Kaveruus nousee karanteenissa arvoonsa

Kun nyt olemme sulkeutuneet koteihimme, on se melkomoinen testi. Miten kestetään toisiamme niin lähellä ja niin kauan?

Itse olen miettinyt muutenkin kaveruutta, jota tunnen puolisoni Pian kanssa suurenmoisella tavalla. Parisuhteessa sitä pidetään huononakin asiana, mutta itselle se on tärkein ominaisuus. Kun on ollut toisen kanssa kauan, on ihan olennannaista miten “pelaatte yhteen” ja millaisia arvoja jaatte. Pian kanssa jaamme samat arvot, vaikka meissä muuten eroja onkin.

Itsellä on sellainenkin onni, että on useita rakkaita ystäviä, jotka ovat seuranneet lapsuudesta saakka. Jos minulle esimerkiksi sattuisi jotakin, tiedän että veljeni huolehtisivat Piasta hienosti. Se on suurinta rakkautta se.

Sitten on myös ns. työperäistä kaveruutta. En olisi koskaan pärjännyt yrittäjänä ilman upeita vanhoja työkavereitani ja pomojani ja senaikaisia asiakassuhteita. Todella monet ovat suositelleet ja työllistäneet vuosien saatossa. Nyt omatkin siivet kantavat yhdessä Pian ja Ranin kanssa, mutta etenkin alkuvuosina apu oli todella tarpeen.

Kiitos siis Pialle, rakkaille ystäville ja työkavereille. Ilman teitä emme olisi tässä. Ehdotan että kiitätte tekin heitä keitä pitää.

P.S. Nyt tällä hetkellä vielä erikoiskiitos kaikille sairaaloiden työntekijöille ja siivoojille.