Kirjoituksen alaosasta löytyvä Steve Jobsin yksi parhaista puheista maailmassa sai tämän aikaan. Hän kertoo, että elämäsi yhdyspisteet näet vain taaksepäin, et näe niitä edessäsi. Tuo on niin totta. Ainakin meillä vanhat teot sekä tuttavuudet ovat vieneet aina eteenpäin, ja suunnanneet taas uuteen elon vinkkeliin.

Synopsis

Vuonna 1991 tupsahdin YO-kirjoitusten sekä armeijan jälkeen suoraan työttömäksi ja U2:n Achtung Baby sekä Zoo-TV ilmestyivät. Oli lama. Lähes 15:sta kaveristani vain yksi oli töissä ja muutama joi viinaa Otaniemessä tai Yliopistolla. Oli kotiviini-iltojen kausi. Työkkärirahoista suuri osa kulki myös Tinatuoppiin ja Imaamin Keinutuoliin. Onneksi tapasin lopulta Pian, toisen suuntaa vailla olevan ihmisen, kauniimman sellaisen.

Pari vuotta meni lamaillessa, sitten oli pakko tehdä jotain elämälleen. Pääsimme kauppaoppilaitokseen ja sieltä nopeasti koulun ohella töihin: Kirjakaupan pitäjiksi ja lopulta Novoshop-ketjun myymälään, koska tiesin tietokoneista ja olin opiskellut ATK:ta.

Tehtyäni sitä työtä viitisen vuotta, olin jo huomannut olevani psykologisesti taitava asiakkaiden kanssa. Olin hyvä myyjä ja etenin aina päälliköksi asti. Piuski paiski töitä H&M:lla, kotimaassa ja ulkomailla. Työelämä oli kuitenkin tyhjä, vaikka koti kukkikin eteenpäin tulojen noustessa.

Olin dippaillut jo aiemmin mainonnan parissa, harraste- ja apupohjalta. Pidin siitä, ja niinpä vastasin, kun Kuulalaakeri haki lehdessä copya. Runnoin itseni testien kautta sinne, copyksi Sibylla -nakeille luomani kamppiksen takia. Hylkäsin Microsoftin tuotepäällikkyyden Keilarannassa (25 000 markan kuukausipalkalla) ja aloin opettelemaan copyksi (9000 markalla/kk).

IT-kupla puhkesi itselle jo 6kk:tta ennen muita. Kuulassa oli jotain 80 tekijää, josta 11 teki työtä ja muut hengailivat 80% työajastaan. Firmalle oli tärkeää vain kasvaa. Lähdin kerrosta ylemmäs.

Mainosalan kouluni oli GoodMood. Olin siellä kuusi vuotta ja sain tehdä kaikenlaista: copy- ja käsikirjoitustöitä, radiota, tv:ta, nettiä, projektivetoa, asiakasvetoa ja muuta. V. 2006 eteen tuli kuitenkin taas työelämän tyhjyys. Haasteet loppuivat ja piti päästä koittamaan itse.

Perustimme Viidakkorummun, ja olemme joka vuosi tehneet tasaisesti ja paljon töitä. Kaikki aiemmat työelämän kontaktini toivat niitä meille. Älä siis koskaan polta siltoja (työ)elämässä!

Nyt, vuonna 2011 alkuperäinen Rumpu meni hieman rikki, ja jäimme aluksi Ranin kanssa kaksin. Nyt meitä on taas neljä jannua hajaantuneina Suomen eri kolkkiin. Rumpu tekee edelleen elannon meille, mutta taas työssä on hippasen tyhjempää. Hallitsen jo mainos-, markkinointi- ja it-alan tuotanto- sekä suunnittelupuolen. Olen tehnyt satoja projekteja pikkuriikkisistä radiomainoksista Suomen PR-DVD:hen, jota tehtiin yli kaksi vuotta, ja joka melkein ajoi minut aidosti hulluksi. En saa ko. töistä enää ”sitä paloa”.

Nyt ja kohta

Joskus 2007-2008 paikkeilla muistimme Pian kanssa Patkun, hahmon, jonka Piuski oli piirtänyt työttömyystinatuoppivuosinamme. Samaan aikaan keksin ja suunnittelin Osulan perusidiksen.

Syntyi myös Pikku Apuri, uusien liiketoimintojen keksintäpulju ja pienyrittäjien apu.

Nyt työni ja elämämme tulee taas muuttumaan. Saimme Pian kanssa lainamme maksettua, ja se mahdollistaa rahallisesti köyhemmän elon. Voimme lähteä koittamaan sitä mitä sydämmet nyt törkkivät.

Osula koitetaan nostaa eloon Turussa ja Hua Hinissa. Sekin on tärkeä, mutta outo sattuma, että 2007 ostimme pikkuriikkisen thaiasuntomme, ja olemme vuosien myötä tutustuneet upeisiin ihmisiin uudessa mökkimaassamme. Tiedä vaikka pysyvämpi elo löytyisi joskus sieltäkin? Ja Pikku Apuri auttaa jo pienyrittäjiä markkinoinnissaan täällä koti-Turussa.

Lisäksi Osulan pääosasta löytyvä Patku-hahmo rekisteröitiin ja suojattiin, ja tutkimme nyt, josko siitä voisi tuottaa pehmoleluja, ehkä jopa pelinkin? Tässä lyhyessä making of -klipissä näette Patkuhahmon animoinnin ensivaiheita 😉

En kuitenkaan jätä vanhoja töitäni, koska ne osaan ja voin siten jatkossakin saada perustulon. Kyse on taas intohimosta, kuten aiemmissakin työelämän muutoksissa. Ja ei, hyvään työhön ei tarvita intohimoa jotta siinä onnistuisi.

Osula ja Patku voivat toki jäädä torsoiksi, mutta niitä ainakin koitetaan herättää eloon parhaan kyvyn mukaan. Wish us luck!

PikkuApuri

0 Vastausta

Kommentoi?

Osallistu ja levitä sanaa.
Osallistu.

Kommentoi?

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.