Kaverini Janne kirjoitti hienosti siitä, miksi lähti yrittäjäksi. Itsellä ei kuitenkaan olleet ihan noin agressiiviset syyt 🙂

MIKSI YRITTÄJÄKSI?

Paikallisen Hua Hin Hiltonin thaimaalainen johtaja on alempiarvoinen paikallisten silmissä, kuin kärryllä ananaksia ja muita hedelmiä myyvä yrittäjä. Niin on monissa maissa.

En ymmärrä itsekään, miksi ihannoida palkkajohtajaa?

Vaimoni kävi tiistaina paikallismarkkinoilla, jossa kuumuus ajoi sodavedelle. Vettä myynyt mies oli katsellut vaimoani pitkään, jolloin vaimo kysäisi: “Etkös ollut aiemmin töissä Tira Tiraa condossa?” Mies rinta kaarella, ylpeänä: “Olin, olin. Ajattelinkin, että näytät tutulta. Mutta NYT minulla on oma shoppi!”

Itselle yrittäminen ei ollut koskaan tavoite, koska en ajatellut edes yrittäjäuraa ennen kuin se tuli kirjaimellisesti päin pläsiä – ainoana keinona jatkaa työtään.

Vuonna 2005 alkoi selvitä, että pääomasijoitetussa firmassa, missä olin ollut jo pitkään töissä, ei kaikki mennytkään kuin Strömsössä, vaikka pidän edelleenkin työaikaani siellä “oikeana alan korkeakouluna”. Aloin miettiä jatkoa hiljaa mielessäni.

Koska olin saanut liiasta työnteosta aiemmin pikaisen burn-out -varoituksen, aloitin arvoista.

Millaisessa yrityksessä haluaisin työskennellä?

Listasin silloin:

  • rentouden (halusin olla oma itseni, en näyttelijä)
  • tasa-arvon (älkää luulkokaan, että se on Suomifirmoissa totta),
  • vapauden (tehdä työtään missä vain),
  • laadun (jos tehtäisiin kunnolla valmiiksi, eikä pelkästään kassavirran jatkoksi?)
  • sekä erikoishyvät työkaverit

Ei silloin tuollaisia yrityksiä ollutkaan. Eikä ole montaa nytkään. Siksi oli pakko suunnitella ja tehdä oma. 

KOSKAAN EN VAIHDA POIS, KUIN PAKOSTA

Ja kyllä se on silti niin, että vaikka Suomi yrittääkin koko ajan lujempaa ja sitkeämmin kaataa omat pienyrityksensä, en voisi koskaan mennä enää palkolliseksi töihin, kuin pakosta. Vaikka siitä saakin paljon parempaa palkkaa ja ennen kaikkea, turvan. Yrittäjäksi voi näemmä syntyä 35 -vuotiaanakin?

Janne ei enää jaksanut, minä taas olin kiltimpi ja vaan siirryin. Kummallekaan ei kuitenkaan jatko palkkatyössä enää ollut mahdollista.

Pikku Apuri