Rakastuin syvästi Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirjaan muutama vuosi sitten. Ostimme niitä kymmenittäin yrityslahjaksikin. Viikko sitten sain kotiini hänen itse kustantamansa uutuuskirjan Toisinnäkijän päiväkirja.

toisinnakijan_paivakirja_kansi

Jos Oravanpyörässä selitettiin miksi kannattaa hypätä ulos kiire-kiire-kiire -elämästä ja miten se tehtiin, niin uutuudessa kerrotaan hienosti millaista se elämä siellä ulkopuolella, maalla Alhonlahdessa sitten on:

Maailmassa on enää vähän paikkoja, joissa ei kuuluisi yhtään ihmisen aiheuttamaa ääntä viiteentoista minuuttiin. Sellainen oli Alhonlahti, vanha sukutila, jonne Kaarina Davis muutti vuonna 2004 kaupungin kiireiden keskeltä. Humisevat metsät, pihapiirin linnut, jäätyvän järven äänet, luonnonrauha – uusia ulottuvuuksia avautui Kaarinan elämään.

Sitten metsät alkoivat kaatua ympäriltä. Toisinnäkijän päiväkirjassa Kaarina kertoo, miten sairaanhoitaja-ajoilta tuttu halu puolustaa elämää herää, kun uhattuina ovat puut ja linnut. Hän pohtii myös omaa taustaansa kahden kulttuurin välissä, kuolemaa ja osaansa sukupolvien ketjussa. Eräänä päivänä kaksi yhteydenottoa tuntuvat nivovan kaiken yhteen.

Toisinnäkijän päiväkirja seuraa Kaarinan luonnonläheistä elämää viiden vuoden ajan. Eläytyvät kertomukset luonnosta ja ihmisistä kantavat eteenpäin suurempaa tarinaa, joka kiehtoo luonnonystäviä ja kaikkia, jotka tavalla tai toisella etsivät juuriaan. Toisinnäkijän päiväkirja on Kaarina Davisin (s. 1970 Yhdysvalloissa) kolmas teos. Hänen muita teoksiaan ovat Rankka kutsumus (2007, Tieto-Finlandia-ehdokas) ja Irti oravanpyörästä (2010). Molemmat teokset ovat herättäneet keskustelua ja saavuttaneet lukijoiden suosion.

PERÄSSÄ TULLAAN

Olemme vaimon kanssa vankasti samalla polulla. Napanuora yrityselämään on jo venynyt venymistään, vaikka poikki sitä en katkaisekaan koskaan, jätämme vaan tienaamisen/kiireen entistäkin vähemmälle ja keskitymme jatkossa tiukemmin elämään.

Se 1900 -luvun alun torppa suurine tontteineen ei ole vieläkään löytynyt, haku kyllä on päällä koko ajan. Tuntuu siltä, että sen sijaintiakseliksi on päätynyt lopullisesti Mynämäki-Vehmaa-Taivassalo-Uki -linja. Jos tiedät tutultasi moisen luovutusvaiheessa löytyvän, vinkkaa toki!

Ja osta tuo kirja, jos vähääkään kutkuttaa. Kaarina osaa kirjoittaa kevyen sujuvasti elämän totuuksista. Samalla tuet itsensä löytäneen ihmisen (harvinaista!) taivalta.

Pikku Apuri

EDIT: Kirja jäi luettuani soimaan päähäni. Tiedän että me olemme juuri nyt ”havahtujia”. Odotamme omaa Alhonlahteamme ja sen luontoa, joka tulee meidät pysyvästi muuttamaan siksi jotka kuolevat.

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.