Kovasta sijoittajamaailmasta on turha hakea empatiaa tai “ihmistä”

On tullut vajaassa vuodessa todettua, että vaikka sinulla olisi loistavakin idea, sille rahoituksen hakeminen on vaikeaa.

Vaikeaksi sen tekee se, että sijoittajamaailmassa valtaosa tuntuu olevan öykkäröiviä mulkkuja. Ja kuten Mato Valtonen jo aikoinaan sanoi: “Mulkkujen kanssa ei tehdä päivääkään töitä!”.

Itselle tärkeämpää on sen mulkun valoa nopeampi Exit, kuin idean.

Exit=Yrityksen myyminen. Usein startupissa mukana on perustajien lisäksi sijoittajia, jotka haluavat sijoitukselleen tuoton. Exit tehdään yleensä myymällä yritys tai sen tuote teolliselle ostajalle, toimivalle johdolle tai listataan pörssiin.

ELÄMÄ ENSIN

Lähipiiristä löytyy taas kahden viikon sisään kolme varoittavaa esimerkkiä, joissa suurella todennäköisyydellä pitkäaikainen työperäinen stressi on laukaissut MS-taudin ja/tai syövän.

Kaikki sairastuneet ovat ensi “töikseen” harmitelleet, mikseivät lopettaneet hullua hommaansa aiemmin? Miksi uhrasivat parhaat vuotensa työlle?

Meillä on nyt kasassa yli 50% rahasta ideaa varten, mutta se omaosuuden haku tuntuu olevan vaikeaa.

Etsimme nimittäin sellaista partneria, joka olisi kiinnostunut viemään idean pitkällekin kanssamme. Silloin kemia, empatia ja miellyttävyys ovat meille pakkoja. Jos hakisimme vain “rahaa”, olisimme jo saaneet sen – mutta kaupan päälle olisi leipäveitsisetin sijaan tullut kasa mulkkuja. Ei kiitos.

Eli jos tiedät kivan ihmisen, jolla on hieman ylimääräistä rahaa liikaa, saa vinkata 😉