”kai se työttömyyskorvaus joku kymppitonnin on!” -tokaisut rytmittivät tuloamme työmaailmaan. Asuimme Pian kanssa 1. vuokrakämpässämme Turun Sohossa, Läntisellä Pitkälläkadulla. Pieni 42m2 kaksio toimi usein ystävien bilekeskuksena, kun sijainti oli keskustassa. Nasu-kissa oli […]

Ilon valo päälle

Nyt riitti, nimittäin surku (maailman tilasta). 48 vuotta riittää. En ole saanut mitään aikaan olemalla vihainen tai jakamalla kriittistä kepakkoa. Juu, vain keppiä tarjoava hallitus ja ulkomailla lukuisat sekopäät. Riitti. En ota enää osaa murheisiin, vaan mennään ilolla – kaksimetrisen ”bear hug” tulossa. Olen ollut aina niitä jotka kantavat maapalloa harteillaan. Murhetta riittää ja siinä […]

”Sinä et ole mitään ja samalla kaikki”

Vasta nyt, 30+ vuoden työnteon kohdalla, alkaa ymmärtää enemmän arjen onnen salaisuuksia. 10 vuotta sitten alkanut SoMe-vyöry vinksautti maailman minäminä -moodiin, joka mielestäni on nyt ajanut seinää päin. Olemme onnekkaita juuri nyt, sillä pääasiakkaamme työssä ovat aivan ihania yrityksiä ja ihmisiä. Meissä monessa on se yhteneväistä, että tiedämme mitä on olla rikki. Lisäksi ymmärrämme myös […]

Infoähkyssä räpiköivästä tulee tunnoton

Huomasin loppuvuodesta sellaisen, että sisällä leijui aika ajoin tumma pilvi. Pilvi on voimattomuutta liian ison asian edessä. Se syö iloa pois kaikesta. Lisäksi jatkuva disinformaatio, suomalainen masennusmedia sekä infotykitys kaivertavat samaa onkaloa. Ilon hetket ovat todella niitä, hetkiä. Huomasin jo muutaman viikon nettitauon vaikutuksen, kun viimeksi olimme Thaimaassa. Oloni parani huomattavasti. Lopetin kokonaan suomimedian lukemisen sekä lähes […]

2015 – oltaiskos hieman ystävällisempiä töissäkin?

Olen pitkään jo hautonut sellaista ajatusta, ettei enää 44-vuotiaana tarvitse tehdä töitä mulkkujen kanssa. Sellaisten, ketkä eivät pätkääkään ole edes projektista kiinnostuneita, ja jotka kohtelevat tekijöitä kuin kaaleriorjia. Mulkkuja siis. Itse ainakin koitan nauttia enemmän töissäkin. Olen muualla töissä ollessani huomannut, että työtään voi tehdä hyvälläkin asenteella. Valitettavasti Suomessa törmää usein sellaisiin, keiden pitäisi lopettaa […]

Ahdistus on kadonnut, kun Suomi jäi taakse

Pääsy pois suomalaisesta hengettömyydestä on ajanut ahdistuksen pois. Olen lopettanut lähes kokonaan suomalaisten ”uutisten” (lue: tuskartikkelit, uusi sana) tavaamisen ja vähentänyt (anti-) sosiaalisten medioiden käyttöä 90%. Sen sijaan olemme työnteon ulkopuolisen ajan ihmisten ja toistemme kanssa livenä: Nauramme, kuntoilemme, syömme ja juomme. Elämä vaan on niin paljon positiivisempaa täällä. Suomiystäviä toki kaipaa. SUOMI ON NYT […]

Nauti enemmän!

Suomi on iloton maa. Kansa on hymytön, vaikka kotoa löytyy kaikki maailman mukavuudet ja elämä on pumpulia verrattuna muihin. Tuohon kun lisätään vielä 5kk:n syksy sateineen, niin värit elämästä ovat pestyt 35-40% vuodesta. Hukkaatko elämästäsi yli kolmasosan ilottomuuteen? Teen kaikkeni, että saan tehdä tästä lähin syksyisin työni muualla kuin täällä (Kun tekee työnsä tietokoneen läpi, […]

Ilo on mittareista paras

Meillä on katsojamäärät, kävijämäärät, klikkausprosentit, äänestysprosentit ja muut. Ne kaikki kertovat ainakin sen, ketkä suorittivat tehtävän jota joku muu edellytti, tai johon rahalla kannustettiin. Katsoimme viikonloppuna elokuvan 50-50, joka oli hyvä kertomus syöpään saiarastuvasta nuoresta jampasta. Ja ei, se ei sortunut kliseisiin. Ei sortunut myöskään Breaking Bad, loistava tv-sarja kemianopettajasta, joka alkaa valmistaa metamfetamiinia selviytyäkseen […]