Yritysten pitää näyttää myös haavansa – kintsugia peliin

Olen koittanut kertoa monelle yritykselle joille teen markkinointia, että heissä pitäisi olla enemmän tartuntapintaa. Jos kaikki on koko ajan hienosti, se on huonosti.

Varsinkin kasvuyritykselle on tärkeää kertoa monipuolisesti itsestään, sillä liian kuiva tai ylihehkutettu yritys kuihtuu suuremmalla todennäköisyydellä kuin itsestään monipuolisesti kertova, rehellinen yritys. Rehellisyys on se ykkös-sana, jota pyrin monelle myymään. Yllättävän vaikeaa se y-tunnukselliselle oikeushenkilölle on. Suurin osa yrityksistä on täysiä nössöjä, jotka eivät uskalla mitään.

Torjutaan kaikki olemalla hiljaa on suomalaisyrityksen suosituin viestintävalinta.

Itse olen pitänyt omaa Pikku Apuriamme testialustana. Ei ole tyyliä mitä en olisi koittanut Apurin yli 2000 blogissa tai tuhansissa somepostauksissa. Me olemme avioparin pitämä perheyritys, niin silloin jos joskus yrityksen pitää näyttää kaikessa meiltä, hyvässä ja pahassakin. Karkeasti tulokset näyttävät, että mitä enemmän paljastan, mitä enemmän itseen sattuu se kirjoittaminen, sitä suurempi kitkapinta. Eli saamme paljon hyvää palautetta niistä kaikkein rohkeimmista ulostuloista.

Vasta nyt törmäsin linjaani kuvaavaan sanaan. Kintsugi tulee Japanista:

Näen aika heti millainen henki yrityksessä on. Onko siellä homma niin kunnossa, että voidaan vaan alkaa viestiä? 90%:lla ei ole. Ensin pitää tehdä se alkutyö: Kuka tekee, mitä ja miten tekee, missä tekee?

Jollei viestintää ja markkinointia koskevia asioita käydä rehellisesti läpi, siitä seuraa helposti se ettei tehdä mitään.

Mihin nuori ja nälkäinen työntekijä haluaa tulla töihin tai kelle ostaja on valmis antamaan rahansa: Kaikessa kaikkea hehkuttavalle, täysin hiljaiselle, tai sellaiselle yritykselle joka kertoo olevansa oma itsensä, myös vikoineen?