Näinä yhdeksänä vuonna kun on tullut oltua aktiivinen blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa, yksi totuus on paljastunut:

Liika verkkoelo hajottaa päätä ja kaventaa todellista ystävyyttä.

Yle ansiokkaasti nostikin lapset ruudulle, mutta itse huomaan aikuistenkin yksinäistyvän ja apatisoituvan ruutujensa ääreen.

Omassakaan kodissamme ei enää laulu eikä viini virtaa kuten ennen, emmekä tanssi muidenkaan lattioilla. Toki vanhempi kroppa sekä aivo hylkii jo luonnostaan ajatusta seuraavan päivän totaalisesta menettämisestä, mutta kaipaa silti niitä ystäviä.

Pitänee ottaa rajat käyttöön. Työni takia käytän digilaitteita koko ajan, joka paikassa. Vapaalla pitää tehdä muutakin, kuten esim. nähdä livenä muita ihmisiä.

Maaliskuun pidän kokonaan lomaa SoMesta, sillä huomaan taas ajautuneeni suomimedian negatiivisen uutisvirran kuljettamaksi.

Toinen havainto on se, että suomimediassa puhutaan 99% työstä ja taloudesta. Miksi?

Elämä on ulkona. Saa suorittaa.

Pikku Apuri