Voimaharjoittelun paluu
Fiksuinta mitä olemme Piuskin kanssa tehneet vuosiin, on voimaharjoittelun uudelleen aloittaminen.
Kuntosalit jäivät vuonna 2014 kun ostimme torpan ja aloimme rempata sitä. Samaan aikaan alaselkäni vihoitteli (noidannuoli), joten halusinkin taukoa. Nyt kun torpparempat ovat ohi ja selkävaivatkin ovat jo vuosia sitten jääneet vähälle, aloitimme uudelleen kuntosalikäynnit. Kiitos Elixiassa työskentelevän tutun, saimme hyvän diilin heiltä. Jokivarren Elixia kun on n. 100m kotioveltamme. Heillä on ensiluokkaiset laitteet ja fasiliteetit.
Kuittipuhki.
Oma sarjani kestää vain tunnin, mutta sen kun on tehnyt nyt pari kuukautta, 2-3 kertaa viikossa, alkavat tuloksetkin onneksi jo näkymään. Tavoite kun on saada myös painoa 5-10% alaspäin. Pia tekee omaa sarjaansa ja hakee kiinteytystä, mutta paino ei siltä tiitiäiseltä saa kyllä enää pudota.
Lihaskunto on syystäkin noussut nyt otsikoihin. Huomaan omasta äidistäni, joka ei ole koskaan ollut liikkuja, kuntoilija, saatika voimailija, miten vaikeaa kaikki hänelle on nyt. Nousu sohvalta seisomaan ei onnistu enää ilman tukea.
Se miten huollat lihaskuntoasi nyt ja huomenna määrää sen, mitä voit tehdä ja miten pystyt toimimaan vanhempana – vai elätkö silloin enää muiden varassa.
Isäni lääkärituttu muuten kertoi elämän liikkeestä. Se on sellainen liike, jossa istut tuolille ja nouset seisomaan esim. 20 kertaa putkeen, ilman tukea. Annat reisi- ja muiden lihaksien tehdä työn. Pystythän?
Lisäksi kävelyä
Kuntosaliähkinnän vastapainoksi kävelemme joka paikkaan. Auto seisoo talvikaudet tallissa melko turhana kapistuksena. Torppakautena ajokilsoja tulee sen verran, että vuosilukema lienee jossakin 8000km:n paikkeilla. Siitä talvisaikaan ehkä 20%, (koska teemme aina talvireissun kotimaan kohteeseen) ja kesäkaudella 80%.
