Artikkelit

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä?

Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä.

Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin.

Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä.

Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme?

Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä.

Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

Alf kirjoittaa asiasta, josta itsekin olen kirjoitellut vuosia – tuloksetta.

Olisin valmis kapinajoukkoihin heti. Olen vaatinut kauan, että pienyrittäjien turvaverkko sekä eläkemaksut pitäisi saattaa EDES palkansaajien tasolle. Kuka lähtee kanssani linnaan siitä vakaumuksesta?

YRITTÄJIEN KAPINA

Jopa meidän kovin monimutkaisessa maailmassa on asioita, jotka ovat varsin yksinkertaisia. Kuten se, että jos kesä on lämmin, kuluu enemmän jätskiä ja kaljaa. Tai se, että jos maassa on paljon nuoria ilman töitä tai tulevaisuudennäkymiä, siitä ei hyvää seuraa. Niin, tai se, että talous ilman yrittäjiä ei kovin kauaa pyöri.

Kaikki kaikkialla tietävät, että yrittäjät ovat keskeisiä jokaisen maan taloudelle. Tosiasia on, että jopa Pohjois-Koreassa, maassa, jossa vähän aikaa sitten kävin opettamassa luovuutta ja innovaatio-ajattelua, tämä on sisäistetty. Maailman sulkeutunein maa, jossa vieläkin uskotaan puhtaaseen kommunismiin ja suuren johtajan jumaluuteen, on tänään valmis hyväksymään, että yrittäjyys on tarpeellinen osa talouden toimintaa. Juu, rajoituksin ja valvottuna, mutta silti. Aikamoista.

Kun tätä miettii ja keskustelua kuuntelee, voisi kuvitella, että esimerkiksi Suomessa yrittäjyys olisi jo varsin kunnioitettu toimi – sellainen, jota viranomaiset kovasti yrittävät suojata ongelmilta ja vaivalta, jopa sellainen, joka on saavuttanut yhteiskunnassa erityisaseman. Silti tämä ei ole nyky-Suomen yrittäjän kokemus.

Puhuessani yrittäjien kanssa he puhuvat ennemmin turvattomuudesta, viranomaisten kyykyttämisestä, siitä, miten yrityksen velat voivat jäädä yrittäjän riippakiveksi vuosikymmeniksi. Välillä keskustelu käy suorastaan katkeraksi. Kapinastakin puhutaan.

Tämä viimeinen onkin aika jännä. Yrittäjien kapina, eli se, että riskejä ottamalla arvoa ja työpaikkoja luovat nousisivat puolustamaan oikeuksiaan tai suorastaan kieltäytyisivät osallistumasta yhteiskunnan toimiin, on kutkuttava idea, jolla on pitkä historia. Ja me pidämme kapinahengistä, aidosti pidämme. Vallankumosromantiikka voi olla lapsellista, mutta silti…

Kysymys kuuluu: Miksei tätä ole jo tapahtunut? Mikseivät yrittäjät kapinoi kyykyttämistä ja kyttäämistä vastaan? Mikseivät yrittäjät ole onnistuneet muodostamaan aidosti vahvaa yhteistä liikettä?

Nyt joku sanonee, että onhan noita. EK, EVA, Suomen Yrittäjät, muun muassa. Näiden kiinnostuksen kohteina on harvemmin ollut ylivelkaantunut pienyrittäjä tai muut rivijäsenet. Ja juuri tässä piilee yrittäjyyden kapinan pulma.

Kapinaan vaaditaan ryhmä, joka kapinoi, ja tämä ryhmä tarvitsee kokemuksen siitä, että he ovat samalla asialla. Vaikka puhumme yrittäjistä yhtenä ryhmänä, heidän kokemuksensa ovat laidasta laitaan ja heidän asemansa varsin moninaiset. Jos haluaa lainata Marxia, ja miksikäs ei, yrittäjillä ei ole luokkatietoisuutta.

Monet yrittäjät pärjäävät tänäänkin Suomessa varsin hyvin. He eivät kapinaa kaipaa, ja tästä syystä he harvemmin taistelevat vähemmän menestyneiden puolesta, eivätkä jälkimmäiset koe, että heillä olisi yhteistä rintamaa menestyjien kanssa. Tälläisessä tilanteessa kapina on varsin vaikeasti toteutettavissa.

Tämä on sääli, koska yrittäjien kapina, sellainen, joka ajaisi ennen kaikkea näistä heikoimpien asemaa eteenpäin, olisi varsin hieno asia. Tänään Suomessa pelkkä Y-tunnus voi viedä työttömyysturvan, pelkkä toive mahdollisuudelle tehdä elämälleen jotain sosiaaliturvan. Eikä tämä ole oikein.

Meillä on liikaa yrittäjiä elinikäisessä velkavankeudessa. Meillä on liikaa nuoria, jotka syrjäytyvät, koska heidän vanhempansa yrittäjyys ajaa heidät heikompaan asemaan. Meillä on liikaa kauniita tarinoita menestyneistä yrittäjistä ja liian vähän ymmärrystä yrittäjyyden kurjia kohtaan.

Kirjoittaja on liiketaloustieteen professori Åbo Akademissa.

Joudun kuulemaan ja lukemaan useita kertoja päivässä, miten nyt joku kaiken kattava ihmemaasopimus syntyy tai ei synny. Syynä sen syntymiseen tai syntymättömyyteen on aina joku KGB tai muu kirjainyhdistelmä. Tiistaina on EK poikkiteloin, torstaina AKAVA, muina päivinä AKT jne.

osa MEISTÄ elää edelleen kansakouluajan säännöillä?

Yrittäjä tekee työnsä jos niitä on. Jos töitä on, saa ehkä palkkaa sinä kuukautena. Jos on hyvä siinä mitä tekee, ja on suhteita sekä markkinointikykyjä, töitä voi olla muutamaksi kuukaudeksi jonossa. Voi olettaa, että saa palkkaa jopa maaliskuulle asti?

Muualla Suomessa syntyy poru, jos palkka nouseekin vain 70 senttiä huhtikuusta 2017 eteenpäin. Kuinka sekaisin te olette?

Maksan kaikesta enemmän valtiolle kuin työntekijä. Enkä koskaan rikastu työlläni. Toivon, että saan siitä pienen palkan vielä jatkossakin. Sitä varten minun on opiskeltava ja ahmittava uutta joka päivä. Se on se standardi. Näin toimien ehkä saan toiminnalleni tulevaisuuden?

Tuntuu siltä, että elän ulkopuolella, vaikka meitä samanlaisia on lähes 300 000. Olemme suurin ”ammattiliitoista” Suomessa, mutta meillä ei ole liittoa.

Meillä ei ole kuin oma pää, joka pitää eduistamme kiinni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Valtio kuppaa meiltä joka vuosi lisää, muttei anna juurikaan mitään. Onneksi tästä tykkää.

Taitaa kaikessa työkeskustelussa unohtua yksi asia: ihminen.

Itsellä oli kiireviikko: Tein pikkuyrityksillemme hurjasti lisää kauppaa, eli saimme paljon lisää töitä. Lisäksi sain niitä töitä paljon eteenpäin.

Ts. sain aikaan paljon ja sain siitä myös asiakkailta kehuja. Lisäksi pyydettiin paikallislehdestä vielä kirjoittamaan kolumni siitä, miten Suomi saadaan nousuun (mikroyrittäjän näkökulmasta). Tein jo senkin, mutta julkaisu on vasta viikon päästä.

Oloni on loistava. Se ei juurikaan voisi olla parempi. Ja siihen ei siis vaadita hallitusta, EK:a kuin SAK:kään. Siihen vaadittiin:

  • Onnistumisia
  • Ahkeraa työntekoa
  • Kiittämisiä: ”Onpa hienot sivut!”, ”Hyvä kirjoitus!”, ”Upeaa, että löysimme sinut yhteistyökumppaniksi!”

Ihminen kaipaa onnistumisen tunnetta ja julkista paijausta työstään. Sitten hän on onnellinen, vaikka palkastakin vietäisiin osa. Niin yksinkertaista tämä työnteko on.

Pikku Apuri

Tästä tulikin näemmä poliittinen trilogia.

Ensin pohdin, miten voimattomalta juuri nyt tuntuu nykypäätöksentekijöiden alla. Sitten oli pakko tarttua isoa puhinaa yhteisöllisessä ATK:ssa aiheuttaneeseen ”Muuttakaa täältä pois” -Uuden Suomen kolumniin. Nyt tartun siihen, mitä vanhempi sukupolvi on tolkuttanut meille aina: ”Menkää ja muuttakaa itse asioita”.

Kerron miksi se ei onnistu – ainakaan politiikan keinoin (omaa maailmaahan jo muutan mm. näiden blogien avulla).

Puolueen valitseminen

En usko että olen yksin tätä mieltä. En löydä yhtään puoluetta Suomesta, johon voisin kuvitella liittyväni. Voisin toki poimia kaikista parhaat palat, muttei se ole mahdollista.

Suurin tyhmyys, mitä puoleisiin tulee, on niiden jämähtäneisyys joskus sovittuihin arvoihin, tapoihin ja käsityksiin.

Olen tieteen fani ja seuraaja. Tieteessä on harvoin pitkää aikaa, jossa todistettu totuus pääsee olemaan vallassa (suhteellisuusteoria nyt on yksi sellainen). Tieteen saralla todistetaan aina uutta, kinataan ja keskustellaan, kunnes todistuksien taakan edessä vanhan on pakko taipua.

Politiikassa tehdään ja toimitaan usein ”kuten on ennenkin tehty ja toimittu”.

Uskontoyhteisöjä ja koko muuta maailmaa kohautti muutama vuosi sitten Dalai Laman tokaisu, jossa hän sanoi buddhalaisuuden kyllä muuttavan käytäntöjään ja tapojaan, mikäli tieteessä todistetaan asioita uusiksi. Miettikää kuinka iso juttu?

Takkia puolueet kyllä kääntävät, eli syövät lupauksensa yksittäisissä asioissa aina ennen vaaleja ja niiden jälkeen!

Jämähtäneisyyden ja sanojen syömisen yhdistelmän takia äänestysprosentit edelleen laskevat ja suuri osa nuoremmista on lopetanut kokonaan shown seuraamisen.

Lisäksi on käsitys (ei tieto), että sitoutumaton yksilö ei juuri vaalilaskentatavoista ja demokratian prosesseista johtuen pääse vaikuttamaan mihinkään, vaikka pääsisikin läpi. Puoluekurin typeryys on 3. este, mutta oma lähtö edes ehdokkaaksi torppautuu jo 1. kohtaan.

TOIMIIKO DEMOKRATIA ENÄÄ?

Toimiiko Suomessa edes nykyisenlainen demokratia?Pitäisikö poliittisen päätöksenteon prosesseja kehittää paremmin nykymaailmaan sopivaksi?

Vaikuttaa usein siltä, että esim. EK:n tai muun merkittävän taustajärjestön sanomiset ohjaavat toimia liikaa. Lisäksi suuryrityksillä on Suomessakin jo hirvittävä valta. Yrittäjänä katsoo surullisin silmin, miten pienempiä kuristetaan hengiltä suurten määrätessä laulun.

Ei saisi antaa toivottomuudelle valtaa, mutta siltä on tuntunut jo tovin.

Parhaan kaverini kanssa olemme kyllä usein pohtineet, pitäisikö perustaa kauan sitten ideoimamme puolue? Se kyllä olisi taatusti jotain uutta ja muuta.

Pikku Apuri