Artikkelit

Aloitin yrittämisen vuonna 2006. Nyt, runsaat 12 vuotta myöhemmin mietin, miten yrittämistä voisi parantaa täällä?

Muistan vieläkin alun paniikit, jotka kestivät muutaman vuoden. Kaikki pelotti, kun kaikki piti oppia kantapäiden läpi. Taloudellinen huoli tulevaisuudesta oli aina kova, kun olin vastuullinen töistä ja palkoista. Sama huoli on säilynyt tänne asti, tosin jo paljon kevyempänä.

Muistan myös sen, ettei juuri mistään saanut apua. Liityin aika pian Turun Yrittäjiinkin, jossa olin hallituksessa asti. Sielläkään yrittämistä ei voi kehittää, koska koko systeemi on rakennettu kolmiportaiseksi: Maa – maakunta – kaupunki. Vasta maatasolla voi edes jotain tuoda esiin.

Suomea olen oppinut pitämään meille pienyrittäjille jopa vihamielisenä. Mitään ei tueta, missään ei auteta. Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta pienyrittäjä. Suuryrityksiä paapovat niin Kokoomus, EK kuin Suomen Yrittäjätkin, joka on käsittämätöntä.

Yrityksistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 264 519 eli 93,3 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 725 (5,5 %), keskisuuria 2 728 (1,0 %) ja suuryrityksiä 591 (0,2 %). Ja kukaan ei halua ääniämme?

Ohessa runsaan vuoden vanha blogijuttu, jossa kerron oman mielipiteeni asioista miten meidän asemaamme voisi parantaa tänäkin Yrittäjän päivänä.

Sain kunnian olla kuvattavana mahdolliseen videoinserttiin, joka esitetään vaikutusvaltaisille ihmisille Porin Suomi-Areenalla. Aiheena on yleisesti työmarkkinoiden toimimattomuus. Halusin puhua mikroyrittäjyyden näkökulmasta. Se mitä kerroin oli seuraavaa:

1. Suomen työmarkkinat eivät toimi: 60-luvun säännöillä ei pärjätä 2020-luvulla.

  • Meillä on edelleen täysin joustamattomat työmarkkinat. Ihmisen pitäisi voida olla työtön, yrittäjä, palkansaaja ja opiskelija ”napin painalluksena”. Taustalla olisi aina jonkinlainen turva, ei kyykytys- ja 3. asteen kuulustelusysteemi. Nykyiset lait ja säännöt perustuvat jo kuolleeseen maailmaan, jossa opiskeltiin ammatti ja oltiin siinä eläkkeelle tai kuolemaan asti.
  • Lähes 94% Suomen yrityksistä on pieniä yrityksiä. Meitä, yli miljoonaa ihmistä ei kuuntele kukaan, meidän ongelmia ei kukaan ratkaise. Täysin käsittämätöntä. Parantamalla mahdollisuutta palkata edes yksi ihminen, saataisiin puolesta miljoonasta työttömästä varmaan satatuhatta töihin.

2. Yrittäjäksi lähtöä pitää helpottaa kahdella asialla:

  • Tarjota epäonnistumisen sattuessa sama turva kuin palkansaajillakin.
  • Tehdä uudet, 2020-luvun yritysjaot, joiden avulla kuluja voidaan porrastaa niin, että alussa pärjää pienemmillä kuluilla: Miksi jollakin tsiljoonahenkisellä Koneella tai Nokialla on samat säännöt ja maksut, kuin 1-2 hengen mikroyrityksellä?
Perustulo ratkaisisi tosin näistä jo muutaman pääkohdan nimenomaan siksi, että olisi helpompi koittaa yrittäjän siipiään, ja jos ne palavat, saisi edes jonkinmoisen turvan, patjan josta ponnistaa seuraavaan. Ei sinne patjalle makaamaan halua jäädä yhtään sen useampi mitä nytkään.
Koska puolueet käyttävät suuren osan ajastaan paikkansa varmistamiseen nykyisen vaalisyklin takia, ei suuria lakiuudistuksia ehditä tekemään, kuten nyt nähdään soteista ja muista. Torsoja kiidätetään koko ajan ambulanssilla elvytykseenKoko työmarkkina ja siihen liittyvät lait pitäisi päivittää 2020-luvulle ja siihen ei tällä järjestelmällä aika riitä.
En tiedä onko muutenkaan kovin hedelmällinen järjestelmä sellainen, jossa toinen puoli vie poliittisen vaa´an toiseen laitaan ja kun se toinen sakki saapuu paikalle, vaaka viedään taas toiseen laitaan. Koska mennään eteenpäin?
Ehdottaisin, että jätettäisiin parit vaalit välistä ja koottaisiin laajempi joukko tutkijoita, yrittäjiä, virkamiehiä ja (ehkä) poliitikoita, jotka sitten lähtisivät luomaan meille työmarkkinauudistusta tulevaisuutta varten.
Olemme ainakin 10 vuotta jo myöhässä. Se on nähty, etteivät poliitikot, virkamiehet ja työmarkkinajärjestöt siihen pysty. Ohessa video.

Valtava määrä tietotyön ammattilaisia työskentelee nykyään maailman eri kolkista.

Jos työnsä voi tehdä tietokoneella, se on mahdollista. Yhä useammalle näin on käynyt. Facebookista löytää muutamia suljettuja keskusteluryhmiä aiheesta, mutta koska kaikki eivät Facebookissa ole, tai haluavat sieltä pois, tässä on avoin keskustelufoorumi ihan perusnetissä.

Mekin olemme nyt tehneet taas työmme Hua Hinista käsin, samalla kun tulimme tyhjentämään ja myymään asuntomme täällä. Kahdeksan vuotta ollaan välillä täältäkin töitä hoidettu. Kohta se jakso on ohi, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Nyt tuntuu siltä, että oma diginomadius -taso riittää siihen, että teen työni jossakin suomalaiskahvilassa, Taivassalon torpalla tai Turun kodissa. Toimistossakin on välillä kiva viettää aikaansa, koska siellä työskentelee muitakin.

Suomesta ei TOSIN enää tiedä, voiko siellä jatkaa yrittämistä?

Niin huonosti ovat päättäjät eritoten pienyrittäjiä kohdelleet, ja jatkuvasti ruuveja kiristäneet. Moni on lähtenyt pois jo sen takia.

Jollei jatkuvalla keskutelulla, kirjoittamisella, hyvällä, pahalla tai demokratialla voi oman ”lajinsa” asioita kääntää, on parempi luovuttaa ja lähteä.

On siis hyvä pitää mahdollisuuksia avoinna myös muualle.

Pikku Apuri

Kirjoitin eilen jutun siitä, miten Thaimaahan voi saada yrityksen. Sain muutaman veropakolainen -kommentin, kuten odotinkin. Siksi avaan nyt asiaa laajemmin.

  1. Ei minulla vielä ole yritystä Thaimaassa.
  2. Olen taistellut Suomen pienyrittäjien puolesta vuosia, koska olen itse triplasellainen. Tilanne muuttuu koko ajan vain huonommaksi.
  3. Meillä on vaimon kanssa ollut 15 vuotta tavoitteena unelmaelämä meille.

Suomen nykyhallitus ja sen toimet kauhistuttavat. Oikeistopopulistinen nukketeatteri esittää asioita enää vain itselleen. Pienyrittäjien tukeminen heillä on housuissaan, ei missään muualla. En jaksa enää. Ajakaa kaikki pienyrittäjät täältä pois. Kuunnellaanko sitten?

TAVOITE

Kun ensi kerran pääsimme omilla säästöillämme Kreikkaan 90-luvulla, totesimme vaimon kanssa, että meidän elämään voisi kuulua yrittäminen aurinkomaassa joskus. Siitä lähtien olemme työskennelleet sitä unelmaa kohti.

Tavoitteeseen tai unelmaan pääse vain askel kerrallaan.

  1. Piti kouluttautua ja saada hyvät työpaikat, joissa viihtyy ja joista sai kohtuullisen palkan – CHECK!
  2. Ostettiin asunto. Myytiin se. Ostettiin parempi, ilman lisälainaa – CHECK!
  3. Piti uskaltaa hypätä yrittäjäksi ja onnistua siinä – CHECK!
  4. Hankittiin pieni condo Thaimaasta – CHECK!
  5. Säästettiin sitkeästi, kunnes kesällä saimme myös unelmoimamme vanhan torpan Taivassalosta – CHECK!

Kaikkea tuota taustoitti jäätävä budjetointi ja kulukuri, josta olen kirjoittanutkin usein.

Nyt seuraavaksi mietitään keinoja, millä voisi työskennellä ja saada pieni palkka Thaimaassa silloin, kun ei olla Suomessa.

Ajatuksena olisi siis elää Thaimaassa Marras-Huhtikuun väli. Taivassalon torpassa Touko-Lokakuu. Saisi olla ekomaalainen kesät ja muuttolintu talvet. Monen unelmaelämää, joka on mahdollista ihan helvetillisellä kurilla, onnella ja työllä.

Ja siis yrittäjänä sekä vero- ja eläkemaksajana eletään sitten ei yhteen, vaan kahteen maahan. Se on kaukana Wahlrooseista se.

Pikku Apuri

On kuulemma yrittäjien päivä. Hieno homma. En arvosta mitään ammattia niin paljon kuin yrittäjää.

Yrittäminen on ainakin itselle myös ainoa tapa tehdä työtä. Pääni vaatii työvapauden.

En ymmärrä sitä, että palkkaa vastaan suoritetaan työaikaa eikä -suoritusta.

Yrittäjänä kontrolloin itse työ- ja vapaa-ajan. Käytännössä päivistä tulee palkanasaajien päivää pidempiä, mutta välissä on myös muuta kuin ”palkkatyötä”. Eilenkin sisälautojen repimistä, puutöitä ja auton pesua.

Ihmettelen aina välillä, että kuka on niin hullu, että lähtee Suomessa yrittäjäksi? Suomi ei nimittäin yrittäjää arvosta. Tai arvostaa se huimasti kasvavia ja kasvuhaluisia start-up -yrittäjiä ja suuryrityksiä, joiden taskuissa päättäjät mussuttavat.

Jos Suomi olisi opettaja, se siis huomioisi vain pitkät ja kauniit oppilaat.

Valtiovalta on niin tyhmä, ettei se ymmärrä sitä, että jos yrittämisen aloittamista ja sen ensimmäisiä vuosia tuettaisiin vahvasti esim. vero- ja eläke- sekä muin maksualennuksin, pieniä ituja tulisi hurjasti lisää. Ja kun ihmismieli on millainen on, osa iduista haluaisi kuitenkin kasvaa ja työllistää muita ihmisiä.

Työllistäminen on se toinen ongelma. Mekään emme voi palkata lisää väkeä, koska työntekijän hinta on aivan älytön sivukuluineen.

Suurin ongelma kuitenkin on laatikosto. Suomessa työmarkkinat eivät jousta yhtään! Nykymaailma vaatisi lähes 100%:sta joustoa. Voisit siis olla työtön, pätkätyöläinen, opiskelija ja samalla kuitenkin yrittäjä. Vaan ei. Jos olet ollut yrittäjä edes tovin, sinuun lyödään sellainen stigma, ettet kuulu enää muuhun yhteiskuntaan. Olet hylkiö.

Eli kaikille yrittäjille mahtavaa yrittäjän päivää. Valtiolle sanon vain: Hävetkää!

Pikku Apuri

EDIT: Vihreiden Outi Kahiluoto-Alanko on käsittääkseni ainoa päättäjä, kuka ajaa tällä hetkellä pienyrittäjien asiaa. Osallistu siis twitterissä tagilla #‎YRITTÄJÄRAUHA (termistä tosin en ole kovin vaikuttunut).

Hyvää yrittäjän päivää! HAASTAMME kaikki suomalaiset kertomaan, miten yrittämistä Suomessa voisi helpottaa. Kerro meille ajatuksesi käyttämällä tunnistetta‪#‎YRITTÄJÄRAUHA‬. Kansanedustajamme tutustuvat kaikkiin ajatuksiin ja ehdotuksiin eduskuntaryhmän puheenjohtajan Outi Alanko-Kahiluodon johdolla.

Vihreät haluavat taata yrittäjärauhan poistamalla byrokratiaa sekä parantamalla yrittäjien sosiaaliturvaa. Työrauha on saatava myös itsensä työllistäjille. Itsensä työllistäjät ovat nopeimmin kasvava työntekijäjoukko, mutta työmarkkinoilla itsensä työllistäjät ovat heikoimmassa asemassa vailla työttömyys- ja eläketurvaa. Itsensä työllistäjiä löytyy rakennusmiehistä konsultteihin ja toimittajista parturi-kampaajiin.

HAASTA mukaan vielä kolme yrittämisestä kiinnostunutta ystävääsi. Yrittäminen on kovaa työtä, ja haasteista ja mahdollisuuksista pitää keskustella.