Kun edelleen törmään johonkin poikkeuksellisen hienoon, pitää se jakaa sellaisenaan. Eino Leinon Hymyilevä Apollo radiosta sai minut melkien suistumaan tieltä. Oli pakko pysäyttää pientareelle, kuunnella, miettiä tovi, ja vasta sitten jatkaa matkaa – tyytyväisenä. Miettikää nyt, kaiken maailman pellefasistien ja muiden murheiden keskellä tätä tekstiä ja sen sanomaa. Ei päivääkään vanhentunutta. Alla luettuna ja Kainuun […]