>

>Odotin mielenkiinnolla millaiset ideat Googlen jättikisassa valitaan kymmenen kärkeen. En tiedä teistä muista, mutta minusta nuo vaikuttavat vähän … yleisvaljuilta?

>Olen seurannut kaupunkimme toriparkkiasiaa alusta asti, ja tutkaillut sitä ”molemmilta puolilta”. Isäni on vieläkin keskusta-alueen yrittäjä – kokonaista kuusi päivää, kunnes hän siirtää liikkeen pois itseltään, mutta silti perhepiiriin. Ymmärrän hyvin pienyrittäjän näkökulman asiaan. He haluavat mitä tahansa aseita automarketteja vastaan. Toriparkki voisi olla yksi sellainen. Valitettavasti voisi ei nyt riitä.

Minä, ja tuhannet muutkaan emme usko, että ihmiset ryntäisivät toriparkin takia keskustaan. Siellähän on jo puolityhjät Louhi ja muutama muu parkkihalli. Väitän, että keskustan vetovoimatekijöistä suurimmat ovat jatkossa ekologisuus, ns. eurooppalaisuus, yksityiset erikoisliikkeet sekä lähituottajien ruoka. Toriparkki on Turun suurten pelurien voimannäyte. Taas yksi asia siihen jatkumoon, jollaista Turussa on harrastettu jo vuosikymmeniä. Ei suunnitella yhdessä tai kuunnella, vaan revitään ja tehdään, oman näkökulman viitoittamana ja edun tavoittelun nimissä. Eikä se ole pätevä puolustus, että moinen toimii Kuopiossakin. On selvää, että Toriparkista on ilmastonmuutoksen ja taloudellisen laman keskellä tullut symbolinen asia meille kaikille kaupunkilaisille. Se kertoo suunnan mihin kaupunki kulkee.

Meidän pitää muuttaa elintapojamme radikaalisti seuraavien vuosien aikana, jotta saamme tämän pallomme edes jossakin kunnossa säilytettyä tuleville sukupolville. Kaupunki on sopivan kokoinen esimerkki ja kuvastin, josta näkee käytännössä, mihin me kykenemme tai emme kykene yhdessä. Se on tarpeeksi suuri ja pieni siihen. Turulla olisi nyt mahdollisuus olla kaupunkien etujoukossa näyttämässä mallia muille. Esimerkkinä: Kööpenhaminassa työmatkapyöräilyn osuus aiotaan tsempata jo hurjasta 37%:sta 50%:iin. Työ-matka-pyöräily. Ei tori-parkki.

Turulla on siis mahdollisuus. Se voisi kulttuuripääkaupunkivuotensa jatkoksi markkinoida itsensä esim. muuttamalla ydinkeskustan kokonaan autottomaksi ja rakentamalla lisää pyöräilyteitä toriparkin sijaan, muuttamalla torin ihmisten olohuoneeksi ja siitä viher-reitti täynnä katukahviloita alas jokirantaan, jne. Luoda kulttuurille, eli asukkailleen kauniin, ekologisen ja inspiroivan ilmapiirin.

Moni ei usko, että Toriparkki rakennetaan ilman kaupunkilaisten rahoja. Ei olisi ensi kerta, kun korjaus tmv. joutuisi Turkukin roponsa laittamaan. Turku on nyt köyhä kaupunki. Täytyy miettiä tarkkaan ja yh-des-sä, mitä köyhän mutta upean kaupungin kannattaa jatkossa tehdä. Emme voi enää jatkaa niin, että valtuusto toimii kumileimasimena suurille kaupallisille tahoille.

Turku voisi olla ensimmäinen aito kansalaisten kaupunki, kaupunki 2.0. Teimme runsas vuosi sitten TPS:n jääkiekolle sloganin – Joukkue Olemme Me. Sen voisi laventaa koskemaan koko Turkua – Kaupunki Olemme Me. Sillä me yhdessä on tästä lähin se voimavara ja tapa, jolla kaupunkiimme saadaan jatkossakin veronmaksajia, eli omassa kotikaupungissaan viihtyviä asukkaita, jotka kehuvat omaansa muille. Vetovoimatekijät eivät tule julistamalla tai tyhjää markkinoimalla. Ne tulevat omista teoista ja päätöksistä.

P.S. Kuluttajaliike on aloittanut boikotin liittyen toriparkkiasiaan.

>Huh. Olipa hyvä ja tyhjentävä tarina, jonka Alex Steffen kirjoitti ollessaan Kööpenhaminassa. Ehkei Pohjoismaat kuitenkaan ihan noin hyviä ole, ainakaan Suomi.

What gives me hope, what leaves me optimistic despite the general despoiling of my country, are the thousands and thousands of (mostly) young citizens who get all this. Examples of them trying to remake their cities are popping up all over the place– they’re pushing through a hostile status quo and a horrible economy like grass coming up between the sidewalk slabs; cross-pollinating through international networks, little shoots, spreading, everywhere.

Copenhagen is not a city of magicians. The people there have no secret powers. What they have is a belief in their power to work together using their city as a tool for changing their lives and transforming the world. Each new bike lane, each new windmill, each new green building, each new design, each new public art project: each builds upon the success of the last, and offers promise to the next. It’s that engaged, happy, progressive spirit that I think is Copenhagen’s real message to the world: imagine it, build it, and the world will change.

>Nyt se on todistettu.

Tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 2005, jolloin elämänarvoja määritti yksilöllisyys ja elämyshakuisuus. Nyt korostuvat paremmat ihmissuhteet, turva ja vapaus. Kaikkiaan yhdeksän kymmenestä ei ole motivoitunut tekemään lisää rahaa ja kasvua.

Demos Helsinki järjestää edellä mainittua tutkimusta laajemman keskustelutilaisuuden, ”aikapoliittisen klubin” 30.9. ja 15.10. Helsingissä. Puhujana ja alustajana on mm. Osmo Soinivaara. Tilaisuuden pohjustusta alla:

Ihmisten suhde aikaan muuttuu: työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, mutta henkilökohtaiset tavoitteemme kehittyvät vastakkaiseen suuntaan. Unelmoimme sapattivapaista, elämyksistä, emmekä tavaroista. Voimme töissä pahoin ja suoritamme viikonloppunakin. Se, mikä alkoi näkyä ensin vain kiireisimpien arjessa, on nyt suuren yleisön todellisuutta. Vaikka aika on keskeinen hyvinvointimme lähde, emme keskustele siitä politiikassa ja työssä.

Raha on yhä politiikan keskeinen jaettava hyödyke. Työehtosopimusneuvotteluissa puhutaan yhä palkoista, ei ajasta. Politiikan kulmapöytiä dominoivat verot, leikkaukset ja erilaiset rahalliset tuet. Modernin politiikan kieli ja käsitteistö on rakentunut rahan ympärille ja vaikuttaa siihen, miten hahmotamme yhteiskuntaa, jossa elämme.

Aika, edellytyksenä yksilön työpanokselle ja aktiiviselle toiminnalle, on kuitenkin rahaa perustavanlaatuisempi tekijä.

Voisiko yksilön ja ajan suhteen muutos heijastua myös politiikkaan? Voisiko ajasta tulla politiikan keskeinen kieli, väline ja hyödyke? Pitäisikö?

>

Kannattaa ladata ja lukea tämä Finnish Business & Societyn (FIBS) jakelema ilmainen opas vastuullisen markkinoinnin saloihin. Se jos joku on oikea tie.

>

Kirjoitin aiemmin alustusta vastuullisuudesta (pienyrittäjän näkökulmasta) Viidakkorummun blogiin, mutta laajemmassa skaalassa moinen on vinhassa vauhdissa. Esim. USA:ssa, joka edelleen lienee kuluttamisen Mecca, ostamisesta on tullut poliittinen tekijä.

”We are again entering a period of social change as Americans are recalibrating our sense of what it means to be a citizen, not just through voting or volunteering but also through commerce: by what we buy. There is a new dimension to civic duty that is growing in America — it’s the idea that we can serve not only by spending time in our communities and classrooms but by spending more responsibly. We are starting to put our money where our ideals are. We are seeing the rise of the citizen consumer — and the beginnings of a responsibility revolution.” 

Tuo merkitsisi Suomessa suurten kauppaketjujen ja -keskuksien taantumista. Ihmiset alkaisivat tukea lähikauppoja, -tuottajia sekä käsityötä…eli sitä mitä jo ruohonjuuritasolla tapahtuu. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että S-etuperhe hylkäisi helppouden ja bonukset, mutta jospa S-ryhmä osaisi muuttua? Jospa siellä joku valopää osaisi jo ennakoida väistämättä eteen tulevaa muutosta? Enkä tarkoita nyt irralisen perunatarjonnan tuomista lähimaatilalta, vaan kokonaisia osastoja, josta valita vastuullista lähiruokaa esim. luonnollisen vuosikierron mukaan.

Amerikassa tunnetuin konsepti ostamisen politisoinnille on RED. Se on rikkaammille suunnattu järjestö, joka tekee merkkituotteiden kanssa yhteistyötä. Jokaisesta ostoksesta tietty prosentti menee järjestön kautta mm. Afrikan eri kohteisiin. Tuollaisessa toiminnassa on myös suuret vaaransa: Afrikka tulee ”brändätyksi jälleen väärin”, 10% lahjoitus merkkibrändiltä – onko se markkinointikulu vai todellinen keino?, jne. jne.

Aidon vastuullisuuden ja busineksen yhdistäminen ei ole helppoa, mutta hienoa että sitä jo tehdään. Itselleni läheisin moisista on Virgance, joka ainakin alkuvaiheessa tuntuu haalivan monenlaisia amerikkalaisia konsepteja sateenvarjonsa alle. Olisiko kohta jo aika Eurooppalaisen Virgancen?

Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesti rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Uskallatko vaiko et? Kestääkö toimintasi päivänvalon vai ei? Monella ei kestä.

>Yksi niistä on tietysti Esko Valtaoja. Toinen on Johan Galtung. Kolmannen sijan autuudesta kilpailee mm. filosofi Maija-Riitta Ollila. Kannattaa katsoa mm. Punaisen Langan uusintahaastattelu, ja lukea kirjojaan.

”Jo Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunnan rikkain saa olla korkeintaan neljä kertaa vauraampi kuin köyhin. Hän ajatteli, että jos tuloerot ovat valtavia, silloin kansalaisten kokema epäoikeudenmukaisuus johtaa yhteiskunnan murtumiseen”, toteaa Ollila.

>Pieni aihe. Pieni mies. Suuret aivot. Stephen Hawking puhui 9.9.2009 maailman luomisesta.

>Juh! City -lehden Vuoden Ekoteko 2009 Turussa oli Porkkanamafiamme maaliskuun tempaus. Pitänee mennä pokkaamaan palkinto gaalasta. Ja: Uutta tempausta mietitään 21.9. Kirjakahvilassa, joten tervetuloa mukaan kaikki hyväntekemiselle persot.

>

Kuvittelin sen olevan helppoa: Google käyntiin ja tilaamaan. Nimittäin mutteripannua, joka on hieno esine, halpa, ja jolla saa oivaa espressoa. Paskan marjantaimenet. Espresson valmistus tuntuu olevan pyhä asia, jonka äärelle on, pelkästään Suomessa, kirjoitettu blogi jos toinenkin. Meillä haussa oli klassinen Bialetti, mutta teräksisenä, koska meillä on induktioliesi. No kan du, totesin. Löytyy vaan moderneita, sulavalinjaisia tötteröitä.

Tunnin tonkimisen jälkeen löysin italialaisen webbikaupan, joka myi suht´tyylikästä teräspannua, joka sopii induktiolle, Stella nimeltään. Jos haluat säästää tunnin, löydät sen tästä.

Kaiken lisäksi olemme alkaneet juomaan teetä, joka on vatsalle ystävällisempää. Ihminen on.

P.S. Aiheen sivulta. On muuten yksi parhaista nimistä ikinä tämä kauppa, josta saa kahvipapuja tilata. Hasbean. Buhahahah!

>

 

Olemme muun työmme ohessa rakentaneet tukemamme Nakurun Lapset -yhdistyksen uusia verkkosivuja. Ja nyt, lanseerauksen yhteydessä haluamme kutsua sinut kummiksi, ja samalla haastamaan oman kumppaniyrityksesi mukaan tähän arvokkaaseen tehtävään.

Autat kummilastasi käymään koulua omalla vuosittaisella tukimaksullasi. Viidakkorummulta löytyy kaksi kummia, teinipoika nimeltään Kizito, joka on jo matkalla collegeen, sekä pikkutyttö Mary, joka vasta piirtelee soikeita aurinkoja.

Ole ystävällinen, ja ota sinäkin yrityksellesi, tai itsellesi kummius vastaan tästä.

Ja autathan meitä levittämään sanaa eteenpäin? Sen voit tehdä tästä.

Nakurun lapset ry on sitoutumaton pieni kansalaisjärjestö, jonka kautta tuki menee perille lyhentämättömänä Keniassa Nakurun kaupungissa elävien lasten hyväksi.

Viidakkorumpu kiittää ja toivottaa mukavaa syksyä 2009.

>Tämä teksti on taatusti luiskahtanut näppikseltäni Mari K:lle, niin on samaa puuta että! On muuten hyvää parempi koko bloginsa.

>

Amerikan suurissa kaupungeissa isot kaatuu rymisten ja pieniä innovatiivisia yrityksiä syntyy rajulla vauhdilla. Oli pakko pienistä ideoista esittelyyn Kickstarter, joka kerää aloittevan yrittäjän idealle ”seuraajia” ja tukea ihan rahankin keinoin. Todellinen crowdsourcing -sovellus siis. Pitäisikö muuttaa San Fransiscoon tai Nykiin, olisi enemmän ”henkisesti kotonaan”?

>