Kesäloman jälkeen, kun työt alkavat, pään täyttävät huolet: Mistä nyt taas projekteja? Olenko vielä riittävän hyvä vai jo täysin kehno? Eletäänkö me Jouluun?

Se on toisaalta hyvän loman merkki että työhön kiipeäminen on vaikeaa. Itselle haastavinta ovat aina rahapaineet, koska ruokittavia suita on itsensä lisäksi muutkin Viidakkorumpulaiset perheineen. Nyt tilanne on vielä kertaluokkaa kaameampi, sillä Suomi on kuristamassa itsensä hengiltä, ja on vaikea kuvitella yritysten ainakaan lisäävän markkinointiaan. Kuka sitä nyt kysynnän tyyntyessä itsestään meteliä pitäisi?

Siitä tulee erittäin merkityksellistä, että tehdään oikeita asioita.

Kirjoitin viime viikolla Rummun sivuille erään ajatuksen. Kerää asiakkaasi yhteiseen aivoriiheen, ja ideoikaa jotain uutta sekä tuoretta kimpassa? Varsinkin varsinaissuomalaisille outo ajatus – muita ihmisiä!

Ainoa mihin voin tukeutua on se, että jokaisena näin kahdeksana yrittäjävuotena töitä on kuitenkin riittänyt. Syyskuussa on iloittu jo täydestä työtilanteesta. Toivotaan että nytkin käy niin? Hyviä tapaamisia on ollut jo nyt 1. viikolla.

”Kyllä se siittä”, sano Mauno Koivistokin.

Pikku Apuri