Liikkuva mainostoimisto | Memento mori – miten elää meille paras elämä?
Liikkuva mainostoimisto | Memento mori – miten elää meille paras elämä?
Olen viime ajat pohtinut enemmän ja enemmän liikkuvampaa elämää tai elämää enemmän muualla kuin Etelä-Suomessa. Onko tämä nykyinen paras mahdollinen elämäntapa meille?
Memento mori -ajatus saa miettimään aina parasta mahdollista elämää. Onko tämä nyt sitä? Voisiko vielä parantaa? Jos 53-vuotiaalla ei olekaan kuin vaikkapa 10 hyvää vuotta enää, niin miten haluaisit ne elää?
Luen paljon ja mm. inspiroidun muiden mietteistä ja vastaavista tarinoista. Sain juuri loppuun Anna Perhon vanhan talonsa rempasta ja elämästä kertovan kirjan ja luin aiemmin toimittaja Aino Huilajan Pakumatkalla -teoksen, jossa hän miehensä ja koiransa kanssa lähti pakkarilla karkuun. Nyt uudesta Paluumatkalla -kirjasta käy kyllä ilmi, ettei se pakettiautokaan lopullinen elon paikka ole.
Työ ratkaisee paljon
Olemme olleet onnekkaita siinä, että jo seitsemän vuotta piskuinen mainostoimistomme on toiminut riittävän hyvin mistä vain. Saamme siitä elantomme kaikkialta ja ilman sitä emme liikkuisi niin paljoa.
Työn pitää kuitenkin kannatella arjen kulurakenne. Sen säästöistä kustantaminen ei ole järkevää.
Olemme pitkään jo kertoneet siitä, että pärjäämme pienillä kuluilla. Se on mahdollistanut sen, että pienelläkin työmäärällä pärjätään ja vapaa-ajalle jää aikaa nähdä mm. luontokohteita.
Vaihteleva elämä on sopinut meille
Olemme nyt vuosia halkoneet elämämme vuodet kaupunkiasumiseen sekä maaseutuun, pätkät ulkomaille ja pohjoiseen. Vaihteleva elämä maistuu meille.
Jatkossa voisi olla ehkä kuukauden sijaan parikin kuukautta Pohjois-Teneriffalla? Emme vaan ole löytäneet siihen edukasta keinoa. Asunnoista siellä pyydetään huimia vuokria, lyhytaikaisessa käytössä. Emme taatusti maksa 1500€-3000€ kuukausivuokria.
Myös pidempi elo pohjoisemmassa Suomessa kiinnostaa, koska siellä on vielä aitoa talvea.
- Vielä vuosia selvää on, että toukokuusta lokakuulle elämme jatkossakin Taivassalon torpalla. Siitä on tullut meille pääkoti. Kesällä toki suihkitaan myös pistokkaita pisin Suomea.
- Pohjois-Teneriffa on toiminut pimeimmän ja sateisimman Suomen väistökohteena. Kuukausi satsattu joka vuosi eloon siellä, vaikka se 4000€+ maksaakin. Lentämisen hinta toki nousee ja säät äärimmäistyvät ilmastokatastrofin vaan edistyessä, että se kärsinee inflaation jossakin välissä.
- Karvakummipojat Orivedellä hoidetaan jatkossakin, jos vaan saadaan? Siellä menee aina viikko kerrallaan, kun isäntäväki reissaa.
- Ruka (ja tänä vuonna Salla) ovat kuukauden verran ydintalven asuinpaikkamme. Satsaamme sinnekin muutaman tonnin rahoistamme/ vuosi. Varsinais-Suomessa on niin harvoin enää aito talvi. Lisäksi tykkäämme vaeltaa tuntureilla. Hiihtelemme myös perinteistä murtomaahiihtoa. Työt tehdään pimeään aikaan aamuisin ja iltaisin.
- Turku ja asunto siellä on mahdollisesti jatkossa se liikuteltava nappula. Pikkuasuntomme tuntuukin hieman hotellihuoneelta ja Turku jo liiankin moneltakin kantilta nähdyltä. Sieltä olisi jossakin välissä irroitettavissa elämää uusiksi palasiksi. Asunto vaan on kuluiltaan huippuedullinen ja taloustilanteen vaan huonontuessa siitä luopuminen ei ehkä kannata?
Eli
Vielä ei kannata rikkoa toimivaa konseptia, jossa elo jakaantuu viiden eri paikan välillä. Pitää seurata maailman menoa ja joustaa sen mukana. Kun nyt lama iskee, rahavirtoihin hartsia ja suuta soukemmalle.
Miten sinä elät ja miksi juuri niin?
