Artikkelit

Iso osa meidän pienyrittäjien tuskasta kulminoituu arvonlisäveroon, joka on täällä, ennakkoveron lisäksi, maksettu esihistorialliseen tyyliin. Nyt se muuttui.

Itsellä on kaksi pienyritystä, Pikku Apuri ja Viidakkorumpu. Vaikka pidänkin molemmissa tarkkaa budjetointia, arvioin aina alv:n, koska sen tarkka seuraaminen vaatisi päivittäistä taulukointia. Niinpä joskus tulee yllätyksiä, kuten kuukausi sitten.

Olemme myyneet molempia yrityksiä hyvin ja osasin odottaa suurehkoja alveja, mutta Viidakkorummun 3500€ ja Apurin 5500€ laput saivat minut vaatimaan muutosta.

Maksuperustaisessa alvissa maksat vain niistä, jotka on aidosti maksettu tilillesi ja tililtäsi.

Apurillakin on n. 8000€ maksamattomia asiakaslaskuja, joten miksi maksaisin niistä etukäteen alvin?

Kirjanpitäjille maksuperustainen alv taitaa tehdä lisää töitä, koska eipä sieltä moni kehoita yrittäjää vaihtamaan siihen. Itse piti 1.1.2017 tullut uudistus kaivaa ja tutkia.

Kun sitten vaihdoin sekä Rummun että Apurin maksuperustaiseen alviin, summat muuttuivat aika radikaalisti: Viidakkorummun 3500€:n alv vaihtui +12€:oon ja Apurin 5500€ tippui 2000€ 3500€:oon.

Pienyrittäjän kassoille on aika hienoa säästää kahdella sähköpostilla yhteensä 5500 euroa!

Maksuperustainen alv

Pienyrityksillä on 1.1.2017 alkaen oikeus tilittää myyntien ja ostojen arvonlisävero maksuperusteisesti.

Kun yritys tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti, se kohdistaa myynneistä suoritettavan ja ostoista vähennettävän arvonlisäveron sille kuukaudelle, jolloin se saa maksun myynnistään tai se itse maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.

Yritykset, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, voivat 1.1.2017 alkaen tilittää arvonlisäveroa maksuperusteisesti. Yritys voi itse valita, tilittääkö se arvonlisäveron suorite-, laskutus- vai maksuperusteisesti. Yritys voi myös valita, milloin se siirtyy käyttämään maksuperustetta. Jos yritys valitsee maksuperusteisen tilityksen, se koskee sekä yrityksen myyntejä että ostoja.

Vaadi siis kirjanpitäjältäsi muutosta – elä reaalimaailmassa myös alvien osalta.

Kun katselee uutisia ja juttuja, saa käsityksen, että meillä on tärkeysjärjestykset sekaisin. Mediaa hallitsee työ ja kaikki sen ympäriltä. Taas kerran:

Työn pitäisi olla mahdollistava keino elämistä varten, ei toisinpäin. Missä vaiheessa keinosta tuli päämäärää tärkeämpi? Millainen määrä rahaa on tarpeeksi, jotta saa alkaa elämään?

Vaikka pidänkin työstäni, pienyrittäjänä olo on aika ajoin stressaavaa. Mikrokoonkin yritykset vaativat yllättävän paljon hoitamista, jotta voi tehdä edes työtä. Kummallista, sillä yritys on vain y-tunnus, sarja numeroita?

Aion pitää keinosta tauon. Siirryn hetkeksi päämäärään.

Katkaisen kuukaudeksi 90% työstä, koska kehoni on taas stressaantunut siitä. Liian stressaantunut ykkösistä ja nollista. Liian täynnä kassavirtoja ja myymistä. Kehoni kaipaa aurinkoa, kavereita, uimista ja elämisen nautintoja.

Muistakaa huoltaa itseänne. Jos työnne on sellainen, ettette voi, tehkää työstänne ja elämästänne sellaista, että voitte. Ja muistakaa paijata toisianne sekä kaikkia eläviä.

Olen seitsemättä vuotta pienyrittäjänä. Halusimme tosin jo alusta pitää toiminnan tasaisen pienenä, emmekä kasvaa, mutta tehdyillä päätöksillä voi kuolla suuri osa Suomen pienyrittäjistä.

Lukuja:

  • Suomessa on yli 300 000 yritystä, joista pk-yrityksiä on 98 prosenttia
  • Alle 10 hengen yrityksiä on 94% (eli melkein kaikki)
  • Pk-yrittäjät tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta arviolta 75 prosenttia
  • Ne työllistävät (vielä) noin 70 prosenttia Suomen työvoimasta

Kaikki pakolliset sekä välilliset maksut nousevat

Eläkemaksut (yEL ja TyEL) ovat jo nyt aivan käsittämättömällä tasolla, ja käyrien mukaan kymmensien prosenttien nousussa myös tulevina vuosina. Miksi (nuori) yrittäjä maksaisi eläkemaksuja, kun sen saamisesta itselle ei ole mitään takeita?

Vakuutusmaksut nousevat tasaisesti 5-10% vuosivauhtia. Ja niitä yrittäjällä riittää. Olisiko meilläkin minimistä huolimatta yli yhden käden sormiluvun verran erilaisia vakuutusmaksuja?

Vuokrahinnat kohoavat kysynnän puoliintumisesta välittämättä, koska omistaja on usein niin iso pankki-, vakuutus- tai liikeyhtiö, että kun kusessa ollaan -tieto saavuttaa mahonkipöydän pään, kaupungit ovat jo tyhjiä, kansainväliset ketjuliikkeet pois lukien. Kohta ei ole siis varaa vuokrata toimitilaa yritykselleen.

Yrittäjällä ei ole työttömyysturvaa, ellei hän pura ja tuhoa kaikkea kovalla vaivalla rakentamaansa, ja silti päätös saada työttömyyden turvaksi tukea on usein mahdottomuus. Siitä on jo avoimessa ministeriössä aloitteen aloite.

Nyt päätettiin nostaa edelleen alv:a. Tulee tunne, etteivät tiedä yrittämisestä hirveästi. Eduskunnalle alv:n nosto on 830 miljoonaa euroa plussaa ensi vuoden kirjoissa. Montako miljardia häviää tulopuolelta?

Murros

Mm. Tietoteknisistä, ekologisista ja teknologisista syistä monet alat ovat muutenkin taiteilua uuden oppimisen ja vanhan säilyttämisen nuoralla. Jälleenmyynti on jo siirtynyt/siirtymässä verkkoon, kulutusta pienennetään ilmastonmuutoksen ja maailman säilymisen takia, jne. jne.

Yrittäjä -sana on kuvaava. Se on jatkuvaa ”säätämistä” olemassaolostaan, ainakin pienillä. Muutos on päivittäistä. Onni on hetkissä ja kuolema kuukauden päässä.

Kysymys?

Miksi yrittäjä on Suomessa paria-luokan eliö ja samalla valtionjohdon juhlapuheiden kuningas? Mitä he mahtavat nähdä päätöksiensä päässä?

Nyt on oikeasti viimeinen aika korjata tilanne. Viro, tai muu yrittäjiä paremmin kohteleva maa saa jo nyt osan meistä veronmaksajikseen. Se mitä näillä päätöksillä tuetaan ei ole start-up, vaan finish-down -yrittäjyys.

Pikku Apuri