Seitsemän vuoden yrittäjyyden aikana yksi asia on tullut selväksi: Jos on työtä (tilauksia), olo on mahtava, aurinkoinen ja rento, töissä ja kotona. Jos ei ole, murehtii ja märehtii koko ajan.

Sekin on varmaa, ettei pienyrittäjällä ole juuri koskaan sopivasti töitä. Niitä on liian vähän tai paljon.

Itselle ei myöskään sovi ns. kasvuyrittäjyys. Työntekijöiden määrä 1-2:sta 3-4:ään lisää stressiä potenssiin 10. Jollakin on aina joku vinossa. Ellei kotona, niin sitten palkka-asiat, kateus, työmäärä, -kaveri tai liian tehoton kone. Oma työ muuttuu psykologiksi ja lasten kaitsemiseksi.

Nyt on ollut jo kaksi vuotta ihannetilanne. On mahtavaa kun työkavereina on aikuisia, tasapainoisia ihmisiä, joihin voi luottaa. Meillä on myöskin suuri määrä vapautta tehdä työtämme. Näemme toisiamme kerran viikossa, jos silloinkaan. Homma hoituu.

Harjoittelijat ja hakijat

Saan useita työharjoittelupyyntöjä sekä -hakemuksia. Valitettavasti mallissamme ei voi harjoittelijaa ottaa, koska olemme jo 50% virtuaalinen yritys. Emme siis istu toimistolla, ellei ole pakko. Harjoittelijaa kun pitää ohjata.

Uutta työntekijääkään emme ota, sillä kokemukset eivät ole olleet rohkaisevia. Lisäksi pienyrittäjälle naurettavan suuri TyEL on suuri este. Onneksi siitä olemme päässeet irti. Voi kun tuolla päättäjäringissäkin tajuttaisiin se.

Vaihtelu virkistää

Uudet työt Thaimaasta ovat auttaneet leipääntymiseen. Olen tehnyt työtäni kauan ja tiedän siitä paljon. Siksi se muuttuu välillä tylsäksi rutiiniksi. Tulee kyllästymisen vaara.

On mahtavaa tehdä töitä toiseen kotimaahan ja aloittaa yrittämistä siellä. Siinä on nyt kokonaan uutta lisätavoitetta. Samoin uudet, itse kehitetyt palvelut piristävät oloa. Siinä auttaa vuoden vaihteessa perustamamme osuuskunta EJMO.

Talvikin alkaa taittua ja aurinko valtaa taivasta. Mikäs tässä ollessa – niin kauan kuin tilauksia riittää.

Pikku Apuri

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.