Artikkelit

On elämä kummaa. Kouluttaudutaan ja tehdään hulluna töitä. Iso osa rahasta pistetään kulutukseen, koska luullaan että niin kuuluu tehdä. Sitten eräänä päivänä ymmärtää (tai ei ymmärrä), että mikään tavara ei tuonutkaan mitään, kokemukset toivat.

Työpäivän päätteeksi innostuimme Piuskin kanssa tyhjentämään yläkertamme ”hobittikolon”. Ajateltiin ottaa sekin parempaan käyttöön siirtämällä Piuskin työpiste sinne. Kun molemmat työskentelemme samassa ”kuutiossa”, niin molemmat saavat siten hieman rauhaa.

Tuntien raijaamisen tuloksena lähtee Priuksellinen kamaa torpalle, samanmoinen roskiin ja lahjoitukseen. Mistä tuota rompetta riittää?

Nykyään tulee paras olo siitä, kun voi luopua tavaroistaan. Vielä paremman olon saa, kun voi antaa hyvää, mutta itselle turhaa tavaraa sellaiselle, joka aidosti sitä tarvitsee ja jopa innostuu moisesta. Nörttikielellä sanottuna olo on yhtä puhdas kuin kovalevyn defragmennoinnin jälkeen.

Muuten, Torista löytyy siivoamisen jälkeen myös muutamia parempia romppeita (taulu, leviksiä, Sennheiserin langattomat kuulokkeetPatagonian takki jne.), jos kiinnostaa?

T-paidat kiertoon myös

Emme halua torpallekaan turhaa rojua, joten aina kun sinne jotain vie, sieltä pitää lähteä lahjoitukseen ja kaatikselle vähintään sama määrä.

Tällä kertaa teen vielä niin, että otan torpalle kuskaamistani t-paidoista – miehillä niitä riittää – kasan mukaani joulukuun vaellusreissulle. Ne ovat jo ns. worn wear -mallia. Reissun päätteeksi voi sitten kipata paidat roskakoriin, ennen lentoa takaisin.

Sipilän hallitukselle kysymys

Vain kasvu voi meidät pelastaa -porukalle haluaisin esittää lopuksi yhden kysymyksen:

Mitä meidän pitäisi ostaa, jotta kulutusyhteiskunta jatkaisi pyörimistään ja ikuisen kasvun oxymoron nykisi vielä inan eteenpäin, kun kaikkea on jo nyt aivan liikaa?

Eikö olisi parempi kehittää kestävämpi yhteiskuntamalli?

 

 

Länsimaissa olemme saaneet vuosikymmeniä keikkua maailmankehityksen kärjessä. Monelle se on taannut hyvän taloudellisen tilanteen ja isot talot. Kun talokin on ylitäytetty halpatavaroilla ja -vaatteilla, tai se on menetetty pankille, ei ole oikein muuta suuntaa kuin jonkinasteinen minimalismi, joka KonMareineen tuntuu nyt olevan se suurin muotivillitys hyväosaisten parissa.

Pari vuotta vanha dokumentti aiheesta löytyy nyt Netflixistä:

Minimalismiin sekoittuu vahvasti myös pankkikriisin jälkiaalto. Varsinkin Yhdysvalloissa on vallallaan ns. minitalo-buumi, jossa entiset (ja pysyvät) asuntovelalliset saivat tarpeekseen oravanpyörästä, jossa pitää tehdä vain töitä maksaakseen velkansa. Monet minitalolliset ovat myös halunneet irti valtion ja yritysten verkosta, jolloin syntyi off the grid -liike. Siihen taas ovat liittyneet myös ne, jotka pelkäävät kaikkea, aurinkopurkauksista sähkömagneettisen pulssin kautta kolmanteen maailmansotaan.

Omavaraisuutta kohti

Kun ajatellaan nyt realistisemmin eteenpäin samalla kurkkien lähihistoriaan, on helppo nähdä kaiken kallistuvan. Hullu pörssivetoinen talous ja ilmastonmuutokset tulevat vain kiihdyttämään suuntaa, jossa kaikki kulut nousevat: sähkö, varsinkin sen siirto taloihin, puhdas vesi, sen kulkeminen, jätehuolto, lämmitys jne. Kaikki nousevat hurjaa tahtia. Se tarkoittaa sitä, että asunnon osto on vasta alkusoittoa.

Asuminen maksaa kohta niin paljon, ettei monella ole enää varaa tai ei vain yksinkertaisesti suostu enää monasti moraalittomien yritysten talutushihnaan.

Käyttöenergiakin haltuun

Kun energiankin saa jo itse kaapattua, monella on aito mahdollisuus olla omavaraisempi. Mihin muuhun yleiskehitys johtaa kuin siihen, että halutaan ottaa elämä paremmin omaan haltuun. Aurinkoenergian saa kohta paremmin varastoitua, alkaa se suuri aalto. Vielä nyt on tarjolla kalliita ensikeinoja, Teslan Powerwall ja Sonnenbatterie, mutta kohta markkinat ovat pullollaan vaihtoehtoja, aivan kuten kävi paneeliteknologiassa vuosia aiemmin.

Suomessa haasteena ovat lyhenevät ja aina leudommaksi tulevat talvikuukaudet, joihin sähköä tarvitaan muualta kuin taivaalta.

Omavarainen talo kaukana palveluista?

Maailmanlaajuinen trendi on kuitenkin kaupungistuminen. Siellä ovat palvelut ja työt. Nyt soteuudistus vie Suomesta terveydenhoidonkin suurkeskuksiin.

Olemme siis kaksijakoisessa tilanteessa: Edullinen tontti, talo ja omavaraisuus on mahdollista vain palveluiden ulkopuolella. Kaupungeissa, missä palvelut ovat, kallistuvat sekä asuntojen hinnat että itse asuminen.

Kumman valitset?