Vapautta sekoitettuna paniikilla ja peloilla – yrittäjän tie

Olen viime ajat saanut jelppiä monia aloittavia yrittäjiä ja ystävällä tapahtuu sama mielenhäiriö kohtapuolin. Muistan nuo pelot ja epävarmuuden. Ei ne vieläkään ole kadonneet.

Aina yrittäjäksi lähtiessä on varauduttava pahimpaan. Et voi hypätä Suomessa sosiaaliturvaspitaaliseksi ilman omia säästöjä.

Suomi ei tue mitenkään yrittäjää, joka ei pärjää. Ainoastaan menestyneiden silkkinauhoja käydään saksimassa. Yleisesti voi sanoa, että maksat euroina ja stressillä vapaudestasi. Mihin asetat yrityksen tavoitteiden ja elämisen välisen vaakapunnuksen, se määrää stressilukemat.

Oma kokemusperäinen parannuslistani Suomen päättäjille löytyy tästä.

Kun aloitin itse yrittämisen vuonna 2006, oli tilanne näin jälkikäteen ajateltuna karmaiseva. Meitä oli heti viisi palkollista ja minulle lankesi firman muun nostamisen lisäksi 25 000€:n pakollinen kuukausijuostava. Se ei silloinkaan ollut pikkuraha, nyt se on karmea kasa euroja.

Samassa tilanteessa on moni muukin yrittäjä ja työntekijä Suomessa. Ero on siinä, että muille euroja juostessa voit epäonnistuttuasi saada siirron muihin hommiin tai pahimmillaan potkut ja ansiopäivärahan. Epäonnistunut yrittäjä kaataa oman firmansa, maineensa ja työntekijöidensä taloudet.

Ajattele sitä jatkuvaa painetta. On kuukauden puoliväli ja tiedät, että sinun tarvitsee nyt jostakin taikoa 10 päivässä vielä 17 000 euroa.

Jättäytyminen oman yrityksen kannattamaksi

Saimme onneksi ensimmäisille neljälle vuodelle pari hyvää “ruokkijadiiliä”, jotka toivat meille työtä ilman hakemistakin. Vuonna 2010 sitten heittäydyimme kokonaan omillemme. Muistan kuinka kauhusta kankeana olin – ja olen hieman edelleen.

Meillä oli yritys sekä sen verkkosivut, jotka sylkivät ulos blogijuttuja, käyntikortit ja maine. (Sanon blogikirjoituksia myyntimiehiksi maailmalla, jolle ei tarvitse maksaa palkkaa eikä kilometrikorvauksia). Tulisivatko asiakkaat?

Ja tulivathan ne. Edelleen saamme asiakkaita samoista ovista:

  • Neljäsosa tulee verkkosivujemme kautta (sekä pikkuapuri että viidakkorumpu).
  • Kolmasosa tulee vanhojen tuttujen, mentoreiden, työkavereiden ja kavereiden kautta.
  • Loput tulevat sitten vanhojen asiakkaiden kautta ja heidän tuttujensa kautta.

Jos aloittavana katsot nyt tuota jäsentelyä, kiinnitä huomiota pariin seikkaan: Se, että saat asiakkaita verkkosivujesi kautta vaatii ihan helvetillisen oman työn, ellet halua sitten jatkuvasti maksaa Kuukkelille ja muille Amerikan ahneille säästöjäsi. Kaksi muuta ovat ne tärkeimmät. Ne kertovat siitä, että olemme mukavia ja tehneet hyvää työtä. Siksi saamme jo tuttujen ihmisten kautta lisätyötä. Älä siis koskaan polta siltojasi – kehenkään!

Tietoisesti vähemmän aivopainetta

Olemme vuosien myötä vähentäneet stressileveliäni sillä, ettemme ole enää palkanneet tekijöitä, vaan voineet toimia laskutuksen avulla. On upeaa, että olemme aina löytäneet tähän viereen tekijöitä, jotka ovat suostuneet toimimaan laskuttaen meitä. Sama paine itsellä silti on tuoda työtä pöytään myös heille, mutta en sentään ole niin suuressa vastuussa, jos joku kuukausi ei työtä riitäkään ihan jokaiselle kumppanille.

Voin kertoa, vaikka kuukausieuromäärävaatimus onkin laskenut, että kun joka päivä heräät sellainen punnus niskassasi yli kymmenen vuoden ajan, siitä haluaa kokonaan eroon.

Syksystä 2017 muutamme hieman taas toimintatapaamme. Yleinen taloudellinen tilanteemme sekä läheisten tilanne (lainattomuus) on sellainen, ettei minun enää tarvitse taata tiettyjä kuukausituloja kenellekään. Ja ei tosiaan, emme ole rikkaita tai edes hyvätuloisia. Pärjäämme pitämällä ankaraa ja tiukkaa menokuria, kuten olemme tehneet jo 20 vuotta.

Päästämme siis vaatimuksista kokonaan irti ja katsomme miten euromääräinen vastuuttomuus kantaa?

Kuten olen aina silti sanonut, en voisi tehdä enää muille työtä. Ainoastaan poikkeuksellisen hyvä sakki ja työ voisi saada minut irti yrittämisestä.

Vaikka jokaista yrittäjää painaa jatkuva stressi ja päämyrskyt, se vapaus antaa voiman kantaa kaikki painava. Se, kuinka vapaa kukin yrittäjä on, on sitten yrittäjästä itsestään kiinni.