Artikkelit

Olemme saaneet vaimoni kanssa pienen perhemainostoimistomme jalkeille ja tekemään ihan riittävää toimeentuloa. Alusta lähtien olen pohtinut sen lyhennettä – mikä yhtiömuodoksi?

Alunperin perustin Pikku Apuri ay:n tukifirmaksi Viidakkorummulle, koska silloin teimme monen suuremman mainostoimiston digityöt ja jos firma A tilasi meiltä, firma B ei voinut, koska mustasukkaisuus. Niinpä piti perustaa ”oma firma”, jotta myös firma B tai C pystyi tilaamaan meiltä töitä. Ihme maailma?

Pikku Apuri jäi muuten lähinnä henkilökohtaiseksi blogialustaksi, jolla oli silloin tällöin satunnaisia laskutuksia, lähinnä noihin firmoihin B ja C sekä omia teksti- ja puhujapalkkioita.

Kun Pia astui mukaan yli vuosi sitten, viilasin Pikku Apurista aidon perhemainostoimiston. Pystymmehän nyt tekemään, ainakin verkostomme avulla, lähes mitä vain markkinointia.

Silti jäänyt kismittämään tuo ay -lyhenne. Onko teillä fiilis, että tilaisitte mielummin osakeyhtiöltä työtä kuin avoimelta? Itsellä se on hieman kuin yrityksen nimi olisi Snellmen Group and Industry ja sitten firman sähköposti olisi kuumono_446@gmail.com – ei siis uskottava.

Pitääkö siis vaihtaa ay Oy:ksi uskottavuudenkin takia?

ay vai Oy?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Yksi iso ajatus minkä tulen aina muistamaan on:

Mikään merkittävä ja laajempi muutos tässä maailmassa ei ole alkanut valtion hallinnosta tai virkamiehiltä vaan tavalliselta ihmiseltä.

Tässäkin blogissa esitetään välillä ajatuksia ja huomioita, jotka eivät todellakaan kolise kaikille. Olen pitkään jo pohtinut sitä, että olisinko vaan hiljaa tai edes hiljempaa ajatuksistani, mutta toistaiseksi olen sen onnistunut välttämään sillä, että tekstejäni lukee kuitenkin tuhannet joka kuukausi.

Onko avoin viestintä yrittäjälle riski vai mahdollisuus?

Mitä olet itse mieltä? Kannattaako ajatuksia viestiä rohkeasti myös muille?

Varsinkin näin tuplamikroyrittäjänä se on aina myös riski. Konservatiivisempi asiakas voi lopettaa, tai ei edes aloita asiakkuutta, mikäli yrittäjä viestii liian rohkeasti. Toisaalta tällä linjalla on saanut todella mielenkiintoisia asiakkaita.

Kaikki neuvovat nyt täyteen avoimuuteen, mutta sitä tekee oikeasti vain promille yrityksistä. Jos asiakaskunta on vain Suomesta, olemme kuitenkin sellainen harmaahko perunakansa, ettei kenenkään sopisi erottua joukosta.

Mieluiten mentäisiin vaan metsässä mätsäävissä verkkareissa. Lenkin jälkeen ruskeaa kastiketta ja pottua naamaan ja tv:n ääreen katsomaan Maikkarin viihdetarjontaa.

Kun katselee uutisia ja juttuja, saa käsityksen, että meillä on tärkeysjärjestykset sekaisin. Mediaa hallitsee työ ja kaikki sen ympäriltä. Taas kerran:

Työn pitäisi olla mahdollistava keino elämistä varten, ei toisinpäin. Missä vaiheessa keinosta tuli päämäärää tärkeämpi? Millainen määrä rahaa on tarpeeksi, jotta saa alkaa elämään?

Vaikka pidänkin työstäni, pienyrittäjänä olo on aika ajoin stressaavaa. Mikrokoonkin yritykset vaativat yllättävän paljon hoitamista, jotta voi tehdä edes työtä. Kummallista, sillä yritys on vain y-tunnus, sarja numeroita?

Aion pitää keinosta tauon. Siirryn hetkeksi päämäärään.

Katkaisen kuukaudeksi 90% työstä, koska kehoni on taas stressaantunut siitä. Liian stressaantunut ykkösistä ja nollista. Liian täynnä kassavirtoja ja myymistä. Kehoni kaipaa aurinkoa, kavereita, uimista ja elämisen nautintoja.

Muistakaa huoltaa itseänne. Jos työnne on sellainen, ettette voi, tehkää työstänne ja elämästänne sellaista, että voitte. Ja muistakaa paijata toisianne sekä kaikkia eläviä.

Vanhassa maailmassa menestynyt ihminen tai yritys oli tai on taloudellisesti rikas. Minusta se ei ole ollut enää pitkään aikaan kriteeri menestyneelle.

Menestyksen kriteeritkin kaipaavat päivitystä. Kuka tai minkä voidaan siis katsoa olevan menestynyt?

Ehdotuksia:

  • Taho, joka jakaa hyvää myös muille kuin itselleen/ johdolleen/ omistajilleen
  • Kouluttaa nuoria, opiskelijoita ja esim. työttömiä osaamiseensa, vaikka se taloudellisesti olisikin ”taakka”
  • Maksaa maksunsa ja veronsa rehellisesti esim. kotimaahansa (ajatelkaa, rehellisyys voi olla nyt menestystä)
  • Tukee, kannustaa ja sitoutuu työntekijöihinsä (ajatelkaa, sitoutuminen työntekijöihin voi olla nyt menestystä)
  • Pystyy työllistämään muita (pienyrityksiltä tämä on Suomessa tosin aika mahdottomuus)
  • Uskaltaa kyseenalaistaa asiakkaiden ajatukset/ haastaa ajattelemaan toisin (rohkeus)
  • Tukee apua tarvitsevaa järjestöä tai muuta tahoa osaamisellaan ja tietämyksellään
  • Muita?

Pikku Apuri

 

Nyt tuli aika tehdä Pikku Apuristakin aito yritys. Se keskittyy pääosin markkinoinnin suunnitteluun ja kehittämiseen, mutta toki tuotantoakin täältä saa.

Olen koonnut Apurin vierelle sellaisen 30 alan ammattilaisen joukon, jolta saa kaikkia markkinoinnin palveluita.

Uudet sivutkin ponkaistiin pystyyn ja niitä jatkokehitetään lennossa. Sivut pitäisi näkyä huomiseen mennessä kaikille osoitteessa Pikkuapuri.fi.

Nämä vanhat pikkuapuri.com -sivut siis lakkaavat toimimasta aktiivisesti ja uudet kirjoitukset sekä muut jatkavat elämäänsä pikkuapuri.fi -osoitteessa.

Kiitos kaikille lähes 300 tilaajalle sekä tuhansille kuukausilukijoille. Olisi kiva jos siirtyisitte mukanani uuteen aikaan 😉

Jos haluat heti kysyä jotain liittyen muutokseen tai tuleviin palveluihin, ole hyvä:

Jari Liitola = Pikku Apuri

Olen nukkunut viime kuukauden aika huonosti. Miettinyt omaa työtä ja muuttuvia asioita laajemmin sen ympäriltä. Sen johdosta ohjaamme Viidakkorumpuakin nyt hieman eri joenuomaan.

Mainosmaailma on muuttumassa radikaalimmin sitten 1950-luvun, ainakin ns. edelläkävijät -kohderyhmässä (typerä nimi!).

Yritys tarvitsee jotain syvempää otetta asiakkaisiinsa kuin lättänän viestin, jossa kehotetaan osallistumaan kisaan, jotta voi voittaa lisää tavaraa, joka ei liity mihinkään ajatukseen tai viestiin (palkinto on aina Jopo tai iPad).

”Ihoteknologia” muuttaa kulutuskulttuuria

GlassMiettikääs vaikkapa Googlen laseja. Niitä, jotka tulevat kohta markkinoille parin sadan euron hintaan. Ne ovat ensimmäinen oikea esimerkki siitä, kun ”teknologia tulee iholle”, aidosti kannettavaksi osaksi itseä.

Muistelkaas sitten sitä, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat ”tuulipukukansan” koteihin 1990-luvun alussa. Niitä myytiin sillä, että sinne voi kirjoittaa ruokareseptejä talteen.

Googlen laseja myydään nyt sillä, että voit ottaa kuvia tai kysyä koska silta x on rakennettu?

Entäs jos lopputulos on se, että kun katson Google-laseilla ihan vaan hetken mielijohteesta reikäisiä farkkujani, päätän sanoa laseilleni:

Päädyn ostamaan nämä tummat farkut. Google saa mikromaksuna välityspalkkion ostamisestani. Mihin Google enää tarvitsee bannerimainontaa sen jälkeen? Sitä, mihin kaikki yritykset nyt syytävät mainosrahansa.

Miettikää kaikkea ostamista, ravintolapöytien tai lomamatkojen varaamista, jne. Minkä merkin ostat, minkä pöydän tai reissun varaat? Miksi? 

Liikun. Korjaan polkupyörääni. Istun vessassa. Kaikki info ja jokainen kauppa maailmassa on koko ajan napakan puhekäskyn päässä ja heti ”silmissä” – ostettavissa, kulutettavissa. Kuka on vahvimpana mielessäni?

Yrityksillä pitää olla todella vahva ja hyvä mielikuva, brändi, jotta se selviää voittajaksi instant-ostamisen hetkellä. Tietokonekauden tuotteiden ja palveluiden vertailuaika luultavasti vähenee, kun teknologia ”löytyy valmiiksi silmistä”. Seuraavaksi se siirtyy ihon alle, osaksi sinua.

Pikku Apuri