Artikkelit

Saimme viime viikolla julkaistua toisen yritykseni, Viidakkorummun, tulevaisuusnäkymiä. Voit lukea tästä, miten yhdessä Pilvian kanssa lähdemme nyt kansainvälisille vesille koittamaan onneamme.

  • Kun taas täällä torpan seisomapöydässä liikutaan lähiluomulinjalla.

  • Tänään on valmisteltu Wihannon sivustojulkistusta (kuva yllä),
  • tehty tuossa muutaman kilometrin päässä olevalle Larjaman sahalle markkinointipohjia, kun lanseeraamme kohta Lähipuu -tuotteita.
  • Pilvialle olen kirjoitellut businessplänimäistä dokumenttia englanniksi, koska pitää lähettää pumaska Espanjan toimistovarauksia ja muita varten.

  • Lisäksi lanseeraamme Midas kultasepille verkkokaupan (kuva yllä) vielä tämän viikon aikana. Nyt testataan viimeisiä ostotestejä läpi.

Ecuadorilaisen musiikin tahdissa tässä helteessä

 

Kirjoittelen tässä ”salipuolen” kirjahyllyn päällä. Vieressäni oleva ovi terassille on auki. Siellä taas asiakkaamme Spinkkilä -rakennusfirman Jose (Ecuadorista) ja Gurban (Uzbekistanista) hikoilevat terassillemme ristikkokaiteita. Pidämme lähinnä huolta heidän nesteytyksestään.

Mainio fiilis tehdä kun Josen mankka pauhaa aina upeaa ecuadorilaista musaa. Jalat alkavat vispata tässä naputtaessakin.

Meillä on Piuskin kanssa ollut hurja kiire töiden osalta. Nyt alkaa helpottaa – juuri samalla kun muutamme torpalle Taivassaloon.

Kun on 2-3 ihan erilaista elämää: ”kaupunkikuutiossa” asuminen talvisin ja vanhalla torpalla kesäisin sekä irtokuukausi+ ulkomailla, elämä pysyy mielenkiintoisempana. Arki on täysin erilaista joka kohteessa.

Torpalla (ja ulkomailla) työ on enemmän periodista. Sitä tehdään pahan UV-säteilyn ja sateiden aikana. Kivat ulkokelit tehdään torpankunnostustöitä tai ulkomailla kävelyitä. Kaupungissa noudatamme pitkälti vanhaa ja jo hapanta perustyöaikaa, vaikkakin päiväreippailut sielläkin antavat aivoille ja mielelle happea.

Työt torpalla tänä kesänä

Tämä torpparikausi on poikkeuksellinen. Olemme tehneet siellä jo niin paljon, että pääkunnostustyötä ei ole kuin muutamia: yläpohjan eristäminen tervapaperein ja puukuidulla sekä terassin loppuunhiominen kaiteiden ja helmalautojen osalta.

Samasta pitäjästä löytyvältä Puutavaraliike Larjamalta tilasin jo 60m 48*98mm kestopuuta kaideristikoita varten sekä 60m siperian lehtikuusta helmalaudoiksi. Niiden teko alkaa toukokuun puolivälissä Spinkkilän super-Josen johdolla.

  

Yläpohjaan kannoin jo paalikaupalla puukuitua ja tervepaperirullat. Vuonna 2016 kannoimme yläkerrasta 1500-2000kg:aa roskaa, paskaa, akkuja jne. pois ja imuroitimme loput. Se on puhdas ja odottaa eristystään. Se tehdään toukokuussa sekin.

Toki sitten pihahommia riittää ja eritoten kiinnostaa tonttimme perällä oleva lampi – josko siitä saisi naapurien kanssa kivan saunapulahduspaikan?

 

 

 

 

 

Kun ostimme vanhan torppamme Taivassalosta, kyselin tutuilta kuka tietäisi perinnerakentamisesta ”kaiken”. Muutama vinkkasi heti Pekka Spinkkilän pakeille, joten otin Pekkaan yhteyttä. Siitä lähtien olemme luottaneet Pekan ja hänen tekijöidensä ammattitaitoon vähänkin vaativammissa remonteissa.

Oli siis luonnollista, että Apuri puolestaan sai häneltä työn suunnitella Spinkkilän verkkosivut ja hoitaa myös markkinointia.

Verkkosivuston etusivu.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin As Oy Pähkinä on myyty ja As Oy Aurinkopalatsista on enää yksi asunto myymättä. Seuraavaksi myydään As Oy Merilä Kaarinasta.

Uutta ja vanhaa hyvässä suhteessa

Spinkkilä tekee rakentamisen juuri oikein. Hänen (Apurin keksimä) USP/ hissipuheensa kuuluukin:

Kaarinalaisen Oy Spinkkilä Ltd:n yrittäjä Pekka Spinkkilä yhdistää asuntorakentamisessa perinteistä ja modernia tekniikkaa ja rakennustapaa. Hänen pyrkimyksenään on tehdä rakennuksista sellaisia, että niiden sisäilma pysyy terveellisenä.

Itsekin uskon tuohon. Otetaan vanhat hyvät tavat ja yhdistetään ne hyviin uusiin. Huonoja uusia kun on myös.

Paitsi uudisrakentamista, Spinkkilä peruskorjaa oikeastaan mitä vain. Katso yrityksen palvelulista tästä.

Kivan asiakkaan kanssa on aina parasta!

Pääsiäisen saunomiset tehtiin lumipyryssä ja kivaa oli.

 

Niin se vaan taas loppuu yksi puolivuotiskausi maaseudulla. Olimme ensi kertaa pääsiäisen lumisateissa torpalla ja lähtö on yleensä lokakuun puolivälissä. On aika katsoa mitä saimme tänä kesänä aikaan. Tänä vuonna päätimme hieman hellittää tahtia, sillä ensimmäisinä kahtena vuotena teimme paljon peruskorjauksia.

Laaja terassi ja ovi sinne

Isoin urakka oli n. 62m2:n kokoinen lehtikuusiterassi ja salista ovi sinne. Aiemmin oven tilalla oli ränsistynyt ikkuna, jonka lähes satavuotiaasta rungosta teemme nyt hyllyn sisälle.

Terassin rungon pystyttivät Spinkkilän taitavat pojat, mutta muu jäi meille itsellemme. Vinkkinä pohjatyön tekijöille: Luulimme tehneemme ne hyvin (nurmikko pois, estokankaat alle ja soraa päälle), mutta niin sieltä vain puskevat muutamat rikkaruohot läpi.

Ensi keväälle jätettiin perinteisten kaideristikoiden teko sekä terassin ulkoverhoustyöt.

”Mamman” korsetin kiristys ja yläpohjan eristys

120-vuotias torppamme oli päässyt muutaman sentin levahtamaan vyötäröltään, joten Spinkkilän johdolla torpan keskikohta vedetään kohtapian teräsvaijerein takaisin kasaan, jotta liitokset ja muut pysyvät seuraavatkin 50 vuotta. Kiristystä tukemaan pultataan järeä ekstrapattinki keskikohtaan.

Kun se on tehty, niin pääsemme levittämään tervapaperit pohjalle ja niiden päälle aiemmin tuttavan loppuunmyynnistä kahmimani Huntonit (puristettua puukuitua). Pitää se sitten paremmin lämpöä ja aina voi puhallusekovillaa lisätä mikäli tarvetta ilmenee, sillä yläkerta saa aina olla raakaa tilaa. 70m2 sisällä ja 62m2 terassia ulkona riittää meille ja ystävillemme.

Saliin myös Mitsun ilmalämpöpumppu

Samanlainen tulee nyt myös toiselle puolelle torppaa.

Asennutimme viime vuonna Mitsun ilmalämpöpumpun tuvan ja makuuhuoneen lämmönpitäjäksi ja järkevämpää ostosta ei ole.

Pumppu on ollut runsaassa käytössä, vaikka edelleen lämmitämme myös puulla. Kauko-ohjaus (sim-kortilla, ei WLANilla) on maailman kätevin ominaisuus. Jos haluaa kylmälläkin mennä viikonlopuksi maalle, laittaa vaan pumpun puhaltamaan torpan lämpimäksi ennen tuloa.

Nyt investoimme myös toiselle puolelle samanmoisen, sillä torppamme keskikohta on ns. puolikylmä sisäänkäynti, jolloin emme voi yhdellä pumpulla puhaltaa koko torppaa lämpimäksi.

Muut

Pia on tietysti istuttanut isojakin kukka- ja pensasalueita tontille, ja se urakka jatkuukin jokaisena vuotena. Samoin kaikkea muuta pientä on tullut tehtyä, muttei niitä jaksa edes listata 😉 Ensi vuonna sitten uudet kujeet.

Päätin kirjoittaa auki tavan, jolla olen tehnyt viimeiset 3-4 vuotta työtäni, sillä tämä ei muutu, jos vain asiakkaita riittää. Olen antanut sille nimeksi valovoimainen työnteko. Se on mahdollisimman kaukana kikyistä ja muista vanhan ajan jäänteistä.

Taustaa

Vuodesta 1992, kun astelin ATK-opintojen ohella Novoshop -myymälään töihin, nautin vain rahasta. Oli outo tunne saada parikymppisenä+ paljon rahaa joka kuukausi. Nautimme kuluttamisesta ja lainan maksusta koko 90-luvun aina vuoteen 2005 asti. Silloin päähäni pätkähti suunnitelma yrittämisen ja normiarjen rinnakkaiselosta. Alkoi yrittäjän tie.

Vuoteen 2013 asti tarvitsin rinnalleni tekijöitä, jotka osasivat tehdä verkkoon asioita. En osannut itse tarpeeksi. Nyt osaan tarpeeksi verkkojutuistakin, vaikken siinä vielä hyvä olekaan. Ja toki vierellä on edelleen paremmin osaavia.

Halusin lisätä työn ja arjen väliin lisää vapautta. Opin, että kaikki tämä voi loppua tänään. Sitä voi kuolla. Memento mori. Jossakin vaiheessa sitten ymmärsin keinon. Vielä paremman rytmin elää ja tehdä työtä. Annoin sille nimenkin.

Valovoimainen työnteko

Täytyy muistaa, että tapa maksaa. En saa sellaisia rahoja mitä saisin normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saan paremman mielen. Ennaltaehkäisen omaa mielisairauttani.

Lyhyesti kerrottuna se tarkoittaa tätä:

  • Teen hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta tähän saakka, eli maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5,5 kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko, ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennän tietokonetöitä. Teen niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä edessä?

Terassisuunnitelma 2017.

Nyt kohta alkaa torpalla terassin päälityöt ja kaunistukset. Viime syksynä tehtiin yhdessä Spinkkilän Pekan ja Josen johdolla perustukset. Larjamalta hankittua Siperian lehtikuusta tulee n. 60+ neliötä pintaan ja lisää kaiteisiin ja portaisiin. Päälle tulee 3m*3m paviljonki katoksella ja sinne sisään eurolavasohva sekä pöytä. Avotilaan tulee pihagrilli ja aurinkotuolit kaasugrillin ohella.

Lisäksi torpalla tehdään perinnekorjausta, jossa mahdollistetaan rouvan elo vielä meidän jälkeenkin, mutta siitä lisää tuonnempana. Kohta voimme kertoa muutenkin meille isoja uutisia. Mutta siitäkin vasta hieman myöhemmin. Kivaa kevättä!

 

 

Enää pari kuukautta, niin pääsee taas muuttamaan maalle. Tänä vuonna yritämme ottaa iisimmin, mutta meidät tuntien se on tuomittu epäonnistumaan.

Ainoa suurempi urakka on viime vuonna rakennetun terassipohjan päällystystyöt (yllä). Päälipuuksi valitsimme Siperian lehtikuusen, 145mm leveänä lankkuna. Samasta puusta rakennetaan myös portaat ja ristikkoaita terassin ympärille. Puut tilaamme tietenkin 3km:n päästä ammattilaisilta, Larjaman Puutavaraliikkeestä, jonka logon, ilmeen ja sivuston olemme saaneet suunnitella ja tehdä.

Urakka alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ja (note so self!) viikossa saisi tietenkin olla valmista, jotta 60+m2:n terdestä pääsee kunnolla nauttimaan. Se melkein tuplaa sisällä olevan tilan, joten nyt alkaa olemaan ruhtinaallisesti ajanviettopeittoa torpalla.

Ja torpan selkärankaankin (kuva yllä) ”pistetään titaanivahvike”, eli Spinkkilän ammattimiehet tulevat ja torppa ”vedetään n. 3-4cm kasaan” ja paksuimman tukihirren kaveriksi tulee samanmoinen megapattinki. Runsas satavuotinen rouva kun oli päässyt takapuolestaan hieman jo levahtamaan.

Perinnerakentamista, sen säilyttämistä ja kestävää kehittämistä. Itse sanomme tekevämme kulttuurityötä. Tulisi jo huhtikuu.

Otimme eilen vaimon kanssa muutaman voittomaljan, sillä torppamme sai ”hyvän tuomion” perinnerakentamisen mestarilta, Pekka Spinkkilältä.

Juu, joudumme, tai tarkemmin, saamme tehdä täällä parannuksia ja vahvennuksia vuoden sisään, mutta niistä selvitään myös Pekan työntekijöiden avulla. Muutama tonni niihin toki uppoaa, mutta sen olemme velkaa ”vanhalle rouvalle”. On kiva pitää huolta 120-vuotiaista. Toivon, että joskus Suomikin pitää huolen meistä?

NYTKUELÄMÄÄ

Siitä sitten ajauduimme keskusteluun elämästä yleensä: En referoi koko settiä, mutta tiivistän tähän tähänastisen oppimani:

Päivittäin saa lukea Facebookista ja lehdistä (nuorten) aikuisten äkkikuolemista. On jälkikasvua ja vaikka mitä jäljellä, mutta iso S tai muu tulee ja vie, muutamassa kuukaudessa. Itsekään en ole terveyden yliseppä, joten on tullut ajateltua tätä maallisen vaelluksen pituutta muutenkin.

Olen ollut onnekas. On tullut hankittua kaksi asuntoa, kaupungista ja maalta sekä ulkomaisessa pankissa on säästöäkin. Saan elää elämääni minulle sopivan, fiksun, ahkeran ja kauniin kumppanin kanssa, ja kohta teemme vielä työtämmekin yhdessä (siitä lisää myöhemmin). Joka tapauksessa, on tullut mietittyä hautausmaan rikkaimpia: Mitä teen omaisuudellani, kun vielä saan elää?

Kun on se ydinsana. Nimittäin lähes kaikki meistä elävät sitku-elämää. Kun sitten joskus saa elää, elän näin tai noin. Itsellä meni kauan oppia nytkuelämä. Herään oikeasti lähes joka kolmas aamu nauttimaan juuri siitä päivästä.

Klisheissä on se hyvä puoli, että niistä tulee sellaisia pakosta.

Vaimoni ei vielä ole samassa tilassa. Liian usein hän miettii, että mitä jos torpalle/ meille / elämälle käy niin tai näin. Iso osa energiaa menee sen tilanteen purkuun ja kääntämiseen. Nyt tuntuu, että vuosien ”käännytystyö” alkaa kolista ns. kotiin. Kaipaankin vierelleni nytku-kumppania.

Nimittäin, joku saatanan uskovainen voi ampua meidät taivaalta, kun olemme matkalla paratiisi nro. 3:een, tai iloinen bussikuski voi töytäistä minut pyöräni satulasta hengiltä. Voin saada taudin, joka kaataa minut ihan livenä. Mantun Grillilläkin joku voi lyödä Jaria leukaan, ja voin täältä kahdesta metristä kaatua 1,2 promillen humalassa ja lyödä ison pääni kiveen.

Kaikkea voi tapahtua, mutta tehtäiskö kaikkea sitä ennen?

Joten iloitkaa, eläkää, ostakaa, juokaa, naikaa, kyykkikää perunamaalla, uikaa, jumpatkaa, rokatkaa, työstäkää, äää – nauttikaa elosta, ei pelosta.

Ressu sanoo asiani paremmin:

ressu

 

 

On se upeaa katsella mukavia ja ammattimaisia tekijöitä, oli se ala mikä tahansa.

Sillä aikaa, kun väsäsimme pari futismaalia ja korjasimme pihakeinun sekä muuta pientä, Spinkkilän rakennusammattilaiskaksikko Suomesta ja Ecuadorista pesi, hioi ja maalasi jo toisen puolen torpastamme.

Huomenna on vuorossa toinen puoli sekä saunan katto. ”Vanha Mamma” saa melko ryhdikkään kesäleningin ja ”Pappa” (sauna) taas uuden riparipuvun. Hienoa työtä.

Eli jos haluat laadukkaan asunnon, tsekkaa esim. Merilän upea rivarisetti!

P.S. Ja kyllä, tämä oli vapaaehtoinen mainos. Näitä viljelen aina, kun laatu, mukavuus ja ammattimaisuus osuvat kohdalle 😉

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Spinkkila

Mobiilitoimivat verkkosivut: spinkkila.fi

Spinkkila_fb

As Oy Merilä Facebookissa.

 

Tein Spinkkilä Oy:lle verkko– ja Facebook-sivut. Myöhemmin avataan vielä Instagram-tilikin.

Uudet asukkaat, ostoa harkitsevat ja muuten vaan kiinnostuneet pääsevät seuraamaan As Oy Merilän rakentamista monesta eri kanavasta, kuvin, tekstein ja videoin.

Sisältömarkkinointia tehdään ensin itse. Jos tarvitaan, ostetaan digitaalista työntöapua.

Suunnitteluun ja tuotantoon kului muutama viikko. Edellinen As Oy Pähkinä meni kaupaksi nopeasti, joten Merilässäkään ei vapaita asuntoja kauaa liene? Haluatko rakennuttaja samanlaisen setin? Kilauta tai viestitä!

Pikku Apuri