Jos jotain haluaa tehdä kunnolla, siihen menee aikaa

Kun eilen ajelin moottoritietä Helsinkiin, asiakastapaamiseen, kuuntelin Yle Puhetta, jossa käytiin mielenkiintoinen keskustelu projektien totaalisista epäonnistumisista. Niitähän nyt riittää: Turun Kaupunginteatteri, Berliinin lentokenttä, Länsimetro, Olkiluoto 3, jne.

Pääsyy tutkimuksissa on havaittu olevan lähtökohdassa. Ne ketkä arvioivat projektin aikataulua, kustannustasoa ja onnistumista, ovat arvioneet ne aivan päin seiniä. Ei kuulosta oudolta, vai mitä kaikki kotiaan tai mökkiään remontoivat?

Pelko skaalautuu kumpaankin suuntaan

Huomaan saman kuvion myös omassa työssäni. Hyvin usein asiakas määrittää ensimmäiseksi aikataulun, ihan pikkuriikkisessäkin työssä. Toitottaako media niin paljon aikataulumyöhästymisistä, että asiakkaatkin pelkäävät alitajuisesti omien projektiensa puolesta? Mitä jos tämä venyy ja hinta tuplaantuu, moninkertaistuu?

Eilisessä palaverissa oli mahtavaa kuulla asiakkaan suusta, ettei tässä mitään kiirettä ole. Pyysin sen kirjallisena, niin hyvältä se tuntui.

Haluankin tänä vuonna keskittyä enemmän siihen, mitä asiakas kertoo omille asiakkailleen. Miksi he heiltä ostaisivat tuotteita tai palveluita? Kaikki tekniikka saa jäädä, omalta osaltani, tänä vuonna kakkos- tai kolmosasemaan. Ja tiedättekö mitä? Tuo pikku tarkoitus vie eniten aikaa.

Olen silti valmis tekemään mielummin tuloksekkaan työn kuin nopean. Karsin sitten omasta katteestani, jollei asiakas suostu perusasioitaan laskulla jumppaamaan.

Jos jotain haluaa tehdä kunnolla, siihen menee aikaa. Teki sitten logoa aloittavalle yritykselle tai ydinvoimaa koko kansalle.