Artikkelit

Olen ahminut taas liikaa ilmastonmuutosta, robotisaatiota, digitalisaatiota, väestöräjähdystä, eläinhävitystä sekä pakolaisongelmia. Jaoin vielä lukemani, aivan kuin se helpottaisi että muillekin tulee paha olo? Jaettu tieto ei helpota tuskaa. Se lisää sitä.

Olen tehnyt tuota kauan. Pelolla ja valheilla maailmaa pyöritetään, mutta pääseekö niiden alta pois?

Päässäni on nytkin aivan liikaa knoppitietoa kaikesta pahasta. Siksi tekeekin hyvää lukea mm. Hans Roslingin Faktojen maailma -tyyppistä kirjaa, jossa palautetaan meille lukijoille usko maailmaan, ihmiseen. Helpottavaa meille on myös oleilu ulkona, luonnossa. Olo maaseudulla kesäisin on kevyempää henkisesti, koska se on palkitsevampaa fyysisesti. Ahdistukseen helpotusta tuovat myös kävelyt sekä pidempi vaeltaminen luonnossa.

Luonto parantaa sen minkä nykyahdistus sairastuttaa.

Koneet inhimillistyvät ja ihmiset koneellistuvat. Pitää aidosti taistella tuota välttääkseen. Pekka Vahvasen loistavassa artikkelissa Mielekkyyden kuolema (alla ote, Image 10/2018) kerrotaan lisää aiheesta. Tilasin Pekan kirjan aiheesta. Siinä oli osuvasti kerrottu, että:

Kaikissa asioissa pitää olla haaastetta jotta niistä nauttii. Liian helpolla saatu ei toimi. Pitää paikkansa. Kirjanlukuhetki, kaksi osaa hyvää sarjaa Prime Videosta tai hyvä ruoka maistuvat paremmalta, kun on niitä ennen tehnyt jotakin fyysisesti palkitsevaa.

Professori Minna Halme kertoo olennaisen

Yksilötasolla ei ole paljoa mitä voimme tehdä. Jos tiputtaa Suomessa hiilijalanjälkensä kohtuutasolle, siinäpä se sitten onkin.

Nyt kaikki teot odottavat poliitikkoja ympäri maailman: Esimerkiksi hiilidioksidivero pitäisi saada heti käyttöön kaikkialla. Aalto-yliopsiton vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme puhui artikkelissaan muutakin erittäin viisasta.

Tutkimusten mukaan yritykset, jotka toimivat kestävästi niin sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta, menestyvät keskimäärin paremmin. Miksi suuri osa yrityksistä ei silti edelleenkään panosta kestäviin ratkaisuihin?

Yrityksiä johdetaan nykyisin hyvin lyhyen aikavälin mittareilla. Pitkällä aikavälillä kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut – ekologisesti järkevät ja yleensä myös yhteiskunnallisesti järkevät – ovat taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Mutta jos halutaan rahastaa maksimaalisesti, syntyy ongelmia, joissa sosiaaliset ja ekologiset kestävyyden tavoitteet törmäävät lyhytaikaiseen taloudelliseen intressiin. Tuotteista tehdään helposti hajoavia ja ne valmistetaan maissa, joissa työolosuhteet ja lainsäädäntö mahdollistavat halvan työvoiman. Suomen ja monien muiden maiden osakeyhtiölaki mahdollistaa hyvin lyhytjänteisen voitontavoittelun, jota nykyinen sijoittamisajattelu suosii.

Mistä kehitys johtuu?

Se on 1930-luvun alun suuren Yhdysvaltain laman seurausta. Hehkulamppu oli ensimmäinen tuote, jonka kohdalla alettiin tehdä niin sanottua suunniteltua vanhenemista. Tuottajat alkoivat keskenään sopia kartelleista, joiden mukaan yksi hehkulamppu ei saa kestää kuin tietyn ajan, vaikka teknisesti olisi ollut mahdollista tehdä kaksi kertaa kauemmin kestäviä lamppuja. Samanaikaisesti mietittiin, miten Yhdysvalloissa tulevaisuudessa estetään suuri lama. Silloin syntyi ajatus, että ihmiset pitäisi saada kuluttamaan enemmän. Me olemme edelleen samalla tiellä. Silloin ympäristövaikutuksia ei vain vielä tiedostettu.

Viime vuosina vähäpäästöisiin tuotteisiin on kuitenkin panostettu paljonkin?

Suhteellisesti onnistutaan tekemään vähemmän bensaa käyttäviä autoja ja vähemmän vettä ja sähköä käyttäviä pesukoneita, mutta luonto ei kysy, onko tämä suhteellisesti tehokkaammin tehty, vaan absoluutit ratkaisevat. Kun katsotaan maapallon resursseja ekologisen jalanjälkimittarin mukaan, ne on Suomen osalta käytetty huhtikuussa, koko maailman osalta elokuussa.

Miksi emme reagoi, vaikka tieto maapallon kantokyvyn ehtymisestä on ollut olemassa vuosikymmeniä?

Kun systeemistä on rakennettu tietynlainen tai kun se on rakentunut tietynlaiseksi, sen muuttaminen tarkoittaa, että jouduttaisiin toimimaan hyvin eri tavalla. Tämä ei palvele kaikkien tahojen lyhyen aikavälin intressejä.

Miten tämä näkyy käytännössä?

Koko viime talvi Suomessa yritettiin yritystukipurkua. Etujärjestöt puolustivat status quota, saavutettuja etuja. Vuodesta 2013 saakka tässä maassa on ollut käytettävissä ympäristöministeriön selvitys siitä, että ympäristölle haitallisia yritystukia maksetaan noin kolme miljardia euroa. Se on suunnilleen sama summa kuin yritykset maksavat yhteisöverona. Esimerkiksi teollisuus maksaa käyttämästään energiasta veroja ja niitä palautetaan takaisin.

Onko jotain tehtävissä?

Esimerkiksi aurinkoenergiatoimijoiden asemaa auttoi paljon, kun perustettiin Lähienergialiitto, joka ajaa kestävän, hajautetun energian asemaa. Uusien, vielä pienien yritysten pitäisi järjestäytyä paremmin, vaikka Lähienergialiiton esimerkin mukaisesti, niin ne saavat äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Lisäksi isojen jo toimialalla olevien yrityksien pitäisi olla niin fiksuja, että ne alkaisivat vanhan rinnalla tehdä uutta. Wärtsilä on hyvä esimerkki: siellä tulevaisuus nähdään niin, että se on menossa aurinko- ja tuulienergiaan ja muuhun vastaavaan, ja panostetaan siihen. He ovat tänä kesänä ottaneet sellaisen kannan, että tuulivoima on taloudellisesti järkevämpi ratkaisu kuin ydinvoima.

Mitä poliitikkojen pitäisi tehdä yritystukien uudistamisen lisäksi?

Pitäisi säätää hiilidioksidipohjainen arvonlisävero. Liha voisi olla ensimmäinen kokeilukategoria. Ylipäätään pitäisi pohtia, millä tavalla työn verotuksesta saataisiin painopistettä ekologisen haitan verottamiseen. On myös haitallista sääntelyä: esimerkiksi puolet taloyhtiöiden asukkaista olisi valmiita harkitsemaan taloyhtiön tuottamaa aurinkosähköä, mutta tämä ei lainsäädännöllisesti ole mahdollista.

Onko nykyistä markkinatalousjärjestelmää mahdollista yhdistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävään toimintaan?

Yksi ideaali olisi, että ympäristövaikutukset voitaisiin kytkeä irti talouskasvusta, mutta sellaista ei ole saatu aikaiseksi. Monet vannovat tämän ideaalin nimeen, mutta ei sellaisesta ole näyttöä eikä todisteita siitä, että niin tulisi tapahtumaan. Älyllisesti rehellinen näkemykseni on, että on siirryttävä kohti kohtuullisuutta siinä, kuinka paljon kulutetaan, mutta sen ei tarvitse tulla elämän laadun kustannuksella. Meillä on vielä köyhyydenpelkolähtöinen tapa suhtautua materiaan. Ajatellaan, että materia tuo onnea, mikä ei tutkimusten mukaan ole totta sen jälkeen, kun perustarpeet on tyydytetty.

Mistä uusi malli löytyy?

Sosiaalisten liikkeiden kyky tuottaa ideologista murrosta on asia, johon meidän pitäisi panostaa enemmän. Itse kunkin yksilönä. Pidän demokratiaa, puoluejärjestelmää ja vahvaa valtiota hirveän hyvinä asioina, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa valtiot ja poliitikot näyttävät halvaantuneilta. On tärkeää, että et myös ne, jotka uskovat tasa-arvoon, hyvinvoinnin tärkeyteen ja luonnon säilyttämiseen, puhuvat vahvasti omansa puolesta. Usein se voidaan mieltää naiiviksi; on helppo olla kyyninen ja kriittinen. Kriittisyys voi olla alkuenergia, mutta kriittisen ihmisen pitäisi myös ehdottaa uutta. Kyynisyys ei ole ratkaisu. Se on moraalitonta.

Paljon ollaan reissattu, mutta viimeaikojen ihastuminen vaeltamiseen valikoi kohteeksemme 1. kertaa Kanariansaaret ja Teneriffan pohjoisosan. Onneksi.

Thaimaassa on hankalampaa liikkua luonnossa, sillä 90% ötököistä on myrkyllisiä ja kuumuus on kova (sekä UV:t julmat). Kreikassa puuttuvat reittien ohjeet ja kaupallistaminen, olit sitten pohjoisen Pargassa tai etelän Kreetalla, samoin Portugalissa. Irlannissa on hyvät reitit ja kivat maisemat. Nyt löytyi onneksi Teneriffa, joka on vaeltajien huippua – ja Joulukuussa melanoomaystävällinen (UV maksimissaan 4).

Majoituimme kahden viikon ajaksi Puerto De La Cruzin Masaru -hotelliin, josta löytyi kiva yksiö, josta näkymät olivat vehreisiin palmuihin ja niiden yllä kuikuileviin Teiden huippuihin. Huone oli toimiva ja hiljainen, jota rankkojenkin reissujen jälkeen arvostaa.

Tilasin ennakkoon hyvän Teneriffan retkeilyopas -kirjan mukaan ja tutustuin huolella Mikko Mannosen ylläpitämään sivustoon.

Atlannin ranta

Paikan päällä selvisi, että Atlannin rantaa voi ihan vapaasti käppäillä Puertosta sekä itään että länteen. Kääntyy sitten takaisin kun väsyttää tai tulee edullisella bussilla. Maisemat ovat huimat kun kulkee banaaniviljelmien läpi ja jyrkkien rantakallioiden päällä. Suosikkimme taukokohteena oli upea Bollullon ranta, josta löytää pienen baarin/ravintolan.

Mascan rotko

Rankkuudessaan Mascan rotko oli vaativin. Se EI todellakaan sovi huonojalkaisille tai -kuntoisille. Jos Samarian rotko Kreetalla, jonka olemme kulkeneet viidesti, on Rivendel, on Masca Mordor.

Vaikkei pituutta ole kuin runsas seitsemän kilometriä, on maasto niin kallioista ja louhikkoa, että korkeuseroja ja vaikeaa kivikkoa riittää. Lopussa aidosti kiipeilimme kallioilla, koska ryhmämme oli niin hyväkuntoinen. Normaaliryhmät kulkevat rotkon pohjalla loppuun saakka.

Mascaan oli kätevää ja edullista ottaa paketti huippuhyvältä Grigorius -firmalta, josta löysimmekin oppaan meidän makuumme. Luonto- ja eräoppaaksi opiskeleva italiaanoneito Quenta oli huipputaitava ja infoa tuli koko ajan: Historiasta, kasveista, eläimistä jne. Quenta oli perheineen tullut saarelle 16-vuotiaana ja nyt, vähän päälle parikymppisenä löytänyt unelmatyönsä ja kodin.

Pakettiväni haki meidät aamusta hotellilta ja ajoimme Mascan kylään, josta vaellus alkoi. Yritys tarjosi vaelluskenkiä ja -keppejä heille, kenellä oli puutteellinen varustus. Huom! Tarvitset Mascaan yhden tukikepin ja parhaat mahdolliset vaelluskengät! Tossuilla ja loma-asenteella olet kolme vuorokautta todella kipeä jälkeenpäin. Muista myös magnesiumit ja elektrolyytit ennen ja jälkeen – sekä venyttelyt!

Vaellus oli suoritettu n. viisi tuntia myöhemmin ja saimme lepuuttaa väsyneitä jäseniämme täysin kirkkaissa ja virkistävissä Atlannin aalloissa. Sieltä meidät noudettiin Katamaraaniin, jossa odotti maukas riisi-kana -lounas samalla kun kapteenisto yritti etsiä meille delfiinilaumoja katseltavaksi. Tällä kertaa emme niitä nähneet, mutta matka Los Gigantesin lomapaikkaan oli mahtava. Siellä hyppäsimme samaisiin väneihin ja meidät kuskattiin hotellin ovelle. Kaikki tuo maksoi vain 50€/hlö.

 

Teiden seutu

Teiden huippu kuikuilee 3718 metrin korkeudessa, mutta alueen laaja luonnonpuisto on runsaan 2000 metrin korkeudessa. Luuloista poiketen sinne on helppo ajaa vaikka pikkufiiullakin, kunhan upeakuntoiset tiet ovat sulat ja keli hyvä. Metsäalueilla voi lämpötila painua jopa lähelle nollaa ja allekin.

Otimme kuitenkin heti Mascan jälkeen reissun taas Grigoriukselta, kun kuulimme että Quenta vetäisi Teidenkin retken. Koska olimme eilen jyystänet Mascan, halusimme Teideltä helpon alkureissun, ikäänkuin Mascan jälkiverryttelyksi. Homboldt -reitti olikin sellainen, hieno ”sunnuntaikävely”, jossa kuitenkin oli korkeuseroja, eli aivan kökkökuntoinen ei tuotakaan jaksa. Maisemat olivat kuin kuusta tuliperäisen pohjan ja kraaterimuodostelmien takia.

Nyt tiedämme, että jatkossa Teidellä voi samoilla eri reittejä ihan ominkin päin, kunhan on lämpimästi kerrospukeutunut. Reitit ovat selkeästi merkittyjä ja niissä riittää jokaiselle jotakin. Upea kohde. Hintaa tuli 42€/hlö.

Puerto De La Cruz, Teneriffa

Kaiken kaikkiaan Teneriffan Pohjoisosa lumosi meidät. Hintataso ruualle ja juomille kaupassa on 1/3 -osa Suomen hinnoista. Miten se voi olla niin, EU ja kaikkea? Ravintoloissa kaksi syö n. 20€:lla hyvät pihvit tai pastat juomineen. Asuimme ns. yläkaupungissa, joten joka päivä sai jumpata alas rantaan ja takaisin muutaman sata metriä nousua.

Yhteensä kävelimme kahden viikon aikana ”vuoristoa ylös ja alas” Turusta Helsinkiin, n. vajaat 200 kilometriä. Siihen päälle muu liikunta.

Kunto nousi valtavasti, sopiva ”Suomen kesäsää” rusketti vähän kalpeaa ihoa ja nautimme muutenkin kaikin siemauksin. Emme kai muuten olisi heti kotiin tullessa varanneet samaa kohdetta ensi joulukuuksi – nyt jo kolmeksi viikoksi.

Teiden seudulla on sata kilometriä lisää tutkittavaa ja samoin Anagan upeat satumetsät jäävät ensi kertaan – ei makeaa mahan täydeltä.

 

Terkuin ja hyvää vuotta 2018 kaikille!

Pikkuapurilaiset, Jari ja Pia

 

 

 

 

 

Ulkona sataa taas ja on oikein oiva viikko punnertaa työlistaa pienemmäksi.

Apurin syksy ja alkutalvi ovat olleet historiamme kiireisimmät. Olemme saaneet monia kivoja uusia asiakkaita ja yli puoli vuotta Pian kanssa pakertamamme uudenlainen rautakauppakonseptikin kääntyy loppusuoralleen.

Uusia sivuja olemme pykänneet mm. Frescalle, Midas Kultasepille, jonka markkinoinnin otamme nyt myös haltuumme sekä Wihannolle. Kaikki nuo pitäisi saada liveksi jo tällä viikolla, joten myöhemmin lisää joka projektista.

Rautakauppaprojektista kuulette kyllä tammikuussa kyllästymiseen asti, joten siihen emme nyt puutu vielä.

Ruttaamme nyt Joulukuun 12. päivään asti täysillä ja sitten otamme kahden viikon täydellisen työkatkon.

Vaellusmatka Teneriffalle

Lähdemme Pian kanssa vaelluslomalle Teneriffalle, jossa voi valita 70 erilaisesta vaellusreitistä itselleen sopivan. Tässä muutama. Ja täältä löytyy oikein valintakonekin.

Hommasin avuksi hyvältä vaikuttavan opaskirjan karttoineen, joten eiköhän sillä pärjää?

Siellä vietämme myös joulun, joten toivotamme jo ennakkoon asiakkaillemme ja tutuille kivaa joulun aikaa. Muistakaahan ravita myös päätänne antamalle sille happea ja lepoa.

Vuoden alku onkin sitten iso ja näyttävä, mutta siitä lisää sitten 😉

Terkuin, Jari ja Pia

 

 

Maailmani tärähti noin viikko sitten. Nyt olen palautunut shokista ja katson eteenpäin: parantuminen ja sen jälkeen eletään!

Menee viikko+, että pääsen lisäleikkaukseen Vakka-Suomen sairaalaan (pe 9.9.). TYKS:ssa olisi leikkausaika ollut vasta myöhemmin. Siinä sitten tutkitaan, onko melanoomahavainto päässyt leviämään kropassa. Se oikeastaan on se iso kynnys tässäkin sairaudessa.

Se mitä diagnoosi toi tullessaan, oli ajan rajallisuus. En välttämättä ole täällä kymmeniä vuosia. Ja se tieto taas kiihdyttää kaikkia niitä suunnitelmia, mitä haluaisi vielä tehdä.

Nyt, viikon kaikkea miettineenä lista päässä on seuraava:

  • Ekologinen talomalli pitää saada valmiiksi, rakennettua siitä itselle demo ja saada malli myyntiin
  • Kiinnostaisi tehdä joku iso vaellus Euroopassa, joku tältä listalta.
  • Lähdemme taatusti jossain lähitulevaisuudessa muutamaksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa. Jaksaako kokonaan sen ympäri, se jää nähtäväksi?

Isot sairaudet pysäyttävät jokaisen. Sen jälkeen viimeistään miettii, mihin aikansa täällä käyttää. Itse olemme miettineet ja toteuttaneet suunnitelmaa jo 10 vuotta. Suuntamme on ollut täysin oikea.

Tarvitseeko siis odottaa jotain pahaa tehdäksesi sitä ajallasi mitä haluat?

EDIT:

Olen muuten saanut kymmeniä yksityisviestejä ja satoja tukiviestejä kaikilta. Yllättävän monelta, tai ainakin läheltä, löytyy vakavia sairauksia, jotka on voitettuja. Kiitos kaikille!