Linnut laulavat ja aurinko nousee verkkaisesti pilveettömälle taivaalle. Kello on 7+. Olen jo runsaan tunnin näpytellyt töitäni aamun pimeydessä. Kreetan rauhaisa aamu onkin siihen yksi parhaita. Pieni perhehotellimme sijaitsee turistialueen ulkopuolella, paikallisasutuksen suojissa.

Kävelemme aina matkoillamme paljon. Siitä on tutkimuksen kertoman hyödyn lisäksi sekin etu, että uni maittaa jo ajoissa. Ollessamme ulkomailla nukahdamme alkuillasta, jolloin herää myös aikaisin virkeänä työhön. Olen jo hoitanut yrityksen laskutuksen ja budjetit kuntoon sekä korjannut paria rakenteilla olevaa verkkosivustoa. Seuraavaksi pitäisi saada “isolle liiketoimintakonseptille” keksittyä myös vaihtoehto b, jos asiakas ei pidäkään jo tehdystä a-vaihtoehdosta.

AURINGOSTA VOIMAA

Olemme aiemmin työskennelleet 1-2 kuukautta kaamosaikaan pääosin Thaimaassa, mutta nyt condon myytyämme pitää miettiä vaihtoehtoja.

Suomi näyttäytyykin nyt erityisen kamalana siksi, että media suoltaa jatkuvaa kärsimystä ja toistaa poliitikkojen yhdentekeviä mantroja. Kaikilla on oma näkemys, joka on paras. Kukaan ei kuuntele toista. Siihen päälle kohta alkava märkä pimeys, niin ei ihme, että suomalainen näyttää tältä:

Moni tietotyötä tekevä nomadtyöntekijä toimii nyt niin, että hakee itselleen talonvahtimiskeikan jostakin aurinkoisesta maasta. Tässä yksi sivusto, jossa etsitään eläinrakkaita talonvahtijoita. Voisi olla meillekin jatkossa ideaaliratkaisu?

Aurinkokeskeinen työntekomalli on aidosti win-win kaikille: Asiakkaat saavat taatusti inspiroivempia ideoita ja toteutuksia, ja me tekijät taas – no nautimme elämästä monin verroin enemmän märän pimeyden tavoittamattomissa.

Olemme päättäneet kuitenkin koittaa kärsiä Suomen kaamosta. Jos oppisi ottamaan sen ajan kuin karhu – tekemällä mahdollisimman vähän, sisällä kotona? Oma veikkaus on, että pääsemme nipin napin joulun yli.

Mutta nyt aamukävelylle ja ehkä mereen pulahtamaan, vielä kun se on mahdollista.