Artikkelit

Olemme saaneet käsiimme vielä salaiseksi tarkoitettua testimateriaalia VTTT:n, Valtion Tosi Tieteellisestä Tutkimuskeskuksesta. Asiakirjat olivat tallennettuna ovelasti Maktiivialli 3 -nimellä, mutta TTMT, Todellisen Tekniikan Maailman Toimittajamme, sai hakkeroitua ne itselleen.

Oikeistohallituksen Aktiivimalli 3 lanseerataan loppuvuodesta 2018

Musta laite mustassa pipossa on lähes huomaamaton.

Musta laite mustassa pipossa on lähes huomaamaton.

Toteutus on yksinkertaisuudessaan nerokas. YLE-veroa korotetaan sen verran, että jokaiselle kansalaiselle saadaan hankittua edukkaat GoPro Hero -kamerat, joihin on liitettynä pieni verkkolähetin. Kamera asetetaan erikoisvalmisteiseen Valtion Haltian valmistamaan, hengittävään mutta riittävän kireään pipopantaan. Kamera kuvaa aktiivitoimien alla olevaa kansalaista 24/7.

Aktiivimallipalvelimet, johon jokaisen kansalaisen videofeed lähetetään, sijaitsevat Olkiluoto 3:n jätteiden salaisessa loppusijoituspaikassa, jossakin rauhoitetun luonnosuojelualueen alla Pohjois-Suomessa, missä ei ole aktiiviasukkaita, vain passiivijätettä. Palvelimiin on pääsy vain hallituksen jäsenillä, sekä TE-keskuksen upseereilla.

Jos videoista selviää, että kansalainen on ollut passiivinen, häneltä lähtevät tulot. Jos taas selviää, että kyseessä on liika aktiivisuus, kuten esim. monella yrittäjällä, häneltä lähtevät tulot. Te-keskus määrittää oikean aktiivisuusraja-alueen.

”Tämä on selkeästi 2020-luvun, pitkän tähtäimen, mutta lyhyen sulkuaukon ratkaisu. Ei voida enää olettaa, että ihmiseen voi sitä vähääkään luottaa, mihin olemme koko 2000-luvun tottuneet. Panos-tuotos -suhde otetaan lähtödataksi myös määritettäessä tulevia eläkeratkaisuja sekä SoTe -malli nro. 55:n himmeliä, jonka olisi tarkoitus valmistua yhdessä Olkiluodon voimalan kanssa ennen suuria vedenpaisumuksia 2080-luvun alussa.”, kertoi TE-luutnantti Sokea Piste salaisesta lokaatiosta.

Kun eilen ajelin moottoritietä Helsinkiin, asiakastapaamiseen, kuuntelin Yle Puhetta, jossa käytiin mielenkiintoinen keskustelu projektien totaalisista epäonnistumisista. Niitähän nyt riittää: Turun Kaupunginteatteri, Berliinin lentokenttä, Länsimetro, Olkiluoto 3, jne.

Pääsyy tutkimuksissa on havaittu olevan lähtökohdassa. Ne ketkä arvioivat projektin aikataulua, kustannustasoa ja onnistumista, ovat arvioneet ne aivan päin seiniä. Ei kuulosta oudolta, vai mitä kaikki kotiaan tai mökkiään remontoivat?

Pelko skaalautuu kumpaankin suuntaan

Huomaan saman kuvion myös omassa työssäni. Hyvin usein asiakas määrittää ensimmäiseksi aikataulun, ihan pikkuriikkisessäkin työssä. Toitottaako media niin paljon aikataulumyöhästymisistä, että asiakkaatkin pelkäävät alitajuisesti omien projektiensa puolesta? Mitä jos tämä venyy ja hinta tuplaantuu, moninkertaistuu?

Eilisessä palaverissa oli mahtavaa kuulla asiakkaan suusta, ettei tässä mitään kiirettä ole. Pyysin sen kirjallisena, niin hyvältä se tuntui.

Haluankin tänä vuonna keskittyä enemmän siihen, mitä asiakas kertoo omille asiakkailleen. Miksi he heiltä ostaisivat tuotteita tai palveluita? Kaikki tekniikka saa jäädä, omalta osaltani, tänä vuonna kakkos- tai kolmosasemaan. Ja tiedättekö mitä? Tuo pikku tarkoitus vie eniten aikaa.

Olen silti valmis tekemään mielummin tuloksekkaan työn kuin nopean. Karsin sitten omasta katteestani, jollei asiakas suostu perusasioitaan laskulla jumppaamaan.

Jos jotain haluaa tehdä kunnolla, siihen menee aikaa. Teki sitten logoa aloittavalle yritykselle tai ydinvoimaa koko kansalle.