Tapanani on julkaista täysillä osuvia kirjoituksia myös tämän blogin kautta. Tommin aamuinen kirjoitus omasta alastamme on sellainen.


Yhä useammin haluaisin oman äitini olevan mukana kaikissa markkinointipalavereissa mitä Suomessa pidetään. Kun hänen kalenterinsa olisi täysi, vaihtoehdoksi kävisi myös lapsi tai nuori, oikeastaan kuka hyvänsä joka ei ole missään tekemisissä liiketoiminnan ja brändien kanssa. Tiedän varmuudella, että he epäilisivät olevansa piilokamerassa, niin todellisuudesta irtaantunutta ja sekopäistä keskustelu toisinaan on.

Erityisesti vastuullisuudesta on tullut sisällötön muotisana, jota hoetaan, koska täytyy ja koska kaikki muutkin. Yrityksesi ei ole vastuullinen väittämällä olevansa sitä. Valhe ei tee myöskään brändistä haluttavaa, eikä vastuullisuus hokemana erilaista vaan samankaltaistaa. Lukuunottamatta aniharvoja yhtiöitä koko maailmassa, yritysten liiketoiminta ei lähtökohtaisesti, perustuksiltaan, ensisijaisesti ole vastuullista. Niiden tehtävä on tuottaa asioita jo valmiiksi yltäkylläiseen maailmaan ja lisätä voittoa omistajilleen.

Ei Teslan tavoite ole pelastaa maailma vaan rahoittaa omistajan egotrippejä aina avaruuteen saakka. Parhaimmillaankin yritysten vastuullisuusstrategian pyrkimys on minimoida tuhoa. Siksi keskustelu vastuullisuudesta on lähes aina ytimeltään ontto. Sen todellinen tarkoitus ja aie on luoda mielikuvia ja vaikutelmia siitä että ”mekin aiomme olla hiilivapaa” ja ”meidän materiaali on nyt kierrätettävää”, vaikka me emme ole sitä olleet 40 edellistä vuotta. Tällaisen hiilijalanjäljen takautuvaan korvaamiseen menee enemmän aikaa kuin maapallolla on.

Ja tämän kirjoittaa henkilön, joka koko sydämestään uskoo, että brändillä tulee olla itseään suurempi tarkoitus ja ydinarvo, joka palvelee ihmisiä, yhteiskuntaa tai ympäristöä.

Vastuullisuuden markkinointi, kun oikeasti oma pesä ei ole puhdas, on vastuutonta ja harhaanjohtavaa. Varustelekan Valtteri Lindholm julkaisi aiheesta ainoan rehellisen mielipiteen, jota Suomessa on kuultu, heidän voitettuaan vastuullisimman verkkokaupan palkinto.

Tekopyhä vastuullisuuden markkinointi ei ole ainoa vastuuton trendi, joka markkinoinnissa jyllää. Jopa suurempi ja kasvavampi on niin kutsuttu vaikuttajamarkkinointi. Se on markkinoinnin suurin paradigman muutos. Nyt kuka hyvänsä yksilö, joka kerää millä hyvänsä keinoin seuraajia, on media. Tätä mediaa hän myy tai vaihtaa tavaraan ja palveluun ilman moraalista, eettistä tai arvopohjaista perustaa, usein ilman minkään ilman instanssin seurantaa tai markkinoinnin hyviä tapoja. Karrikoiden vaikuttaja on valmis markkinoimaan mitä hyvänsä, mikäli saa siitä jonkin muotoisen korvauksen.

Olemme yhä siinä illuusiossa, että vaikuttajat ovat yhtä kuin julkisuudessa tunnetut henkilöt kuten Cristiano Ronaldo tai Konsta Pulkka, eli ammattilaisia tai tahoja joilla on legimiteetti. Eivät he ole. Nyt mediaansa ja seuraajiaan myy ihan kuka hyvänsä, joka haluaa siitä hyötyä, oli kyseessä sitten vankilassa istuva huumekauppias tai 15-vuotias lapsi. Yhdestä näkökulmasta se on hienoa yritteliäisyyttä ja demokratiaa. Toisesta näkökulmasta markkinoinnista on tullut harmaata taloutta, jossa ei ole regulaattorin valvontaa, eikä saaduista tuotteista tai palveluista makseta veroja. Sen lisäksi viestit, ne joita seuraajille välitetään, voivat sisältää mitä hyvänsä valheellista tai harhaanjohtavaa.

Humaanimpi huoli on se mitä tekee ihmisille, varsinkin vielä omaa itsetuntemustaan etsivälle, jatkuva oman elämänsä esittely ja siitä seuraava itsekeskeisessä todellisuudessa eläminen. Kenen on vastuu ja missä on vastuu, kun markkinoinnin muutos kannustaa narsismiin. Yhä useamman toiveammatti on julkkis, vaikka se ei ole ammatti vaan persoonallisuushäiriö. Vaikka vasta-argumentti olisi, että edellinen on kärjistys, joka ei koske kuin rajattua ryhmään, kumpikaan asia: vastuullisuuden perusteeton väittäminen tai itsensä myyminen mediana, eivät edusta vastuullista markkinointia, joka puheissa on maailmaa muuttava globaali trendi. Päinvastoin. Ja siksi kupla tulisi puhkaista.