Artikkelit

Enkä tarkoita fyysistä, vaan henkistä kuntoa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa on kannustaa muita löytämään itsensä ja oikeaa tekemistä josta nauttii.

Vaan kymmenen+ vuotta sosiaalisen median eri kanavissa pyörineenä ja työtä siellä tehneenä suhdeluku on silti surullinen:

Vain joka kymmenes huomioi toisen hyvän.

Satoja erilaisia asiakasblogeja ja yli 2500 omia sellaisia kirjoittaneena tuo suhdeluku pysyy. Yhdeksälle kymmenestä on ylivoimaista kannustaa tuttua tai ystävää. Siinä meillä on suuri parantamisen vara. Eikö se vain ole hyvä, jos ympärillä menee kivasti? Silloin se saattaa tarttua sinuunkin. Saat tarmoa ja hyvää oloa, mikäli olet itsetunnoltasi ja asenteeltasi kunnossa.

Vaan olen kuullut hurjia juttuja, varsinkin ns. Varsinaisen Suomen alueelta, jossa naapurin aidan takana kytätään, jos pihaan on ilmestynyt uusi auto tai traktori, niin ”siltä ei sitten varmaan osteta mitään”. Aika harva meidänkään alan toimijoista kannustaa toistaan. Kyräilyä kyllä riittää.

On mahtavaa myöntää ja elää mukana, kun lähes samalla kentällä työtään tekevät pärjäävät hienosti. Taisteen menoa on huikeaa katsella vuodesta toiseen, samoin Aucorin kollegoiden.

Mukavuus on tärkeää

Monet hakevat vain pirun hyvää jälkeä, vaikka tekijät olisivatkin täysiä kusipäitä.

Maksetaan maltaita ja tapellaan itsepäisten besserwissereiden kanssa 20€:n sashimirullat suussa.

Itse tykkään mukavista ammattilaisista. Siksi hieman omien tekojen vierestä Kui Designille toivon lisää kauppaa ja Simeliuksen pariskunnalle, Twistedille sekä Valotuksen J-P:lle paljon kivaa kuvattavaa. Veli-Jaakko on niin mukava mies, että enemmän saisi hällekin työtä tulla. Groundin sakilla käsittääkseni meneekin hyvin, mutta kaikkea parasta myös niin mukaville.

Ja kun vielä lavennetaan, niin iso kehu menee Laivurinkadun asuntomme alakertaan, KopioNiinin Seijalle, joka hoitaa kaikki pikatilaukset aina hymy asenteessaan. Samoin tekee Herr Holmström Mainoskohosta.

Muitakin toki Turun alueelta löytyy, mutta jääkööt seuraavaan postiin.

Pistetäänkö mukavien rinki kiertämään? Eiköhän silloin tartu kivoja asiakkaita itse kunkin hihataipeeseen?

Jos johonkin ihmiseen tässä maailmassa voi eniten vaikuttaa, se on oma itse. Siksi oman mielen ymmärtäminen, myötätuntoisuuden löytäminen ja itsensä viisas ohjaaminen ovat mitä tärkeimpiä tehtäviä ihmiselämässä. Ja mitä paremmin itseään käsittää, sitä sujuvampia ihmissuhteitakin osaa rakentaa. – Maaret Kallio

Kivaa uutta vuotta ja tee vain mukavien kanssa hommia vuonna 2018.

Tämä blogikirjoitus on tehty Digitalist Networkiin ja julkaistu siellä, tosin eri nimellä. Voit lukea sen version tästä.

Aika moni on kyllästynyt yritysten omakehuun ja mainontaan. Moiselle ei ole enää katetta.

Voi olla nimittäin, että mainostava talo onkin mulkkuja täysi ja ainoa mikä sitä kiinnostaa on tulos – raha.

Usein mainonta on vielä räikeässä ristiriidassa tekojen kanssa. Ajatelkaa vaikkapa kuulua operaattoria. Mainonnassa pyritään ihmisläheiseen arjen helpottamiseen, mutta teoissa lätkäistään 40€:n laskusakko, jos 23€:n lasku on myöhässä. Kumpi viesti mahtaa kiiriä kauemmas?

Teot ratkaisevat – ei mielikuvat.

Vaan tekojen takaa löytyy aina ihminen. Ja millainen?

Väitän, että yritykset joissa työskentelee mukavia, kohteliaita, mutta suorapuheisia ihmisiä, pärjää aina. Ihmisiä, joiden vanhemmat, sukulaiset sekä ystäväpiiri on kasvattanut kelpo kansalaiseksi. He ovat sellaisia, jotka voi tiputtaa lähes mihin maailman kolkkaan tahansa, ja eipä aikaakaan kun heillä on jo liuta ystäviä ympärillään.

Suomessa on paljon hyvin koulutettuja ja ystävällisiä ihmisiä. Meillä on aito mahdollisuus pärjätä maailmalla. Ujouden väistyessä voitamme sieluja suorilla eleillämme sekä empatiakyvyllä.

Kaksi vinkkiä empaattisuuteen

Kuuntelin autopesussa YLE PUHEtta, jossa jääkiekkomaajoukkueen nykyinen päävalmentaja Kari Jalonen kertoi valmennuskokemuksistaan Venäjällä. Siellä olet aina rahakkaan johdon juoksupoika, todellinen alainen, jolle voidaan kaataa kaikki paska niskaan, jopa syyttä. Karaisi kuulemma.

Se kuitenkin jäi mieleen, mitä Kari sanoi tekevänsä ensimmäisenä, kun tapaa esim. kotimaisia päävalmentajia. Hän ottaa toisella kädellä olkapäästä kiinni ja kysyy:

Miten sinä voit?

Päätin ottaa sen suoraan käyttööni. Kuinka usein minultakin kysytään ensimmäiseksi: Mites töissä? Miten työt? Eikö empatia ja välittäminen toisesta suorastaan vaadi kysymään ihmistä sisältä: Miten voit? Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.

Toinen iso asia on kiittäminen. Muistan 15 vuoden digityöstäni n. viisi aitoa kiitosta asiakkailta. Projekteja kuitenkin lienee tuhat tehtynä. 0,05% työstäni on kiitetty ääneen.

Itse muistan kiittää koko ajan enemmän. Jopa pienestä kanssatekijän palveluksesta voi sanoa sen kiitoksen.

Kiitos ei kulu.