Artikkelit

Kun vuonna 2015 sain yllätysdiagnoosina melanooman, alkushokin jälkeen remontoin koko toimintani. Päätin että elämä on liian lyhyt tiettyihin asioihin. Kuten kuvan Buddhalainaus kuuluu: Prove yourself to yourself, not to others.

Suurin lupaus itselleni oli ammattiin liittyvä: En enää halunnut tehdä työtä josta en pidä, tai joka häiritsee elämistä. Työnteon ei pidä olla kivaa -sanonta on täyttä sontaa. Juuri sitä sen pitää olla.

Jos siis heräilen klo 3 yöllä työasioiden takia, se työ tai harmitus katkaistaan heti. Sellaista rahaa ei olekaan, joka vitutukseen tehoaisi.

Eritoten projektöissä kohtaa välillä töitä, jotka eivät vaan asetu ns. jengoilleen. Joko ei natsaa toisen osapuolen kanssa tai yhteistyö ei ole yhteistä työtä. Olen huomannut, että kun operoidaan ”jonkun muun rahoilla”, asenne saattaa lipsua. Kun taas tekee työtä esim. yrittäjille, jotka sijoittavat projektiin omat rahansa, asenne menee usein jopa yli. Nopea ja edukas projekti muuttuu helposti ”Iisakin kirkoksi”.

Kiittämättömyys voi olla maailman palkka, mutta Suomessa se ainakin on lähes vakiokamaa

Olen nyt tehnyt yli 30 vuotta työtä ja siitä 20 vuotta viestintäalalla. Mielestäni suurin korjaamisen tarve työnteossa täällä Suomessa on kiittämättömyys. Paskaa ja korjauksia kyllä sataa niskaan tasaisesti, mutta kiitosta ei osaa sanoa 99 sadasta. Myöskään kiitollisuutta ei huomata. Se, että joku luottaa sinuun niin paljon, että haluaa sinut tekemään työnsä on kiitollinen hetki – ainakin pienyrittäjälle.

Vaimo kävi juuri Mäntymäen terveyskeskuksessa verikokeissa. Sielläkin sanoivat, että koko ajan heitä kohdellaan kuin roskista. Haukutaan ja syytetään jopa asioista, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Hävettää ko. henkilöiden puolesta.

Ole esimerkki muutoksesta

Itse koitan ainakin noudattaa nykyään näitä tapoja työelämässä:

  • Kiitä aina kaikesta työstä mitä sinulle tehdään. Kiitos lämmittää eniten maailmassa, rakkauden lisäksi.
  • Ole kiitollinen siitä, että sinulla on työtä. Se tarkoittaa, että joku luottaa sinuun isosti.
  • Älä petä itseäsi. Jos joku ei tunnu hyvältä, lopeta se.
  • Älä petä läheisiäsi. Jos sinulla on paha olo, se tarttuu. Myös hyvä olo tarttuu.
  • Ole avoin ja rehellinen: Kerro vastapuolelle jos sinua harmittaa. Kerro myös mikä harmittaa ja miten sen voisi korjata.

 

Olemme ystävien kanssa jutelleet viime vuosina, että kukaan meistä ei juurikaan osta enää kulutustavaroita uutena, ja jos ostaa, ne ostetaan aina -50% -laarista. Lisäksi kaikki tuo tehdään toistuvammin verkkokaupasta, suomalaisesta tai useammin – ulkomaisesta (tämän takia eComGrowth -hankekin on niin tärkeä).

On myös hyvin tavallista viedä oikeaa roskaa kaatopaikalle, ja tulla sieltä suuremman kuorman kanssa takaisin, sillä ihmiset heittävät esim. huippuluokan umpipuisia huonekaluja menemään. Tavaroiden elektroniikkavioistakin 90% on korjattavissa 20 sentin hintaisen kondensaattorin vaihdolla. Vaan ei, heitetään pois.

Ei tarvitse olla kovinkaan nopea aivokuoren välkkeissään ymmärtääkseen, että kun tällainen tapa elää vain leviää, tälle yhteiskuntamoottorille ei käy hyvin.

Olemme toki aina kuuluneet vähemmistöön. Mielipiteet, arvot ja asennekaan ei välttämättä ole koskaan Suomeen sopineet. Nyt, republikaanien vallassa ja ammattijärjestöjen itsepäisyyden takia (meidän silmin) Suomi taantuu lisävauhtia.

Itselle on selvää, että tarvitsemme uudenlaisen moottorin. Kulutuskeskeinen yhteiskunta ei toimi enää, koska tavaraa on kaikilla jo liikaa ja maapallo ei ole pitkään aikaan länsimaista kulutusta kestänyt.

Parlamentaari poteroissaan

Näen perustuloon perustuvan mallin ainoana järkevänä vaihtoehtona, nyt alkuun. Kun pitkäaikaistyöttömien määrä tulee vain kasvamaan kasvamistaan, tarvitaan perustoimeentulo, jonka päälle voidaan erinäisin silpputöin ja vapaamman yrittäjyyden keinoin tehdä sen verran lisätuloa, mitä kukin tarvitsee. Tulevaisuuden työtulo tulee yhä useammista puroista, ei yhdestä järvipahasesta.

Vaan meillä valtaosa ajattelee perustulon olevan maksua kotisohvalle jne., mm. Kokoomuslaiset ja Demarit kärjessä. Tuo näkökulma on vanhanaikainen sekä syyllistävä, mutta en oikein jaksa uskoa oppositiovallankaan toimivan.

Ongelma onkin istuttaa kaikenlaiset samaan pöytään ja löytää keskitie kuljettavaksi.

Niin kauan, kun istumme tiukasti omissa kuplissamme ja poteroissa, mikään ei muutu paremmaksi. Suomi on kuin USA – välillä vedetään toimet janan toiseen päähän, seuraavaksi taas takaisin toiseen, ja mikään ei kulje eteenpäin.

Niin kauan kuin emme tee yhteistyötä myöskään parlamentaarisella tasolla, on turha haaveilla paremmasta Suomesta.

Aika kauan tätä hommaa sai tehdä, ennen kuin palaset alkoivat naksahdella paikoilleen siitä, miksi joku yritys pärjää hyvin ja miksi useat eivät pärjää?

Lyhyesti voi kiteyttää, että muun elämän sekä työn tausta-asiat pitää olla kunnossa, jotta myös markkinoinnissa ja myynnissä onnistuu.

  • YKSILÖ:
    • Ihmisen elämä pitää olla balanssissa. Hän tekee työtä, joka sopii arvoilleen ja nauttii siitä. Kotona asiat ovat kunnossa. Elämän suunta on oikea.
  • YHTEISÖ:
    • Puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Parannetaan koko ajan yhteisiä toimia. Toimintaa ohjaa luottamus ja läpinäkyvyys.
  • ASIAKAS ON KAIKEN KESKELLÄ
  • PALVELU:
    • Hyvä myynti ja markkinointi on erinomaista asiakaspalvelua. Asiakas saa enemmän kuin odotti. Nyky-Suomessa ei pitäisi olla korkea rima?
  • MITEN SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Kun yhteisöllä on ammattitaito, asenne ja yhteispeli kunnossa, asiakas saapuu luoksesi! Hyvä tuote/ palvelu plussaa.
  • MISTÄ SAAT ASIAKKAAN KIINNI:
    • Verkoista, kasvoillasi ja muista medioista – Omalla työllä ja/tai rahalla. Ketkä tekevät itse enemmän, säästävät organisaation rahaa – ja päinvastoin.

MARKKINOINTI 2016: MISTÄ HYVÄ MARKKINOINTI KUMPUAA

Kuva: thecollaboratory.wikidot.com

Kuva: thecollaboratory.wikidot.com

Taas kello on 01.05 ja minä herään.

Välittömästi on asiakas päässä pyörimässä: Miten tämän nyt ratkaisemme, kun asiakkaalta ei tule apua? Miten saamme heidät tyytyväisiksi, vaikkei projekti hirveästi tunnu kiinnostavan? Miten saisi asiakkaalle tiedoksi, että nettisivun ei pitäisi enää olla pelkkä esite tai mainos, vaan sen avulla ja sitä kautta heidän pitäisi hoitaa myös asiakaspalvelua?

Kello 04.12 alkaa taas uni voittaa. Äänet hiljenevät kuiskauksiksi. Torkahdan.

5.18. Jess, tunti lisää unta…..zzzzz. Klo 6.10 nousen ylös.

Noita öitä on aina kun projekti ei kipinöi, syystä tai toisesta. On niin eri katsantokannat ja asiakas haluaa yleensä pysyä kaukana itse projektista. Tiedä häntä? Eihän kaikkien kanssa olla samalla polulla, vaikka kuinka yrittäisi.

Sitä on yrittäminen välillä. Silloin siitä tulee vain työ, josta halutaan kumpikin nopeasti seuraavaan. Univelka vaan pitää saada taas kuitattua.

Pikku Apuri

Aito pikkuapuri v. 1972

Aito ja iloinen huuliharpisti-Pikkuapuri v. 1972 Saarnitien kodissa. Mikään ei juuri ole muuttunut.

Eipä ole koskaan ennen ammatin kautta ollut tällaista fiilistä. Näitä töitä on kuitenkin jo parikymmentä vuotta tehty. Pitää sitoa kengännauhaa pöydänjalkaan, ettei leiju kattoon.

On tullut tavattua viimeisen kuukauden aikana täysin poikkeuksellisen sopivia asiakkaita ja yrityksiä, joiden kanssa voi puhua vapaasti ja rennosti (tosin se on ihan itse aloitettu ”linjaveto”). Mukavia ihmisiä. Tavallisia ihmisiä.

Ollaan ruopattu ensin asiakkaan tulevaisuuden arvoja, asiakkaita, liiketoiminnan osa-alueita, inhimillisyys- & läpinäkyvyyskerrointa, fiilistä ja mediakanavia. Muodostettiin yhteinen markkinointisakki, jonka kanssa tavataan kuukausittain, ja jossa yhdessä katsotaan mitä, miksi ja kenelle tehdään seuraavaksi? Mitä meni vituralleen viimeksi – vai menikö mikään?

Aivan eri meininki kuin tämä perinteinen:

  • ”Saisinko tarjouksen nettisivuista, mielellään halpa?”
  • ”Mitä sinne tulee ja miksi?
  • ”Ni sillai vähän kaikille kaikkea. No siksi, kun kaikilla pitää nyt olla mobiilisivut.”
  • ”Oletteko miettineet ……… (sata kysymystä).”
  • ”Ei, mutta mennään nyt tällai vaan….”
  • ”Ok, tässä, olkaapa hyvä”

Lopputulos on kaikissa päätelaitteissa kaikille toimiva, vaan ei ketään puhutteleva yhden mediakanavan näkymä.

OPITTUA

Ensimmäiset seitsemän vuotta teimme pääosin alihankkijana tai kumppanina isommalle toimistolle töitä. Verkkokampanjoita ja -sivuja.

Nyt olemme aloittaneet ja saaneet suorat asiakkuudet. Tartumme ja kaivamme ensin kipupisteet ja kokonaiskuvan. Maalaamme tulevaisuutta (kaikki mikä voi muuttua digitaaliseksi, muuttuu ennen pitkää). Ja teemme kaiken mitä tarvitaan. Jutellaan, ei myydä.

Ja ero on huima: Ennen kymmenestä tarjouksesta tuli viisi kotiin, nyt tulee yhdeksän tai kaikki.

Jotain siis teemme oikein? Varmaa on se, että tältä tieltä emme väisty. Siihen on aivan liian hyvä olo ja fiilis. Aitoa yrittämistä, alun workshopista viimeiseen tulosraporttiin.

Pikku Apuri

Osula.fi aukeaa kohta (syyskuussa), ja nyt meillä on tarjota mahtavia paketteja Varsinais-Suomalaisille yrityksille yhdessä kaupunkilehti Turkulaisen kanssa!

Alla varsinainen tiedote, jonka löydät PDF:nä tästäkin: Osula ja Turkulainen yhteistyöhön (22082012).

Lisäksi alta löytyy uusi Osulan mediahinnasto, jonka PDF tässä: Osula_Turkulainen_mediakortti_mail_01

 

Kun tekee projekteja projektien perään, itsellä ainakin unohtuu helposti koko työnteon ja homman ydin.

Se, että projekti menestyy tai jää yhdentekeväksi tuhnuksi riippuu täysin siitä, miten sitä yhdessä tekevät ihmiset sitoutuvat, tukevat ja auttavat toisiaan. Kiire tuhoaa tuon perustan äkisti.

Yhdessä oleminen ja tekeminen ei ole helppoa. Eikä sellaista lupausta kukaan ole antanutkaan, että helpolla tulisi hyvää. Ja aina vaikeammaksi menee kun väki lisääntyy. Firmat, joissa on 20+ ihmistä, pyöröovi alkaa jo käydä tiuhaan.

Paras kuulemani vertaus yhdessä olemisen ja tekemisen vaikeudesta on tullut, ei yhdeltäkään businessjohtajalta, vaan Pearl Jamin Eddie Vedderiltä, kun hältä kysyttiin millaista on ollut olla 20 vuotta samassa yhtyeessä samojen kavereiden kanssa. Vastaus kuului? ”Oletko koskaan tilannut pizzaa kuudelle? Se ei ole helppoa”.

Toinen hyvä on ollut Johan Galtungin, rauhantyön legendan sanoma: ”Kaikki teot alkavat kahden ihmisen kohtaamisesta: sodat, rauhat, yritykset, avioliitot, jne.”.

Vuosien saatossa on saanut tehdä työtä eri firmoissa ja kanssa sekä satojen ihmisten kera. Parhaat tulokset ovat aina tulleet yhteispelillä. Ei koskaan niin, että yksi keksii ja pari nyhrää siitä valmiiksi, keskenään juuri puhumatta. Mutta noin kiire panee meidät työskentelemään.

Oman kokemukseni mukaan se auttaa, että perusarvot tai arvostukset ovat samalla pohjalla. Silloin ei ikäkään vaikuta. Vaikeinta ovat eri elämäntilanteet. Jos osa on vasta asuntolainaa ottamassa ja osa jo sitä pois maksamassa, tai osalla on pieniä lapsia ja osalla ei.

Jos yhteistyö päättyy, se tekee sen siksi, ettei taustalla välttämättä koskaan ollutkaan arvostusta henkilöihin. Tai pitkään yhdessä tehden myös kyllästyy toiseen, tekemisestä tulee rutiinia. Asiakas-suhteellakin on elinkaari.

Uusista ihmisistä saa energiaa ja voimaa. On hienoa nähdä intoa, jos sitä ei vähään aikaan ole saanut tuntea. Vaikutamme toisiimme ja tekemisiimme joka päivä. Se puolestaan näkyy työssämme. Tuon vaan myös unohtaa, toistuvasti.

Pikku Apuri