Artikkelit

Tähän vajaan viisikymppisen ikään päässeenä nautin stressivapaammasta tavasta tehdä työni. Siihen löytyy kaksi pääideaa miten sen teen?

1. Tee vain mukavien kanssa työsi

Pikku Apuri tekee kahdenlaista työtä:

  • Projektityötä, jossa tehdään asia x asiakkaalle y, laskutetaan ja heilutetaan kivat jatkot
  • Teemme myös ns. vuosisopimustöitä, jolloin tietyille asiakkaille teemme joka viikko markkinoinnillisia toimenpiteitä. Asiakkaat maksavat siitä meille kuukausittaisen hinnan.

Nyt olemme onnistuneet viime ajat molemmissa ”linjoissa”: Meillä on ollut todella mukavia projektitöitä, kuten esim. Aurakoulutus ja juuri nyt työn alla oleva Sellon Katse. Vuosisoppariasiakkaista mm. Wihanto ja Midas Kultasepät ovat molemmat sellaisia, joiden kanssa on kivaa tehdä työnsä ja meistä on aidosti mukavaa edesauttaa molempien liiketoimintaa.

2. Tee työsi valovoiman avulla

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta.

Ideana on jakaa työnteko synkkiin aikoihin ja vapaa-aika kivampiin hetkiin.

  • Teemme hurjasti tietokoneella tehtävää työtä kun on pimeää, märkää ja surkeaa. Yleensä se väli on lokakuusta maaliskuun puoliväliin. Yhteensä 5+ kuukautta.
  • Kun aurinko on ylempänä ja lämmittää sekä valaisee, alkaa toisenlainen työnteko. Mm. ulkohommat, joista ei makseta palkkaa. Silloin vähennämme tietokonetöitä. Teemme niitä kuitenkin kesäkuulle asti (ja osin kesälläkin). Huhtikuussa muutamme puoleksi vuodeksi torpalle Taivassaloon, jossa riittää puuhaa ulkosalla.
  • Kesäkuu-lokakuu -välin teen sadepäivät tietokonetöitä joista maksetaan, ja kauniimmat kelit taas ovat ulkohommia, joissa raha puolestaan palaa kiertoon.

Jos analysoin työaikaa, se menee kutakuinkin näin:

Pimeä aika

Teen tietokoneella taitto-, kirjoitus- ja liukuhihnatöitä n. 6 tuntia päivässä, yleensä klo 7-13 -välillä. Sen lisäksi teen ajattelu-, suunnittelu- ja ideointityötä 0-6 tuntia päivässä. Se tapahtuu aamulla klo 4-7 tai iltapäivällä tai illalla.

Valoisampi aika

Kun on kaunista, ollaan ulkona. Tehdään remppahommia, kävellään, vaelletaan jne. Silloin ei vastailla kuin puhelimeen ja sähköposteihin, vauhdista. Kun on huono ilma, tehdään töitä kuten ”pimeällä ajalla” (yllä).

Mitä näistä sitten seuraa?

Jos onnistumme noudattamaan ko. sääntöjä, se tarkoittaa sitä, että:

  • nukumme paremmin,
  • voimme paremmin ja
  • parisuhteemme voi hyvin. Se taas johtaa siihen, että
  • meistä voi olla kivaa seuraa myös ystävillemme.

Täytyy muistaa, että tällainen tapa tehdä työtään maksaa. Emme saa sellaisia rahoja mitä saisimme normityöksi määriteltävällä tavalla. Mutta rahan sijaan saamme paremman mielen ja ennaltaehkäisemme omaa mielisairauttamme.

Ei se jatkuva kasvu, vaan se jatkuva kasvaminen.

 

(kuva: Onkohan Sultan Kösen kasvanut 251 cm:n pituuteensa väkisin?)

Suomessa on kasvuyrityspakko. Kaikkien yritysten pitäisi kasvaa ja työllistää siksi, että työttömiä on paljon. Muita ei edes noteerata. Se on lyhytnäköistä ja tyhmää.

Vaan poliitikko pitää hypestä. Ja kasvu on suurin hype-sana nyt. Poliitikot ajattelevat, että sillä sanalla saa ”yhdellä klikillä eniten ääniä”. ”Menkää ja täyttäkää maa kasvuyrityksillä!” -sanoi Jeesuskin.

Olen aina mieltänyt asian niin, että kasvu tulee orgaanisesti jos siihen on edellytys.

Kuten (ihmis)eläimenkin kasvu. Geeniperimä ja oikea ravinto antavat hyvät edellytykset mahdolliselle kasvulle – pituudelle. Yritysmaailmassa se edellytys vaatii hyvän tai ylivertaisen tuotteen/ palvelun. Ei väkisin voi kasvaa menestyksekkäästi.

Kasvu ei saisi olla tavoite eikä maali, vaan seuraus oikeasta toiminnasta.

Normaali yritys

Suomesta löytyy n. 185 668 kpl:tta yrityksiä, jotka eivät halua kasvaa väkisin.

Esim. Viidakkorumpu on jo yhdeksän vuotta tarkoituksella pitänyt itsensä pienenä. Se päätös antaa enemmän vapaa-aikaa, yrityksen on mahdollista kääntää strategiaansa heti, byrokratian ja johtamisen määrä pysyy minimaalisena, jne. On vain hyviä puolia.

Silti olemme aina ajatelleet, että jos keksitään loistava tuote tai palvelu, siitä tehdään oma yrityksensä jos tuote/ palvelu menestyy – ja se yritys saa sitten kasvaa. Vissi ero.

Pikku Apuri

 

Jännä fiilis. Ympärillä tapahtuu juuri nyt asioita. Sakkinappulat liikkuvat laudalla, itsestään. Sen neljästä suunnasta yhteydenottoja samaan aikaan, uuden alkuja. Ihmisten kappaleiksi tylsyttämiseen sekä stattisuuden ja ahneuden epäpyhään liittoon on revennyt suuri särö. Kukkasia. Kyllästyminen muuttunut teoiksi. Vuodesta 2013 tulee erilainen.

Pikku Apuri

Elämäntilanteemme on sallinut muuttaa myös työntekoamme. Olemme 2011 loppuvuoden (talousjumittuneille: Q3&Q4) skaalanneet emoyrityksemme toimintaa, palkkoja, kuluja, ymv. pienemmiksi ja joustavammiksi.

Ja kuulkaas, työ tuntuu mukavammalta kuin koskaan tämän kuuden vuoden yrittäjyyden aikana.

On oikeastaan outoa, että digitaalista työtä tietokoneilla tekevä (pieni) yritys pitää kiinteää toimistotilaa. Jos joku pyytää tapaamista, se onnistuu hetkessä asiakkaan tiloissa. Omistamme jalat ja polkupyörät, yhden pienen autonkin!

Kaipaamme tosin välillä työyhteisön ”sosiaalista höpöttämistä muusta kuin töistä”, mutta ei se liity millään tavoin varsinaiseen työmme tekemiseen.

Itse olen jo miettinyt sellaistakin, että työtä voisi tehdä välillä eri paikoissa, esim.

  • mikäli kesäksi osuu joku suurempi työ, niin sen voisi tehdä porukalla esim. Utön majakkasaarella, josta on mantereelle nopeat verkkoyhteydet.
  • Osulan kehitystyötä voi tehdä Vehmaan mökillä, tai jopa Hua Hinissa Thaimaassa?

Suurin syy monelle pienelle toimijalle toimiston pitämiseen lienee kuitenkin se, että osa asiakkaista haluaa ”sisäänsä” tai lähelleen ne, joiden kanssa työtä tehdään. Tuo on v.2012 hieman vanhanaikaista, jos jo muutenkin tekijät löytyvät alle 5km:n säteeltä?

Hub Turku

Olen ollut Turun Hubin taustajoukoissa alusta asti, ja kohtapian toivomme löytävämme sille kodin Turun keskustasta. Nykytyöllemme joku 1-2 päivää Hubissa/ viikko -paketti on juuri passeli. Pääsee välillä turisemaan muiden kanssa, muttei kuitenkaan maksa siitä satoja tai tuhansia euroja kuukaudessa.

=

Pienemmäksi skaalaamisen clue on silti tämä: Kun kulumme ovat tipahtaneet 50%, voi myyntikin tilapäisesti tipahtaa. Lopputulos: Pienempää, hitaampaa, rennompaa, kivampaa.

Onnea silti teille kaikille, jotka haluatte kasvaa ja komistua. Meille pienempi on todistettavasti juuri nyt parempi.

Pikku Apuri