Artikkelit

”ET IKINÄ USKO, MUTTA SE SANOI MUN NIMEN!”

Kyselyt ja tutkimukset vahvistavat, että nykytöitä tehdään tyhmällä ahkeruudella.

Vääryden aiheuttaa paikoilleen jämähtänyt virkamies- ja asiantuntijalauma, joiden lausumilla päättäjiämme ohjataan.

Lausumat puolestaan nojaavat sata+ -vuotta vanhoihin dogmeihin, joissa tehdyt tunnit määrittivät alkuteollisen ajan ahkeruuden ja antoivat taivaspaikan.

Nyt uskonnot ovat saaneet väistyä johtopalleiltaan ja työn mittareiksi pitäisi määrittää ihan muu kuin tuntien määrä.

Nykytyötä on hirmu määrä erilaista ja variaatiot vain laajenevat. Meillä pitäisi olla sama määrä myös erilaista (ja parempaa) työn johtamista ja sen seurantaa.

Mitä meidän pitäisi pohtia?

Kirjailija Kaarina Davis teki listan kysymyksistä, joiden vastauksia meidän pitäisi nyt soveltaa työn tekemisen sääntöihin:

  • Olemmeko ahkeria oikeissa asioissa?
  • Pitääkö meidän jatkuvasti kilpailla ja kasvaa?
  • Mitä on menestys?
  • Miten meillä on varaa tällaiseen elämäntapaan?
  • Millainen työ on ahertamisen arvoista?
  • Pitääkö meidän ahkerasti tuhota maapalloa vai ahkerasti olla tuhoamatta?

Noiden rinnalla ajatus työajan lisäämisestä aiheuttaa vain myötähäpeää ja säälittää. Vertailun vuoksi: Fiksumpi naapurimme, Ruotsi, kokeilee nyt laajemmin työajan lyhentämistä.

Kasvavan työttömyyden aikana ja köyhien sekä rikkaiden kuilun kasvaessa meidän pitäisi tehdä fiksummin kaikkea työtä.

Meidän pitäisi tehdä myös vähemmän työtä, jotta työtä olisi muillekin jaettavaksi ja kaikille riittäisi parempi sekä kiireettömämpi elämä.

Olemme unohtaneet ihmisyyden. Meistä tuli kiirevammaisina tyhmiä työkoneita. Emme mieti miksi teemme mitä teemme, teemme vain tunnit täyteen aivottomina, koska joku niin käski.

Unohdimme myös työn merkityksen. Jokainen haluaa tehdä merkityksellistä työtä, niin että joku huomaa.

Tarina

Kuulin Yle Puheelta hyvän tarinan.

Siinä isä oli taas kerran hakemassa nuorta poikaansa jääkiekkotreeneistä. Harrastus ei ollut lähtenyt hyvin käyntiin.

Muutamalla ensikerralla poika oli harjoitusten jälkeen heittänyt varustekassinsa auton takalootaan ja tuhissut kiukusta takapenkillä.

Vaan yhtenä aamuna kassi lensi takapaksiin ja takapenkille pomppasikin ilosta soikeana oleva tenava. Isä kysyi heti, että mikä sai olon noin iloiseksi?

Poika vastasi: ”Et ikinä usko, mutta valmentaja sanoi mun nimen ääneen.”

Jari Liitola, Pikkuapuri ja elämisen opiskelija

Suomessa taistellaan vanhoilla keinoilla täysin uudenlaiseksi muuttuvaa maailmaa vastaan. Ja sitten ihmetellään, kun keinot eivät tepsineetkään? Alla oleva budjettikuva kertoo samaa:

0809-Valtion-menot

Vanha työllisyysjärjestelmä mullistuu, ja se ottaa koville, sanoo sosiologi Antti Kasvio. Ajattelunkin on muututtava. Suomessa valtaapitävät eivät vielä tajua työelämän suurta murrosta, kun esimerkiksi Saksassa jo mietitään vakavasti sitä, miten työnteon mallit muuttuvat ja miten muutospaineet hallitaan. Kasvio soisi, että Suomessakin käytäisiin tästä ennakkoluulotonta keskustelua.

Kasvio uskoo, että tulevaisuudessa yhteiskunnassa tehdään vain ne työtunnit, jotka tuottavat sille, organisaatioille ja ihmisille riittävän lisäarvon. Näin ansiotyön merkitys vähenee. Sosiologin arvion mukaan Suomessa työkulttuuri on voimakkaasti eriytynyt jo nyt: työllä on hyvin erilaisia merkityksiä eri ihmisille, ja nuorempien sukupolvien keskuudessa eriytyminen on vielä voimakkaampaa.

Meidän pitäisi mennä juurille, piirrustuspöydälle, ja miettiä uudelleen koko yhteiskunnan toiminta- ja arvopohja. Eikö meidän pitäisi 1. kysymyksenä esittää, että millaista elämää kukin haluaa elää? Sen jälkeen miettiä sellaiset pelisäännöt, että ne mahdollistavat joustoja erilaisiin tarpeisiin.

Nyt koitamme edelleen liimata vanhoja laastareita jo mätiviin haavoihin. Ts. kipeää se tekee ja vaatii paljon (ajatus)työtä, mutta vanha järjestelmä pitäisi purkaa. Ja elämän peruskysymykseen pitää jo vastata vasta alkavan siirtolaistulvankin takia. Meidän hyväosaisten on autettava heitä ja unohdettava vain talouden tuijottaminen.

KAPINA TAI APATIA?

Pinnan alla natisee jo kovaa. Osa ei enää usko suomalaiseen nykymalliin, ja muuttaa maasta tai lannistuu. Osa lähtee taistelemaan vastaan, kuten esim. Jani Leinosen nerokkaassa Tottelemattomuuskoulussa tehdään. Tästä voit kuunnella miehen mietteitä, tai lukea niitä tästä.

– Onkohan se uhkailu, tyhmyys tai köyhyys, mikä ajaa meitä tottelemaan idioottimaisia sääntöjä tai tekemään jotakin sellaista, missä ei ole mitään järkeä. Tällaisessa tilanteessa tottelemattomuus on ainoa keino muuttaa maailmaa ja pistää stoppi asioille, oli kyse sitten rasismista, väkivallasta tai epäoikeudenmukaisuudesta.

– Poliitikot haluavat harvoin keskustelua moraalista, etiikasta tai siitä, millaista maailmaa he ovat rakentamassa tehdessään tietynlaisia päätöksiä. Asioita perustellaan siten, että tämä nyt vaan on pakko tehdä, tai sitten käytetään uusiokieltä, jota kukaan ei tajua: että mitä nämä innovaatiopolitiikka tai kestävyysvaje oikeasti ovatkaan, mistä tässä nyt oikeastaan puhutaan.

– Taiteilijan tehtävä on avata näitä keskusteluja ainakin jollakin tavalla, ja ehkä pakottaa myös poliitikot miettimään moraalisia periaatteitaan.

Leinosen mielestä poliitikot päästetäänkin nyky-Suomessa moraalikysymyksissä aivan liian helpolla, ja toimittajienkin pitäisi katsoa peiliin.

tottelemattomuuskoulu

Tuntuu siis siltä, etteivät päättäjät kuule laatikkonsa ulkopuolelle – viisaampiaan. Ja iso ongelma on se, että kuulumme EU:iin, jota jo kokonaisuudessaan pidetään ”ulkoilmamuseona”. Ts. voisimmeko tai saisimmeko edes muuttua vain täällä Suomessa?

Päättäjät osaavat vain vanhan mallin päätöksenteon, eivät uusia keinoja. Nyt välissämme on yhä syvenevä kuilu. Miten saamme kuilun yli rakennettua sillan ja mitä sitten tehdään? Kuka ja ketkä ovat ne, jotka istuvat siihen ensimmäiseen pöytään, josta esim. uusi Suomi rakennetaan?

 

24/7 SoMetykitys, informaatio ja disinformaatio. Saamaton hallitus ja ylisaamalliset virkamiehet. Lama-Suomi ja työn väheneminen. Valottomuus. Genettinen ruokahalun kasvu ja saapuva yleisväsymys. Olisiko aika rikkoa rutiinit ja irtautua?

Sattumoisin myös Teemu kirjoitti asiasta mieskuntoon -projektissaan. Jos joskus on potentiaalia kantaa raskasta mieltä, se on nyt 2014 syksyllä. Metsäläis-suomalaiset maatuvat taas.

Tauko

Sinne kauas taas.

Sinne kauas taas.

Me hilpaisemme lintujen perässä kauas itään, jossa aion miettiä vakavasti yrittäjäelämän seuraavaa vaihetta. Onko se yrityksen perustaminen Viroon, Thaimaahan vai vain toiminnan re-start? Olen vakavasti sitä mieltä, että Suomi on vielä hyvä paikka elää, mutta en jaksa enää esim. pienyrittäjien dissaamista ja polkemista. Täällä alkaa olla liian kallista ja vaikeaa.

Haluaisin koittaa yrittää jossakin muualla, jollei muuten, niin perspektiivin takia.

Toinen iso seikka on työmaani, joka on verkko, ja varsinkin sen uudet kanavat. Kun teet siellä ja sinne töitä 24/7 plus vielä vietät siellä vapaa-aikasikin, alkaa aika ajoin su(o)meta päässä. Kaipaa taukoa koko jutusta.

Nyt loppuvuodeksi itsellä on työn alla firman uudistamisen (reaali ja virtuaali) lisäksi eräs kansainvälinen yrityssivusto ja heidän ilmeensä. Olen tahallani jättänyt muut pois. Pojat täällä Suomessa kyllä hoitavat ne.

Torppa

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Ja toki illoin näkyi myös näitä.

Kesällä ostamamme torppa ja sen tuoma maaseutuelämä olivat mahtavaa aikaa. Ensi kesänä sitten täysi 5-6 kuukautta sitä taas. En ole koskaan nauttinut niin elämästämme ja työstäni! Iso suositus kaikille tietotyöläisille. Pää hapettuu, ei haperru, kuten täällä kaupungissa.

Vaihtelu

Elämässä pitää olla vaihtelua. Se taas on helpompi toteuttaa lapsettomana. Ja sitä totisesti aiomme tehdä, vielä kun voi. Tiedän, että thaiperhe ja -ystävät tuovat taas kipinää elämiseen. Samalla ladataan päät talvea ja vuotta 2015 varten.

Pitäkää päistänne kiinni. Ne lipsuvat niin helposti.

Pikku Apuri

 

 

 

 

Toisin kuin täällä alati virkamiestymäisessä Suomessa, sain kunnian ja onnen käydä kahden viikon sisään Amsterdamissa ja Berliinissä. Siellä sai ihminen vielä olla virkamiesvapaampi. Sai pitää hauskaakin.

Molempien reissujen kohokohtia olivat Pearl Jamin 2014 kesäkiertueen keikat. Ohessa muutama muisto niistä.

 

”Rockin’ In The Free World” (Neil Young)

There’s colors on the street
Red, white and blue
People shufflin’ their feet
People sleepin’ in their shoes
But there’s a warnin’ sign
on the road ahead
There’s a lot of people sayin’
we’d be better off dead
Don’t feel like Satan,
but I am to them
So I try to forget it,
any way I can.Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world
Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world.I see a woman in the night
With a baby in her hand
Under an old street light
Near a garbage can
Now she puts the kid away,
and she’s gone to get a hit
She hates her life,
and what she’s done to it
There’s one more kid
that will never go to school
Never get to fall in love,
never get to be cool.Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world
Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world.We got a thousand points of light
For the homeless man
We got a kinder, gentler,
Machine gun hand
We got department stores
and toilet paper
Got styrofoam boxes
for the ozone layer
Got a man of the people,
says keep hope alive
Got fuel to burn,
got roads to drive.

Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world
Keep on rockin’ in the free world,
Keep on rockin’ in the free world.

 

…. ja bonuksena vielä kiitos elossa olosta sekä parempana miehenä elämisestä.

 

TS:n juttukuvitus 10.04.2013

TS:n juttukuvitus 10.04.2013

Olen aiemmin ammattinikin puolesta viistänyt Turun Toriparkkiasiaa, mutta henkilökohtaisesti seuraan sen etenemistä mielenkiinnolla ihan viestimisen demohankkeenakin.

Elämme osana hypernopeudella leviävää sosiaalista tietomaailmaa ja vanhat pelisäännöt eivät päde. Nyt näyttää siltä, että Turku saa taas kerran olla pilkkanäyttämönä, koska osa päättäjistä ei vieläkään tiedä miten maailma on muuttunut. Nyt kaikki tulee esiin ja multiploituu tunneissa mitä ihmeellisimmiksi lauluiksi tulevasta.

Eilisen TS:n uutisen jatko oli odotettavissa ja nyt niitä sataa eri digikanaviin. Tässä yksi ja toinenkin esimerkki. Uutisten kommentointiosiot ovat täynnä virtuaalivihaa.

Pysyn ja vältän puuttumasta itse aiheeseen ja sen järkevyyteen, mutta kyllä Turulla pitäisi olla toimiva ja nykyaikainen viestintästrategia. Ja mielellään nykymaailman menoa ymmärtävä päätöskoneistokin sen alla.

Vähän väliä kaupungilta pääsee noita kainalopieruja, jotka repivät loputkin matonriekaleet varsinaisten hankkeiden alta. Näin toimien ei edessä näy kuin lisää junia tunnelissa.

Pikku Apuri