Artikkelit

Enkä tarkoita fyysistä, vaan henkistä kuntoa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavampaa on kannustaa muita löytämään itsensä ja oikeaa tekemistä josta nauttii.

Vaan kymmenen+ vuotta sosiaalisen median eri kanavissa pyörineenä ja työtä siellä tehneenä suhdeluku on silti surullinen:

Vain joka kymmenes huomioi toisen hyvän.

Satoja erilaisia asiakasblogeja ja yli 2500 omia sellaisia kirjoittaneena tuo suhdeluku pysyy. Yhdeksälle kymmenestä on ylivoimaista kannustaa tuttua tai ystävää. Siinä meillä on suuri parantamisen vara. Eikö se vain ole hyvä, jos ympärillä menee kivasti? Silloin se saattaa tarttua sinuunkin. Saat tarmoa ja hyvää oloa, mikäli olet itsetunnoltasi ja asenteeltasi kunnossa.

Vaan olen kuullut hurjia juttuja, varsinkin ns. Varsinaisen Suomen alueelta, jossa naapurin aidan takana kytätään, jos pihaan on ilmestynyt uusi auto tai traktori, niin ”siltä ei sitten varmaan osteta mitään”. Aika harva meidänkään alan toimijoista kannustaa toistaan. Kyräilyä kyllä riittää.

On mahtavaa myöntää ja elää mukana, kun lähes samalla kentällä työtään tekevät pärjäävät hienosti. Taisteen menoa on huikeaa katsella vuodesta toiseen, samoin Aucorin kollegoiden.

Mukavuus on tärkeää

Monet hakevat vain pirun hyvää jälkeä, vaikka tekijät olisivatkin täysiä kusipäitä.

Maksetaan maltaita ja tapellaan itsepäisten besserwissereiden kanssa 20€:n sashimirullat suussa.

Itse tykkään mukavista ammattilaisista. Siksi hieman omien tekojen vierestä Kui Designille toivon lisää kauppaa ja Simeliuksen pariskunnalle, Twistedille sekä Valotuksen J-P:lle paljon kivaa kuvattavaa. Veli-Jaakko on niin mukava mies, että enemmän saisi hällekin työtä tulla. Groundin sakilla käsittääkseni meneekin hyvin, mutta kaikkea parasta myös niin mukaville.

Ja kun vielä lavennetaan, niin iso kehu menee Laivurinkadun asuntomme alakertaan, KopioNiinin Seijalle, joka hoitaa kaikki pikatilaukset aina hymy asenteessaan. Samoin tekee Herr Holmström Mainoskohosta.

Muitakin toki Turun alueelta löytyy, mutta jääkööt seuraavaan postiin.

Pistetäänkö mukavien rinki kiertämään? Eiköhän silloin tartu kivoja asiakkaita itse kunkin hihataipeeseen?

Jos johonkin ihmiseen tässä maailmassa voi eniten vaikuttaa, se on oma itse. Siksi oman mielen ymmärtäminen, myötätuntoisuuden löytäminen ja itsensä viisas ohjaaminen ovat mitä tärkeimpiä tehtäviä ihmiselämässä. Ja mitä paremmin itseään käsittää, sitä sujuvampia ihmissuhteitakin osaa rakentaa. – Maaret Kallio

Kivaa uutta vuotta ja tee vain mukavien kanssa hommia vuonna 2018.

Jukka Relander avasi viikolla Vihreiden perustulomallia ja siitä sitten myöhemmin selityksen.

Screenshot 2014-11-26 14.19.36

Kannatan perustulomallia ja olen puoluesitoutumaton. Kaikista puolueista löytyy hyvää ja huonoa.

Yksi perustulon suosituimmista ”vasta-argumenteista” kuuluu: Kyllä työstä pitää ihmisen palkkansa saada jatkossakin. Konservatiivien heitto on perinteisen lepsu, sellainen: ”tyttö, tulehan pois sieltä minkkitarhasta mellastamasta” -tyyppinen. Yleensä lausujalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä byrokratia- ja alemmuusrumbasta, mihin työtön ihminen Suomessa joutuu. Työnteosta ja yrittelijäisyydestä rangaistaan monin eri tavoin.

Perustulo on ainoa riittävän iso muutos Suomen nykytilaan, jos saadaan iso asia muutettua sitä ennen: Säästöjä saadaksemme, pitää yhdistää valtion eri byrokratiainstanssit (Työvoimatoimistot, Elyt, Kelat, jne.) yhdelle luukulle ja samaan tietokantaan. Eli purettua 90% noista rakenteista ja kuluista. Ei moisen urakan luulisi ”Suomen it-taloilta” kestävän kymmentäkään vuotta ja varmasti päästään alle miljardin kustannuksilla?

Ns. lisäturva-asia pitää myös ratkaista, eritoten asumistukien osalta. Pääkaupunkiseudullahan työtön voi saada yli tuhannen euron kuukausittaisen yhteistuen, koska asumisen hinta siellä on niin päätön. Siihen tulevaisuuden Suomella ei ole enää varaa.

Jos nämä ratkaistaan, perutulomallissa ei ole kuin hyvää.

Perustulo kannustaa tekemään työtä, toisin kuin nykymalli, joka kannustaa välttämään työn tekemistä.

Intohimoyrittäminen

Malli mahdollistaisi myös sen, että voisi yrittää perusturvan päälle mitä oikeasti haluaa. Se siis kannustaisi myös intohimoiseen yrittäjyyteen, toisin kuin nykymalli, jossa mitään turvaa ei ole. Hyppy yrittäjäksi rikkoo koko turvaverkon, jopa yrittäjän puolison alta.

Intohimoyrittäminen on sellaista, jota ihminen jaksaa tehdä pitkään. Se antaa virtaa muuhunkin elämään, ja voi työllistää lukuisia muita intohimon imussa. Se on usein sitä, miksi yrittäjä on elämään tuotu.

On muuten uskomatonta, kuinka Suomessa vieläkin rankaistaan työnteosta ja yrittämisestä, vaikka kuuluisi kannustaa ja kannattaa?

Lukekaa vaikka todisteeksi valmistuneen nuoren kolumni TS:sta. Halusin muuttaa täältä taas pois.

Pikku Apuri

Ammattini takia olen aktiivinen sosiaalisen median kanavissa. Viime aikoina on tullut huomattua jonkinlainen trendi. Kun päämediat suoltavat ulos pelkkää pahaa oloa, eli negatiivista uutisointia, on osa ihmisistä alkanut postittamaan ja vaatimaan vain kivoja ja positiivisia juttuja. Voisiko trendiä sanoa Cheekismiksi?

Suuren veden takana vain positiivista uutisointia harjoittava Upworthy keräsi ensimmäisen vuotensa aikana huimat 22 miljoonaa lukijaa. Suomessa ei silti taida väkeä riittää vastaavaan palveluun?

Saavutan nyt 1000 blogipostin rajan.

Vuodesta 2005 aloitettu aktiivinen bloggaaminen on johtanut siihen, että meillä on omia asiakkaita. Google kun löytää noiden 1000 postin asiasanoja melko tehokkaasti. Valtaosa asiakkaistamme tuleekin verkosta. Mutta se siis vaati kahdeksan vuotta aktiivista kirjoittamista. Useimmat yritykset ohittavat oman markkinointityön rahalla – mainoksin.

Jos haluaa hyväksi golffariksi, ei tarvitse lyödä kuin miljoona palloa. (kaverimme ja golf pro, Mark Roast)

 

1470022_10152037360396605_1868391708_n

Olen myös tieteen seuraaja ja ystävä, ja sillä saralla ei helppoja vastauksia ole. On vain epäkohta tai väite, jota sitten aletaan vänkäämään suuntaansa. Prosessi on jatkuva, kunnes saavutetaan pitävä näyte useammasta lähteestä ja vertaistutkimuksin. Ja senkin jälkeen prosessi jatkuu.

Olen myös sitä mieltä, että kaikki epäkohdat pitää nostaa esiin, olkoonkin huonoja, koska siten ne oikenevat (vertaa case: KEVA juuri nyt). Negatiivisuus ilman ratkaisuehdotuksia on kuitenkin vain pahan olon rummutusta.

Välinpitämättömyyttä ja taputtajat

Työmme puolesta kirjoitan auki normaalisti arkoja ja piilossa pysyviäkin asioita, kuten esim. yrityksemme tulostietoja ja niiden taustoja. Ne keräävät hyvin paljon lukijoita, mutta vain murto-osa lukijoista kertoo niistä julkisesti pitävänsä (tykkäämiset), saatika kommentoi julkaisua.

Suurelle osalle vierusyritykseen liittyvät kirjoitukset vaativat henkisen kynnyksen ylitystä.

Kynnykset monistuvat ja alkaa kierre. En osallistu hänenkään yrityksensä asioihin, enkä tue – kuin alamäessä.

Välinpitämättömyys syö jokaisen tuloja.

Toisaalta, ihminen on juuri sellainen digimedian ulkopuolellakin. Naapurin auto-ostos vie talouttamme eteenpäin ja perheet vararikkoon.

Yleensä hyvää työtä tekevät saavat asiakkaita. Vaikkei niistä avoimesti kerrotakaan, niin tuleville asiakkaille kerskutaan niin, että Keynotet ja Powerpointit ovat haljeta liitoksistaan. Muistan hyvin vielä vanhaa työuraani. Yleisin lause taisi olla: ”Tehdään me yhdelle isolle matkapuhelinvalmistajallekin töitä. Nimeä emme vaan saa mainita”. Noin sanoivat kaikki media-alan yritykset 90- ja 00-luvulla. Ja töitä tuli, kunnes matkapuhelimet meni.

Pikku Apuri