Artikkelit

Tulevaisuuteen voi kurkkia, vaikka se epävarma onkin.

Vuosisopimusasiakkaittemme kanssa istumme joka kuukausi ja katsomme mitä tuli tehtyä ja mitä pitää tehdä. Kaikki ovat nyt epävarmoja, joten olen neuvonut, alasta riippumatta, saman neuvon.

Taustaksi kerron tutkimuksista. Me suomalaiset arvostamme yrityksiä, jotka ovat vastuullisia. Yritys voi olla jopa avoimesti poliittinen. Hyvän tekoon puolestaan ei kelpaa ”lahjoitamme tästä 0,5% maailman merien puhdistamiseen”, vaan hyvää pitää tehdä isosti.

Lähes 80 prosenttia 15–24-vuotiaista olisi valmiita maksamaan tuotteesta tai palvelusta enemmän tai useammin, jos sen tarjoava yritys antaa voitostaan vähintään puolet yhteiskunnalliseen hyvään Suomessa.

Kaikki mikä voi, muuttuu eettisemmäksi ja avoimemmaksi

Neuvonkin kaikkia asiakkaitamme muuttumaan avoimeksi, moraaliseksi ja eettiseksi yritykseksi. Maine kasvaa aina nopeammin kuin liikevaihto. Toki mokia saa edelleen tehdä ja tehdään, koska olemme ihmisiä.

Kun nyt katsoo mitä tahansa alaa Suomessa, täällä ei johto osaa kuin säästää. Ja se on nyt nähty, ettei sillä saa kuin kamaluutta aikaan.

On myös lukuisia esimerkkejä (mm. tässä ja tässä) siitä hyvästä mitä tapahtuu, kun palkkoja nostetaan, johtajia vähennetään ja yritykselle luodaan mm. simppeli, toimiva digitaalinen ohjaus.

Perttu vannoo disruption nimeen

Oikeasti kuuluisa tulevan tutkija, Perttu Pölönen, vannoo disruption nimeen, mutta pidän sitä aivan liian vaikeana tavoitteena pienehköille perusyrityksille. Siksi neuvoni on maallisempi, sellainen, jonka jokainen yritys voi toteuttaa.

Kuten olen jo monesti todennut, tämän maan nykyhallitus ei ole minua varten, eikä montaa muutakaan. Sitä saa oikeasti hävetä.

Olen vakuuttunut siitä, että jokainen meistä voi parhaiten vaikuttaa politiikkaan sillä miten ja mihin kulutamme.

Kulutettu raha VS. tuntipalkka + tuntimäärä

Yksi hyvä mittari mitata kuluttamista on miettiä myös tavaran tai palvelun tarpeellisuutta suhteessa sen vaatimaan työmäärään.

Oletetaan minun saavan käteen 2000€:n kuukausittaisen rahamäärän, ja tekevän sen eteen keskimäärin 120 tuntia töitä. Siitä seuraa nettotuntipalkka n. 17€.

Kun törmään houkuttelevaan tavaraan tai palveluun, tutkin sen:

  • eettisyyden, eli missä valmistettu, kuka valmistanut/ myy jne.
  • laadun sekä
  • aidon tarpeellisuuden: tarvitsenko oikeasti tätä?

Jos se menee seulasta läpi, voin vielä miettiä ostoa työmäärän mukaan. Suuntaviivoja ovat mm.:

  • Dieselin farkut = n. 10 tuntia töitä
  • Pari vuotta vanha, edullisempi hybridiauto = vajaa 1200 työtuntia (!!!)
  • Ilmalämpöpumppu = 120 työtuntia
  • Tunnin niska- ja selkähieronta = Kuusi työtuntia

Kun tavaran asettaa työmäärää vasten, voipi olla, että sen tarpeellisuus vähenee. Haluanko oikeasti tuhlata tuollaisen määrän työtä?

POLITIIKKAA ESIM. VERONKIERTÄJIEN VÄLTTÄMISELLÄ

Mittarit ja seulat ohjaavat politiikkaa.

Koitan välttää ostamista esim. yrityksiltä, jotka kiertävät veroja sivutyökseen. Lisäksi sanonta: köyhän ei ole varaa ostaa paskaa -on myös toimiva. Ostan tarpeeseen, parempaa ja harvemmin.

Wikipediasta:

Suomessa yhtiöiden raportointivelvollisuuksia säätelevät lait eivät velvoita julkaisemaan listausta mahdollisista tytäryhtiöistä. Verohallinto on arvioinut, että suuryritysten verosuunnittelu vie Suomen valtiolta verotuloja vuosittain 320 miljoonaa euroa. Suomen 20liikevaihdoltaan suurimmalla yrityksellä olikin vuonna 2013 yhteensä 225 tytäryhtiö]]tä veroparatiiseissa. Kaikilla suomalaisyrityksillä on veroparatiiseissa yhteensä 438 tytäryhtiötä. Noin puolet tytäryhtiöistä sijaitsee Alankomaissa tai Belgiassa. Toiminnan laajuutta kuvaa esimerkiksi se, että lähes 90 prosenttia Suomesta Alankomaihin tehdyistä suorista sijoituksista on tehty sinne rekisteröityihin tytäryhtiöihin.

Toivotaan, että EU lopettaa lupaustensa mukaan veronkierron mahdollisuuden (pystyykö?).

Toki lipsuuhan näilläkin kaavoilla, koska mielihalut, mutta pyrkimys on parempaan 🙂

Pikku Apuri

Kirjoitin tuossa Facebookiin ja Twitteriin kommentin, joka on vituttanut kaltaistani pienyritystä jo pitkään. Luulen, että kommentointipuolella voipi olla melko hiljaista …

eettisyys

Tiedän monia toimijoita, jotka kierrättävät harjoittelijoita tarjoamatta koskaan aitoa työpaikkaa, ja jotka silti laskuttavat ainakin osasta harjoittelijoiden tekemästä työstä.

Jollei saada lakia, joka tuonkin kieltäisi, tarjotaan sitten porkkanaa: Tarjoammekin kaikille oikein toimiville yrityksille -30% erikoisalennuksen markkinointitöistä.

Jos et harjoita orjatyötä, tai kierrätä ilmaistyövoimaa, vaan mm. palkkaat lupaavan harjoittelijan, saat meiltä markkinointiavun puoleen hintaan.

Tarjous on voimassa niin kauan, kuin sydämellisiä yrityksiä vielä on olemassa 😉

P.S. Testaamme maineesi mm. SOME:n ja muiden kanavien kautta ennen alennuksen hyväksymistä.

Nyt on lama. Ihmiset eivät tuhlaa rahojaan, vaan säästävät ja miettivät kaikki ostoksensa tarkoin. Yritykset leikkaavat kulujaan hurjaa tahtia eivätkä markkinoi osaamistaan. Poliitikot … no ei mennä sinne. Keltainen lehdistö, eli klikkihuorat lietsovat pelkoa ja paniikkia. Suomi käpertyy.

Entäs, jos ei olekaan niin?

Ihmiset, joita ennen kuluttajiksi sanottiin, ovat saavuttaneet kriittisen pisteen: Olemme sanoneet ei typerälle kuluttamiselle.

Emme suostu enää hankkimaan lisää kiinalaista paskaa nurkkiimme. Tavaroita, jotka on oikeasti rakennettu hajoamaan heti takuuajan jälkeen. Kodit ovat mm. jo niin täynnä erilaista teknologiaa ja elektroniikkaa, että 50% siitä makaa hyllyillä pölyä keräämässä.

Katsokaa ilmoitusmääriä tori.fi:ssä tai huuto.netissä. Katsokaa kotikirpputorikylttien määrää autoteiden varsilla ja businesskirppisten määrää kaupungin liiketonteilla. Liiketiloista 50% on pikaruokaloita ja kirpputoreja. Tai kurkataan uusien autojen kauppaa, vähenee 10% vuosivauhtia. Suurien asuntojen myyntiajat pitenevät, mutta sopivat käyvät kaupaksi.

Emme tiedä vielä, onko kyseessä pysyvä järkiintyminen vai laman aiheuttama varovaisuus. Tutkimukset ja tilastointi näyttävät sen vuosien päästä.

KULUTTAMISEN MUUTOS KAUPASSA

Stockmannit, Anttilat ja muut kulutustemppelit kaatuvat kilvan verkkokauppojen nousun tieltä. Jakamistalous lymyää kaiken takana, suurimpana kasvajana.

Netin avulla tutkitaan tunteja tulevaa ostosta. Luetaan foorumit, suositukset ja käytön todisteet. Lopuksi kilpailutetaan hinta – globaalisti. Osa meistä ottaa huomioon myös kotimaisuusasteen tai sen, jääkö kaupalle maksettu raha Suomeen. Vasta sitten painetaan ostoskorin kuittausta.

Prisma

Tai jos verkkokaupan käyttökokemus on Prismojen luokkaa (katso hinta myymälästä?!), jää tuote keskusvarastoon.

Palveluissakin korostetaan kotimaisuuden ja laadun lisäksi myös eettisyyttä sekä moraalia. Mikäli yrityksen tilit sijaitsevat veroparatiiseissa, fiksuimmat meistä eivät käytä sen palveluita, ja kertovat siitä vielä sosiaalisten medioiden kautta muille. Viherpesuyritykset jäävät kiinni kollektiivisen tiedon edessä.

Viisastumme, olemme fiksumpia ihmisiä. Lama vielä kiihdyttää suuntaa. Jopa niin, että kuluttaja -sanan voisi jättää historiaan?

Pikku Apuri

EDIT: Jos asia on näin, niin valtiovaltojen ”äärettömän kasvun tavoite” on kokonaan väärä latu, ei ainoastaan suunta.

 

 

 

Olen Esko Valtaojan Kaiken Käsikirjan loppumetreillä. Hyvä teos, joka mielestäni pitäisi olla koululaitoksemme oppikirja jo yläasteella.

Pieni, mutta tärkeä aihe siellä on ihmisen moraali sekä tapa toimia. Tiivistetysti janan ääripäissä ovat Björn Wahlroosin ja kaikkien äärioikeistolaisten idoli, Ayn Rand, sekä toisessa nurkkauksessa buddhalaisuuden Bodhisattva.

Ayn Randin ajatus oli se, että yksilön on noustava kaiken ”saamattoman” seasta yliolennoksi ajattelemalla vain itseään. Täten hän menestyy, ja jakaa siten hyvää myös ”pohjasakalle” erilaisten tulonsiirtojen muodossa.

Bodhisattva taas voisi valaistuneena vaikka ”leijua toisiin maailmoihin”, mutta päättää silti jäädä tänne, auttamaan muita kanssakulkijoita.

Tutkimustietoa

Tutkimukset löytävät saman mitä maalaisjärkikin: välitila on paras.

Kaksi alan pioneeria, Jung-Kyoo Choi ja Samuel Bowles pyörittivät tietokonesimulaationa miljoonia simuloituja esihistorioita nähdäkseen, miten erilaisilla asenteilla varustetut ihmisryhmät menestyisivät tuhansien sukupolvien aikana.

Parhaiten pärjäsivät samalla sekä suvaitsevaiset että itsekkäät, mutta rauhanomaiset porukat. Toinen menestyjä olivat aggressiiviset, mutta oman sakkinsa sisällä altruistiset joukot. Eli foinikialaiset kauppiaat ja sotaisat uskonveljet menestyivät. Kaikkien sota kaikkia vastaan ei pärjännyt, kuten ei nice guy -meininkikään.

Muuta

Itse uskon, että utelias ihminen pärjää aina. Ensin törmää johonkin, josta sitten voi ottaa tarkemmin selvää, pitääkö moinen myös paikkansa. Kunhan ei usko kerralla mitään.

Tässä haastattelussa (erittäin hyvä – lue!) muuten on mukana myös toinen suuri ajattelija, rap-artisti Asa, joka Eskon kanssa kertoo omista ajattelun ja tekemisen metodeistaan.

”Esko, sinulla on kyky esittää monimutkaiset asiat kansantajuisesti,  Asa taas asettuu biiseissään kenen tahansa kenkiin. Mistä empatianne muita kohtaan kumpuaa?

Esko: Perinteinen Siddhartha-tyylihän on, että mennään autiomaahan, meditoidaan 40 vuotta ja saavutetaan valaistus. Uskon enemmän, että tiedon avulla voi saavuttaa paremman ymmärryksen ja oppia säälimään maailmaa. Tiedollakin on tässä mielessä vain välineellinen arvo. Vaikka päässäni olisi maailman jokainen fakta, en olisi yhtään viisaampi kuin taskussani oleva kymmenen gigan muistitikku. Eikä viisauden saavuttamiseen ole vain yhtä tietä. Joillekin toimii taide, toisille filosofia ja jollekulle jopa uskonto.

Asa: Kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua kymmenen vuoden aikana. Olen herkistynyt monella tasolla, mutta samalla sisälläni on vahvistunut loputon uteliaisuus kaikkea kohtaan. Tieto voi lisätä tuskaa, ymmärrys kuitenkaan ei. Ymmärrys pitää soluja kasassa. Maailma on loputtoman mielenkiintoinen paikka. Aina kun sen muistan, osaan nähdä kaiken lapsen silmin.”

Pikku Apuri, oppiva apina.