Mainostoimisto Turku | Liikkuva mainostoimisto | Wanderlust on lempisanojani (vaellushalu, kaukokaipuu)

Mainostoimisto Turku | Liikkuva mainostoimisto | Wanderlust on lempisanojani (vaellushalu, kaukokaipuu)

Katsoin Robert Plantin haastattelua muutaman vuoden takaa. Hän kertoi asiasta, joka kaivaa omaakin sisintäni: kaukokaipuusta tai vaellushalusta. Hänellä se on aina ollut kaipuu Walesin rajaseuduille tai Marokon maaseudulle – ilman erityistä syytä. Mies kuitenkin on Birminghamin teollisuuskaupungin lapsi.

Itse kaipaan Irlannin maaseudulle, mutten myöskään osaa sanoa miksi? Samoin kaipaan Pohjois-Teneriffan vuoristoreiteille tai Rukan talvisiin tykkymetsiin. Onneksi niihin pääsee. Olemme saaneetkin nyt pidennettyä oleilua kaukokohteissa kuukauteen, kiitos Korona-ajan.

Meitä ei enää vierasteta ja/tai kadehdita niin paljon kuin esim. 15 vuotta sitten, kun vietimme 1-2 kuukautta Hua Hinissa, töitä tehden ja paikallisten ihmisten ystävällisyydestä nauttien. Osa asiakkaista kieltäytyi tilaamasta meiltä, koska ajatteli meidän olevan rikkaita, laiskoja, pummeja, alkkiksia, tmv., mitä milloinkin – erilaisia kuin he.

Oikeasti ihmiset nimittäin vierastavat ja/tai kadehtivat erilaisia ihmisiä. Emme ole Pian kanssa koskaan kuuluneet perusjoukkoon, vaikka ihan tavallisia pulliaisia olemmekin.

Perusperhe lapsineen ja koirineen sekä sukujuhlineen jäi meiltä kokematta. Sen sijaan olemme nauttineet vapaudestamme.

Missä haluaisit elää, jos sinulla ei olisi rajoituksia siihen?

Olemme viime ajat miettineet tuota kysymystä. Vanha kaveruuspiiri on alkanut murentua ja uusia ilmennyt. Vanhemmatkin alkavat olla loppusuora-iässä.

Tarvitaanko meitä enää täällä Varsinais-Suomen alueella? Halu kokea luontoa mahdollisimman laajasti on nyt meidän juttumme Pian kanssa, joten sitä aiomme tehdä.

Se on varmaa, että aiomme seuraavaksi venyttää Puerto de la Cruzissa asumista 2-3 kuukauteen, jahka löydämme siihen järkevän tavan (asunto jne.). Samoin kiinnostaisi asua Irlannin maaseudulla tovi, esim. tutuilla Wicklowin vuorilla. Vaellella ja nauttia paikallisten ystävällisyydestä.

EDIT: Päivää myöhemmin tämän kirjoittamisesta:

Kaikkea sitä voi tapahtua: Tein klo 12.45 seisten tietokonetöitä, kun yhtäkkiä maailma alkoi pyöriä ja en pysynyt enää jaloillani. Seinistä kiinni ja istumaan tuolille ja melkein heti alkoi oksentaminen. Nämä yhdessä eivät ole hyvä merkki, joten Pia päätti heti: Ambulanssi paikalle 🔥
Paareilla miestä vietiin, kotoa sairaalaan, osastolta osastolle, oksennuspussi täyttyi ja maailma pyöri 🤮
— Klo 20.45
Pääsin #tyks päivystyksestä ulos. Kaikki on tutkittu: Pään varjoainekuvaus, kaikki veriarvot, EKG, tasapainoelimet (korvat, silmät) jne.
Mitään kohtaukseen viittaavaa – vakavaa – ei löydetty. Hyvä ja huono asia ja siksi neurologi haluaa vielä tarkemmin magneettikuvauksen myöhemmin kesällä.
Mutta nyt sana meidän Tyks Turun yliopistollinen keskussairaala -toiminnasta. Miksi tätä kirjoitan:
AIVAN tajutonta hoitoa ja empatiaa, ambulanssimatkasta kotiin pääsyyn saakka.
Voi että olette terveyden ammattilaiset uskomattomia 🤗 Ja voi että että moista hoitoa saa “kympeillä”. Vielä kun yksityistämistä tunkevat pösilötkin tuon tajuaisivat. Kun tarvitsee apua nopeasti, se on lähellä, nopeaa ja ammattimaista – lähes ilmaiseksi ❤️
Ja kuten loistavan ambulanssihenkilökunnan kanssa yhdessä totesimme: Elämä on hauras. Kaikilta meiltä voi terveys romuttua sekunneissa!