Artikkelit

Huhhuh. Samalla kun olemme hyppineet silmäpusseillamme narua, olemme saaneet hurjasti aikaankin.

Pia vääntää 500m2:n myymälätilaan ihan kaikki matskut, pienemmistä tarroista työhuppareiden kautta lipputangon lippuihin. Itse sain 1. version sivustosta auki tänään. 

Kaikki turha pois

Kevyellä, osin humoristisellakin tekstityylillä, josta tulee Boksishopin linja, tuodaan vain olennaiset asiat esiin. Ja koska myymälä on kesken, ainakin muutaman viikon, emme esittele sitä työtä vielä.

Boksishopissa pääsee toteuttamaan vuosien unelmaani, avoimuutta. Kaikki tullaan kertomaan todella rehellisesti, kun omistajat uskovat linjaani.

Verkkosivuihin tulee jättimäisen iso kokonaisuus seuraavien kuukausien aikana, kun kaikki 30 päämiestä saavat omat sivunsa, joissa näytetään jokaiselta se oma shoppi, ja jonne päämiehet voivat julkaista omat kuukausittaiset tarjoustuotteensa. Mutta sitä ei ehdi edes miettiä vielä.

WordPress oli tietenkin valintamme sivujen tekniseen taittamiseen ja rakennusalustaksi. Työ jatkuu.

Facebook– ja Instasivut ovat myös jo auki. Niitä hoidamme myös. Twitteristä olen kaavaillut asiakaspalvelukanavaa, mutta sen tehokkaaseen toimintaan ei vielä ole resursseja.

  • Asiakas: Boksishop / Partia Group
  • Vuosisopimusasiakas
  • Työn kesto: Vuosia. Verkkosivuston osalta n. 6 kuukautta. Tämä versio 3-4 viikkoa.

Kevät tulee, ja niin tulee Boksishopkin!

 

iPhonella.

Etusivua.

Tässä vuosien saatossa on tullut tehtyä yhteistyötä kymmenien pienten ja suurempien yrittäjien sekä yritysten kanssa. Edellytys hyvälle yhteistyölle on se, että molemmat luottavat toisiinsa, muuten homma ei tule toimimaan. Itse sitoudun asiakkaaseen vähän liiankin syvälle, varsinkin silloin, jos asiakkaan tuote/ palvelu on sellainen mihin itsekin uskon.

En tiedä onko lama-Suomen merkki, mutta parin viime vuoden aikana on tullut vastaan myös yrittäjiä, jotka sortuvat lopulta pahimpaan miinaan:

Asiakas tekee hurjasti itse, missä ei sinällään ole vikaa, mutta siinä on, että se tekeminen on väärää. Annetaan omille asiakkaille väärää, tylsää tai ohiampuvaa viestiä ja liiankin ”tee-se-itse” -tyylillä. Lisäksi säästetään väärässä paikassa, vääristä asioista.

Asiakkaan asiakkaille toiminta saattaa silloin näkyä häröilynä, haulikolla räiskimiseltä – epätoivolta. Siitä merkkinä on usein hiljaisuus: Tuote/ palvelu ei mene kaupaksi. Varsinkin aloittavat yrittäjät ovat kärsimättömiä – sellainen olin itsekin. Uskotaan yli omaan tuotteeseen ja tehdään sataa asiaa samanaikaisesti.

Hätäilystä seuraa yleensä se, ettei kauppa käy. Siitä taas se, että kulut vedetään ihan nolliin, jolloin ne muutamatkin ostajat kaikkoavat. Homma loppuu, ennen alkamistaan.

Varsinkin uuden tuotteen ja palvelun lanseerauksessa pitäisi olla kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Alkutoimet pitäisi suunnitella ja toteuttaa huolella. Yhdessä suunniteltua ”runkokäsikirjoitusta” pitäisi seurata tarkasti. Kun oppii mitä, mistä ja miten asiakkaat palvelunsa haluavat, voidaan alkaa taivuttaa tuotantoa ja toimia eri suuntiin.

Thaimaa on parhaimmillaan ihmeellinen maa ja ihmiset aivan uskomattomia. Tässä taas yksi tarina siitä.

alisons_jeep

Meillä on Hua Hinissa skotlantilainen ystävä, Alison. Hän on elämässään menestynyt yrittäjä, ja on siksi hankkinut todella mukavan asunnon myös täältä, sekä erittäin coolin auton. Alison osti itselleen täydellisesti entisöidyn ja automaattivaihteiseksi muunnetun, vanhan amerikkalaissotilaiden jättämän Jeepin (kuvassa).

Tässä viikko+ sitten hän ajeli kaupungin ulkopuolella, kun Jeeppi päätti matkansa oikein kunnon rysäykseen. Auto simahti tien poskeen ja aurinkokin oli jo putoamassa mailleen. Ulkomaalaisena naisena voi olla aika orpo olo thaimaalaisen tien poskessa, himmenevässä valossa.

Vaan eipä kulunut kuin minuutti, niin paikalle pysähtyi paikallinen mies mopoineen. Mies selitti heikohkolla englannilla, että 90% varmuudella vaihdeakseli oli pamahtanut poikki, mutta ”no hätä”, hän kyllä voisi auttaa .. ehkä? Mitäs siinä toisaalta muutakaan voisi tehdä, kuin luottaa täysin ulkopuoliseen? Ongelma oli löytää Jeepin vaihdeakselia käytettynä, ehjänä JA automaattivaihteiseksi muunneltuna, koska moisia ei täällä ole kuin yhden käden sormille.

Niinpä Alison ojensi Jeeppinsä avaimet täysin tuntemattomalle thaimiehelle ja selitti missä hän asuu…saamatta täyttä varmuutta edes siitä, ymmärsikö mies paikkaa?

Avaimet annettuaan ja saatuaan Tuk Tukin (paikallinen avotaksi) vauhdista, Alison vasta ”heräsi” ja kauhisteli mitä tuli tehtyä. Hän ei todennäköisesti näkisi rakasta koslaansa enää koskaan?

Vaan kului vajaa vuorokausi, niin Alisonin kotiportilta vartija jo soitteli ja huhuili häntä paikalle. Täällä olisi kuulemma hänen autonsa?

Alison pyysi vartijaa päästämään miehet (kyllä, nyt kaksi) pihaan, ja sieltä ylös mäkeä puksuttikin taas täysin kunnossa oleva Jeeppi. Miehet olivat metsästäneet yöllä tarvittavan akselin jostakin, hakeneet sen, vaihtaneet sen aamulla, ja kaiken lisäksi vaihtaneet myös öljyt, tulpat ja suodattimet, koska ne olivat kuulemma vaihdon tarpeessa.

Alison kysyi kavereilta, että paljonkohan hän nyt sitten olisi kaikesta velkaa? Mies hetken kakisteli ja sanoi sitten, että olisiko yötöistä ja muista vaivoista osineen 5000 bahtia liikaa? Summa oli n. 125 euroa.

Onnellinen skottinainen maksoi summan ja vähän vielä tippiäkin päälle, kiitteli vuolaasti paikalliseen tapaan, ja päätään pyöritellen palasi kotiinsa. Skotlannissa ja Suomessa auto olisi ollut korjaamolla kuukauden ja korjaus olisi maksanut enemmän kuin auto.

Tämäkin kaveri käyttää käsiensä lisäksi aivoaan.

Tämäkin kaveri käyttää käsiensä lisäksi aivoaan.

Omalla alallamme on vuosikausia menty uuden ja perinteisen markkinoinnin rajavedoilla. Nyt sitä ei enää ole, vaan asiakas haluaa mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se edellyttää kokeneita, uteliaita ja avarakatseisia aivoja.

Viidakkorummustamme on seitsemän vuotta ostettu käsiä, eli mahdollisimman halpaa teknistä apua.

Pikku Apuri -nimikkeellä toimin puolestaan vain aivoina. Vaikka kuinka olen koittanut, mainostoimistot tai muut suorassa asiakasyhteydessä olevat yritykset eivät ole suostuneet ostamaan sitä kohtaa ruumiista, sillä se on heidän työtään. Sitä ei uskalleta antaa ulos. Se mitä en siis ole saanut myytyä, on luottamus. Siksi Apurilla on ollut vain suoria asiakkaita.

Teknistä halpatyövoimaa on maapallo piukassa. Jos vain sitä meiltäkin halutaan, ei enää kiinnosta olla mukana siinä laukassa. Olen liian kokenut ja kunnianhimoinen siihen, että joku haluaa vain käsiäni.

En tiedä sitten mitä pitäisi tehdä, että yritykset uskaltaisivat ostaa luottamusta. Luottamuksen takaahan löytyy aina pelko. Jos ”ulkopuolinen” tekeekin jotain paremmin kuin me?

Siksi täällä Thaimaassa on nyt kivaa toimia ja yrittää. Täällä uskalletaan ostaa uusia ajatuksia. Ja toisin kuin Suomessa, täällä on nyt kova nousubuumi, ja yritykset hakevat uutta – kaikilla tasoilla.

Siitä tulee hyvä olo, kun ihmiset arvostavat osaamista eivätkä vain juokse halvimman hinnan perässä. Ja jos on hyvä olo, kaikki tuntuu paremmalta. Miksi siis jämähtäisi sellaiseen muottiin mitä ei halua olla?

Pikku Apuri