Artikkelit

Olemme aina olleet Kreikkafaneja. Mukavia ihmisiä, mahtavan hyvää ruokaa ja hyvät ulkoilu-/ harrastusmahdollisuudet. Vaikka hinnat nousevatkin koko ajan, Kreikka kohtelee meitä edelleen hyvin.

Odysseus -huoneistot Agia Marinassa.

Saavuimme eilen Kreetalle, joka on Kreikkakohteista meille rakkain. Täällä, Agia Marinassa, asuvat ja pitävät pientä perhehotelliaan (Odysseusta) myös paikalliset ystävämme, Krasoudakin perhe. Siksi tulemme aina tänne. Ja siksi, että vaelluskohteiden kuningas, Samaria, löytyy täältä.

Työnteko UV-arvojen mukaan, Taivassalossa ja Kreetalla

Yli 5 ja äkkiä sisään tai varjoon!

Minulta leikattiin kaksi vuotta sitten pintamelanooma. Se muutti elämäni UV-arvojen mukaiseksi. Itse asiassa kaikkien pitäisi kesäaikaan seurata UV-arvoja, ei perussäätä. Sunburnmap on yksi hyvä sivusto seurata UV:ta.

Taivassalossa touhuamme pihatöitä aamut, teemme tietokonehommia kovat UV-ajat, eli klo 12-15, ja viihdettä saa olla sen jälkeen.

Ihan sama rytmi on täällä Kreetalla, vaan UV-arvot ovat tuplat verrattuna Taivassaloon.

  • Heräämme n. klo 7 maissa ja menemme aamiaiselle. Olemme nyt toista vuotta täällä Alexia Beach Hotellissa, joka on hinta-laatu -suhteeltaan paras kokemamme.

Biitsikävelylle oiva ranta. Aivan kuin Hua Hinin vastaava.

  • Aamiaisen jälkeen ampaisemme 10km pitkälle rannalle kävelylle. Sellaiset rapiat 10 000 askelta ripeästi kasaan.

Aamiainen ja uima-allasaluetta Alexiassa.

  • Kello 11 UV nousee, pilvettömänä hellepäivänä, jo seiskaan. Äkkiä sisään tai varjoon. Yleensä kävelyn jälkeen pulahdamme Alexian uima-altaaseen, jossa muutama kunnon veto.
  • Sen jälkeen parvekekahvit ja tietokoneelle töihin. Töitä saakin tehdä ihan kello 16 saakka, jolloin UV alkaa laskea siedettäväksi.

Mythos – Gyros -yhdistelmä on pakollinen.

  • Ilta on sitten viihteen ja rientojen aikaa, josta on parempi olla kertomatta. Mythos jos toinenkin voi kulua.
  • Ja aamusta kaikki taas uudelleen.

Hinnat nousevat Kreetallakin

Kyllä sen joka vuosi huomaa, miten hinnat nousevat täällä. Kaupassakin moni asia on jo Suomea kalliimpaa! Toki syöminen ja juominen ravintolassa, tai juomat kaupassa, ovat vielä kaukana Suomen vastaavista.

95-bensahinta heiluu täällä nyt 1,6-1,7€/ litrahinnoissa. ”Kasipakki” Mythos -olutta kaupassa maksaa alle seitsemän euroa, mutta juusto jo tuplan suomihintoihin.

Löysinpä minäkin jotain ostettavaa täältä, käsityönä tehtyjen nahkatarvikkeiden lisäksi. Vaan ei ollut myytävänä 🙂

Hondan cafe racer.

 

 

 

Kun on tarpeeksi kauan tehnyt lujaa töitä ja säästänyt sen mitä ihminen tarvitsee turvakseen, on velvollisuus nauttia ajastaan heti – ei sitten joskus.

Tausta

Olemme viitisen vuotta saaneet ottaa vaimoni kanssa vapaammin, koska saimme ajoissa jo asunnot velattomiksi. Olen monesti kirjoittanut, kuinka aloimme jo 90-luvulla noudattamaan simppeliä budjettilomakkeen kuria. Elimme silloin, suuremmilla palkoillakin, kuin nyt. Kuukausimenot rutistettiin 1000-1500€:oon kuukaudessa. Siitä jäi sitten väkisinkin paljon lainojen maksuun ja säästöön. Tämä tasan viisi vuotta sitten kirjoittamani budjettipohja-blogijuttu on edelleen ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni.

Hullua on se, että mitä vapaammaksi pyrimme, sitä enemmän saamme työtä tehdäksemme.

Nyt

Nytkin tämä syysalku on juostu aivan hulluna uusien asiakasprojektien kimpussa. Upeaa on katsoa, miten vastikään yrittäjäksi Pikku Apuriin hypännyt Pia tekee yhdessä kanssani isoa kampanjaa koko Pohjoismaihin ja muutamaa vaativaa myymäläsuunnittelua.

Päätimme hyvin yksinkertaisesta perussäännöstä jo aiemmin:

Kun työtä tulee, se hoidetaan ekstrahyvin, koska tulee aikaa jolloin sitä ei ole.

Olemme jo päättäneet, että jahka pahin kiire hellittää, lennämme lämpimään ja myös tutkailemme viileämpiä kaupunkikohteita Euroopassa. Monelle on edelleen epäselvää se, että tietotyöläinen, joka tekee työnsä kannettavalla tietokoneella, ei tarvitse toimistoa, saatikaa pomoa kello kaulassa vahtimaan.

On käsittämätöntä, että Suomen tasoisessa hyvinvointikehdossa käytämme voimiamme aikuisten ihmisten holhoamiseen. Suoritamme edelleen työaikaa, emme työn tuloksiin perustuvaa tulosta.

Tavallaan elämme jo nyt eläkeaikaa, sillä jos saamme elää eläkeikään, eläkkeemme ovat niin pieniä, että meidän pitää tehdä työtä ehkä edelleen? Kiitos vain ahneet polvet edellämme. Ja polville meidän jälkeemme – jääkö mitään?

Aika

Normaali työaikani on hankalaa määritellä, koska olen oma pomoni, mutta se menee suurin piirtein näin – peruspäivänä, ei kiireaikoina:

  • Herään yleensä klo 6-7 aikaan (joskus klo 3-5), jolloin luen lehdet ja uutiset. Siihen menee n. tunti.
  • Sitten avaan sähköpostit ja teen kiireisimmät työt, joita asiakkaat ovat illalla vaatineet/ toivoneet. Siihen menee n. 30 minuuttia – tunti.
  • Siirryn toimistomme Manillaan, koko 240 metriä pitkän työmatkani. Olen siellä yleensä klo 8-9.30.
  • Teen lujasti töitä klo 8/9 – 13 välisen ajan. Saan siinä enemmän aikaan, kuin ”töissä” ollessani kahdessa työpäivässä.
  • Iltapäivästä tulen kotiin syömään lounaan yhdessä Pian kanssa. Sen jälkeen pyrimme lähtemään pitkälle kävelylenkille (2+ tuntiselle).
  • Lenkin jälkeen (ja joskus sen aikanakin) katson taas postit – onko jotakin kiireellistä?
  • Jollei ole, saatan ottaa hetken iisisti, esim. lukea kirjaa ja nukahtaakin.
  • Joskus klo 17-19 teen viimeiset työt ja saatan jo tehdä seuraavien päivien pohjiakin, jos tarmo riittää (onpahan sitten vähemmän edessä).
  • Ilta rauhoitetaan muille askareille.

Jos tuosta nyt laskee, niin varsinaisia työtunteja tulee päivässä 4-8 välillä. Väittäisin, ettei tietotyöläinen pysty tekemään luovaa työtä kuin maksimissaan 5-6 tuntia niin, että jälki on tasokasta.

Sitten tulee päiviä, kun olen jo tehnyt sen päivän työt aiemmin tai asiakas venyykin kommenteissaan, materiaaleissaan tmv. Silloin pidän vapaata työstä, lukuunottamatta postin lukuja. Viikonloppuisin en tee maksullista työtä, mihin huom. en laske blogikirjoituksia ja omaa markkinointia. Niihin menee helposti 4-6 tuntia viikossa.

Joka tapauksessa koitamme pitää, varsinkin torppakautena, eli toukokuu-syyskuun loppu, kolmipäiväisiä viikonloppuja. Lisäksi vapaapäivät menevät torppatöissä.

Ja torpalla asuessamme meillähän on ihan omanlaisensa työrytmi, eli sadepäivät ja kuumimmat jaksot tehdään maksullisia tietokonetöitä – muuna aikana ei.

Kun olemme matkoilla, teemme oikeastaan torppasäännöillä töitä, eli sadekuuroajat sekä keskipäivän kovimmat uv-ajat, eli klo 12-15 (melanoomasta jäänyt viisaus). Muuten olemme täysin vapaana tekemään mitä huvittaa.

Voin kertoa, että en pystyisi parempaa suunnittelemaan. Vaikka saisin lottovoiton, en osaisi olla aloillani. Tekisimme aivan samoin töitä kuin nytkin.

Muuten: Tämä teksti kirjoitettiin Gregg Allmanin viimeiseksi jääneen albumiin tahtiin. Iso suosittelu! Greggkin koittaa siinä kertoa, että eläkää kun elätte, älkää silloin kun kuolema jo kolkuttaa tuvan laseihin.

Lasken itseni yhtä paljon maailman kuin suomen kansalaiseksi ja en yhtään ihmettele, että nuoremmat ovat monissa maissa jo luovuttaneet ns. perinteisen politiikan suhteen.

Ajatelkaa nyt vaikka USA:n vaaleja: Miljardöörit kisaavat aina voitosta. Tällä kertaa vuorossa ovat idiootti ja suuryritysten nukke. Muilla ei ole mitään jakoa. Kreikassa … ei edes jaksa kommentoida, koska siellä pyyhkeen ovat kehään heittäneet jo kaikki.

Täällä kotimaassa ihan kaikki tuttavani, ystäväni (ja heidän lapsensa) ihmettelevät esimerkiksi tätä KIKY (kilpailukyky) -hässätystä. 1970-luvun keinoin 2020-luvun robotismin ja automatisoinnin kimppuun? Meillä on kohta enemmän kuin joka toinen työttömänä, kun ihmisiä aletaan korvaamaan roboteilla ja tekoälyllä. Mitä sitten? Perustulo kaikille?

Ehdotus heille ketkä voivat?

Itse olen siirtynyt (niin paljon kuin voin) luonnon kierron ja sään mukaiseen työntekoon. Siihen voi osittain siirtyä ainakin kaikki ns. projekti- ja tietoyrittäjät, jotka tarvitsevat vain tietokoneen ja -yhteyden työtä tehdäkseen. Ja maanviljelijät ovat tehneet työnsä niin n. 1000 vuotta.

Nyt täällä Turussa on satanut kolme päivää putkeen. Olenkin tehnyt joka päivä 12-15 tuntia mekaanisia töitä / päivä. Kun taas aurinko kuumottaa, tietotyön osuus jää taaemmas pohtimisen, miettimisen ja suunnittelun tieltä.

Saatan hakata halkoja, kävellä 22 km:a, kaivaa nenää tai lapiolla maata, katsella puun lehtien väreilyä riippukeinusta – ja teen työtä. Kyllä, työni koostuu 60% miettimisestä, 10% tutkimuksesta ja 30% mekaanisesta konetyöstä.

Pakitetaan zoomilla taaemmas: Suomessa on märkää ja pimeää lokakuusta ainakin tammikuulle (3-4 kuukautta). Tehdään silloin töitä aivan Apotisti! Pitkiä työpäiviä ja -viikkoja. Kun lumi valaisee maan, pääsemme ulkoilemaan enemmän ja kevät-kesällä sitten mekaanisen työn osuus saa jäädä vähemmistöön.

Ja eivät tietenkään kaikki voi tehdä näin. Ei tämä minullekaan syliin tipahtanut, vaan päätin suunnata tälle alalle, sellaiseen työhön joka ei vaadi staattista työpaikkaa. Sen päätöksen tein vuonna 1995 ja vuonna 2000 sinne pääsin. Silloin vain ei vielä työnantaja antanut lupaa edes etätyölle. Nyt moni sen luvan jo saa.

Odotetaan muutama vuosi, niin liukuhihna- ja toistotyö korvataan automatiikalla sekä roboteilla. Sitten jo suomalaisistakin puolet voivat tehdä luonnon kierron mukaista työtä. Sitten vasta KiKyille nauretaankin.

Asiakkaat ja iso osa tutuistakaan eivät oikeasti tiedä, mitä on virtuaaliyrittäjyys. Siitä käytetään jo yleisesti myös digitaalinen nomadi -nimitystä.

Kun olen ulkomailla, niin kaikki olettavat minun olevan ”lomalla”. Ja kun matkustelemme usein, tulee kuva, että ”sehän on koko ajan lomalla”.

Virtuaaliyrittäjyys oli yksi päätavoitteistani 10 vuotta sitten. Aloitimme tekemään määrätietoisesti työtä sen eteen, että jonakin päivänä se olisi mahdollista. Nyt olen jo viitisen vuotta työni niin tehnyt.

Virtuaaliyrittäjyys

Virtuaaliyrittäjyys on sitä, että voi tehdä työtään kaikkialla, jossa on käytössä nettiyhteys

Eli kun olen ulkomailla, teen työni siellä aivan samoin kuin kotona ja toimistossa. Se kun on nykyaikaa tietotyöläiselle ja vapaalle yrittäjälle.

Työ on työtä (kulmat kurtussa), vaikka ulkona olisi 36C lämmintä, kuten tässä kuvassa.

Työ on työtä (kulmat kurtussa), vaikka ulkona olisi 36C lämmintä, kuten tässä kuvassa.

Se, ettei moista voi tehdä palkollisena, on yrityskulttuuriongelma. Otapa asia puheeksi työnantajasi kanssa, sillä yhä useampi yritys sallii vapaamman työnteon.

Virtuaaliyritys

Sama syy koskee virtuaaliyritystä, jollainen Viidakkorumpu on. Meillä on mahdollisten asiakastapaamisten takia, joita ei pidetä asiakkaalla, toimisto (Vuorikatu 8B 1, Turku), mutta ei me siellä olla kuin sosiaalisen vajeen, eli keskusteluvajeen takia 😉

Kun saa tehdä työtään vapaasti missä vain, asiakkaat saavat parempia ideoita ja tuloksia, itse nauttii elämästä moninkertaisesti, ja parisuhdekin kestää kauemmin.

Virtuaalityö on harvoja aitoja win-win-win -asioita maailmassa.

 

IMG_5327

Parvekkeelta aamulla.

Linnut laulavat ja aurinko nousee verkkaisesti pilveettömälle taivaalle. Kello on 7+. Olen jo runsaan tunnin näpytellyt töitäni aamun pimeydessä. Kreetan rauhaisa aamu onkin siihen yksi parhaita. Pieni perhehotellimme sijaitsee turistialueen ulkopuolella, paikallisasutuksen suojissa.

Kävelemme aina matkoillamme paljon. Siitä on tutkimuksen kertoman hyödyn lisäksi sekin etu, että uni maittaa jo ajoissa. Ollessamme ulkomailla nukahdamme alkuillasta, jolloin herää myös aikaisin virkeänä työhön. Olen jo hoitanut yrityksen laskutuksen ja budjetit kuntoon sekä korjannut paria rakenteilla olevaa verkkosivustoa. Seuraavaksi pitäisi saada ”isolle liiketoimintakonseptille” keksittyä myös vaihtoehto b, jos asiakas ei pidäkään jo tehdystä a-vaihtoehdosta.

AURINGOSTA VOIMAA

Olemme aiemmin työskennelleet 1-2 kuukautta kaamosaikaan pääosin Thaimaassa, mutta nyt condon myytyämme pitää miettiä vaihtoehtoja.

Suomi näyttäytyykin nyt erityisen kamalana siksi, että media suoltaa jatkuvaa kärsimystä ja toistaa poliitikkojen yhdentekeviä mantroja. Kaikilla on oma näkemys, joka on paras. Kukaan ei kuuntele toista. Siihen päälle kohta alkava märkä pimeys, niin ei ihme, että suomalainen näyttää tältä:

12112337_1164607580220729_5943528230526809282_n

Moni tietotyötä tekevä nomadtyöntekijä toimii nyt niin, että hakee itselleen talonvahtimiskeikan jostakin aurinkoisesta maasta. Tässä yksi sivusto, jossa etsitään eläinrakkaita talonvahtijoita. Voisi olla meillekin jatkossa ideaaliratkaisu?

Aurinkokeskeinen työntekomalli on aidosti win-win kaikille: Asiakkaat saavat taatusti inspiroivempia ideoita ja toteutuksia, ja me tekijät taas – no nautimme elämästä monin verroin enemmän märän pimeyden tavoittamattomissa.

Olemme päättäneet kuitenkin koittaa kärsiä Suomen kaamosta. Jos oppisi ottamaan sen ajan kuin karhu – tekemällä mahdollisimman vähän, sisällä kotona? Oma veikkaus on, että pääsemme nipin napin joulun yli.

Mutta nyt aamukävelylle ja ehkä mereen pulahtamaan, vielä kun se on mahdollista.

24/7 SoMetykitys, informaatio ja disinformaatio. Saamaton hallitus ja ylisaamalliset virkamiehet. Lama-Suomi ja työn väheneminen. Valottomuus. Genettinen ruokahalun kasvu ja saapuva yleisväsymys. Olisiko aika rikkoa rutiinit ja irtautua?

Sattumoisin myös Teemu kirjoitti asiasta mieskuntoon -projektissaan. Jos joskus on potentiaalia kantaa raskasta mieltä, se on nyt 2014 syksyllä. Metsäläis-suomalaiset maatuvat taas.

Tauko

Sinne kauas taas.

Sinne kauas taas.

Me hilpaisemme lintujen perässä kauas itään, jossa aion miettiä vakavasti yrittäjäelämän seuraavaa vaihetta. Onko se yrityksen perustaminen Viroon, Thaimaahan vai vain toiminnan re-start? Olen vakavasti sitä mieltä, että Suomi on vielä hyvä paikka elää, mutta en jaksa enää esim. pienyrittäjien dissaamista ja polkemista. Täällä alkaa olla liian kallista ja vaikeaa.

Haluaisin koittaa yrittää jossakin muualla, jollei muuten, niin perspektiivin takia.

Toinen iso seikka on työmaani, joka on verkko, ja varsinkin sen uudet kanavat. Kun teet siellä ja sinne töitä 24/7 plus vielä vietät siellä vapaa-aikasikin, alkaa aika ajoin su(o)meta päässä. Kaipaa taukoa koko jutusta.

Nyt loppuvuodeksi itsellä on työn alla firman uudistamisen (reaali ja virtuaali) lisäksi eräs kansainvälinen yrityssivusto ja heidän ilmeensä. Olen tahallani jättänyt muut pois. Pojat täällä Suomessa kyllä hoitavat ne.

Torppa

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Kesällä ostamamme torppa ja sen tuoma maaseutuelämä olivat mahtavaa aikaa. Ensi kesänä sitten täysi 5-6 kuukautta sitä taas. En ole koskaan nauttinut niin elämästämme ja työstäni! Iso suositus kaikille tietotyöläisille. Pää hapettuu, ei haperru, kuten täällä kaupungissa.

Vaihtelu

Elämässä pitää olla vaihtelua. Se taas on helpompi toteuttaa lapsettomana. Ja sitä totisesti aiomme tehdä, vielä kun voi. Tiedän, että thaiperhe ja -ystävät tuovat taas kipinää elämiseen. Samalla ladataan päät talvea ja vuotta 2015 varten.

Pitäkää päistänne kiinni. Ne lipsuvat niin helposti.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Kuva kertoo kaiken.

Kuva kertoo kaiken.

Olen ollut jo vuosia aidosti vapaa työntekijä, kiitos teknologisen kehityksen ja yrittäjän sitkeyden.

Oheinen kuva kertoo, miten teen työni. Nytkin seison Taivassalon tuvassamme ja kirjoitan tätä (koska pidän varsinaisesta työstä kahvipaussin). Monet tietotyöläiset elävät ja tekevät työnsä kuten minä. Silti moni yritys ei salli tekijän tehdä vapaasti työtään, vaan se kahdeksan tunnin työaika on suoritettava. Palkka maksetaan siis työajan suorittamisesta, ei työstä itsestään.

Laki ja työelämän säännöt tipahtivat kyydistä jo vuosituhannen alussa, eikä sääntely ja lisäartiklat tilannetta helpota. Koko paketti pitäisi rakentaa kuvan osoittamin uusin säännöin.

Pahinta tulevaisuusnäkymässä on se, että rampa hallituksemme säätää koko ajan lisää kapuloita ”vapaan työnteon” rattaisiin. Tuntuu siltä, että muut kuin tietotyöläiset jäivät 1900-luvulle? Ja kohta tulevat robottien tekemät työt.

Pikku Apuri

 

 

 

Suomessa taas mutta uusin asentein ja säännöin.

Puhutaanpa hetki eräästä tabusta, nimittäin kateudesta.

Olemme kohta kymmenisen vuotta reissanneet Thaimaassa, jossa teen työtäni aivan samoin kuin täälläkin.

Alani ja tekemäni ratkaisut sillä saralla ovat mahdollistaneet sen, että voin tehdä työtäni missä vain, kunhan on läppäri ja verkkoyhteys.

Alkuaikoina kohtasin järkyttävän määrän kateutta, koska päätin alusta lähtien kertoa kaikesta avoimesti, blogijuttujen ja SoMe-kanavien kautta. Olisin voinut olla hiljaakin, mutta valitsin opetuksen tien.

”Miksi perkeleessä tuokin hamppari saa ja voi tehdä työtään auringossa, kun minä en!” -oli hyvin yleinen äänetön reaktio.

Nyt kun tuhannet ovat seuranneet perässä ja tekevät jopa vuoden ympäri töitään milloin missäkin (Nomad -työntekijät), vastarinta alkaa onneksi hiipua. Ymmärretään mikä on mahdollista ja miksi niin tehdään.

Juttelin tällä reissulla asiasta useiden talomme ”etätyöläisten” kanssa. Heitä oli Tanskasta, Australiasta, Englannista jne. Jokaisella oli tismalleen samanlaiset kokemukset kohtelusta ja asenteista.

Kateus jäi suunnitelmallisen työn alle

Pitää ymmärtää se, että tällaisen elämäntavan on mahdollistanut pirun tarkka vuosien suunnittelu ja mm. tietoinen lapsettomuus. Ei niihin kuka vain pysty.

Ensiksi sinun pitää rakentaa yritys, joka toimii vuodesta toiseen, vaikka oletkin fyysisesti kaukana. Sitten pitää saada asiakkaita, jotka ymmärtävät todellisen minäsi, eli  tietävät olevasi luotettava ja ahkera, vaikka et olekaan täällä.

Muun elämän osalta lapsettomuus helpottaa tässä asiassa. Ei ole tarhoja, kavereita, mummeja ja pappoja, kouluja, harrastuksia, joihin lapsia kuljetella. Miinuspuolet siitä päätöksestä tulevat vastaan viimeistään vanhempana – ei ole lapsia pitämässä huolta.

Älä siis koe kateutta, ellei se anna sinulle kiukkuvoimaa. Me maksamme näennäisesti kivannäköisestä elämäntavastamme kovaa hintaa. Kukin taaplaa tyylillään, mutta pääasia on olla toisille ystävällinen ja nauttia jokaisesta päivästä kun vielä on terve. Eikös?

Pikku Apuri