Vanhemmiten oppii nauramaan myös itselleen

Vesa Vierikko kertoi haastattelussa, että oppi nauramaan itselleen vasta vanhempana. Ennen oli aina ego tiellä. Keskittyi siihen miltä oma työ ja miltä itse näyttää muiden silmissä. Samassa jutussa Vesa mainitsi myös, että ihminen on kaikessa totisuudessaan ja jäykkine karikatyyreineen koomisin olento maan päällä. Itselle nauraminen onkin yhden elämän kasvukynnyksen ylittämistä.

Olen huomannut, että samaan kynnyksen ylitykseen liittyy juuri tuo: “Miltä itse näyttää muiden silmissä” -kohta. Ei siitä enää niin välitä.

Paita muuttuu taas paidaksi ja housut housuiksi.

Huvittavaa on todistaa liike-elämän luonnotonta teatteria. Sliipattuja, piukalle viritettyjä stressipalloja viilettää kiireisinä. Palavereissa ilma on niin kireää, että se vinkuu. Ihmisen sisällä ei siinä vaiheessa ole mitään omaa. Vaihe päättyy, kun juoksee ennen pitkää päin seinää ja herää. Niin sitä itsekin oppi.

Kaverini sanoi muutama vuosi sitten, kun stressasin yrityksen tiukoista tilanteista aivan liikaa:

“Se on vaan yksi y-tunnus”.

Niinhän se on. Vaan jos se on oma y-tunnus, vaiva on sitkeämpi.